Mitä mieltä olette ryyppäävästä miehestä? Itsellä ei ole muuten ollut viinasta fyysisiä ongelmia mutta nyt kun otin kännykällä naamakuvan ja katsoin sitä koneelta, niin onhan tuo viina jo tehnyt muutoksia kasvoihin. Todella ankean ja elämäänsä kyllästyneen näköinen tyyppi. Ihan kuin naama olisi jotenkin valahtanut.
Ehkä tuosta babyfacesta pääsee nyt eroon.
Ehkä tuosta babyfacesta pääsee nyt eroon.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei kiinnosta ryyppymiehet haisevat ja ovat itsekkäitä pirulaisia.
eihän se viina pelkästään muutoksia tee, vaan myös ikä.
toki suosittelen alkoholin käytön lopettamista noin muutenkin - kerryttää läskimahaa ja tekee muitakin ongelmia.
"eihän se viina pelkästään muutoksia tee, vaan myös ikä"
....mikä ei pidä paikkaansa.
Ryypiskelijälle jyrkkä EI.
-hajuhaitta, viina, oksennus, virtsa, hiki
-holtiton ja järjetön örvellys humalassa silmät harottaen ja kuola valuen
-rahattomuus. Koko talous täysin pakkasella. Juomiseen pitää riittää, muusta viis
-epäluotettavuus
Miksi haluaisin elämääni moista raatoa?
Täytyy ainakin omalla kohdalla sanoa että olen koko ikäni ollut pahanhajuinen ja hikoileva tyyppi, myös silloin kun olen ollut raitis. Kuntoutustuella ei hirveästi juhlita ja syrjäytyneenä ei ole pelkoa siitä että lähtisi kämpästään mihinkään.
Kumma juttu kuitenkin kun alkoholisoitunut nainen kelpaa miehille ihan normaalisti mutta alkoholisoitunut mies ei kelpaa naisille. Sama homma mielenterveysongelmien kanssa.
AA:ssa olen nähnyt alkoholi ja huumeongelmaisia naisia, joissa ei ainakaan selvin päin näkynyt merkkejä päihderiippuvuudesta. Näin myös nuorempien miespuolisten päihdeongelmaisten kanssa. Tasokkaasti pukeutuneita ja korkeassa virassa olevia ihan normaalin näköisiä miehiäkin siellä on ollut.
Voi olla että itse olen juonut enemmän tai sitten mt-ongelmat ovat vaikuttaneet tilanteeseeni.
Yksiä perkeleitä ne on pulit sttana! Raittius on viisautta ja viisaus on voimaa
Harvemmin sitä voi kuitenkaan olla elämän aikana selvinpäin, kun joutuu joka tapauksessa syömään pääkoppaa turruttavia tabuja elämän loppuun asti.
Ryyppäävä mies pettää luottamuksesi aivan taatusti ja se tekee itsestä epävarman ja lopuksi rupeat pelkäämään ja luottamus menee itseenkin.
Juoppo tekee sinusta palvelijansa ja jos sanot vastaan...tulee kommentti
miks sä aina huuat mulle .
Mikään asia ei ole niin huonosti, ettei sitä ryyppäämällä vielä pahemmaksi saisi. Vihaan alkoholin ihannointia ja ryyppyveikot kierrän kaukaa.
Mitäs jos ei ole elämässä muuta? Jos töitä ei pysty tekemään ja ihmissuhteita hankkimaan, niin kai sitä jostain voi iloa hankkia. Viina ei näissä tapauksissa voi tilannetta pahentaa ellei hautaan joutumista lasketa sellaiseksi.
Ryyppyveikot on superlahjakkaita keksimään syitä juomiselleen. Senkin energian kun käyttäisi johonkin hyödylliseen. Ja elämään kyllä löytyy parempaa sisältöä jos vain haluaa.
Syrjäytyneelle vuorovaikutustaidottomalle mielenterveyspotilaalle kun nyt harvemmin on.
Vuorovaikutustaidot paranevat vain olemalla muiden kanssa. Samoin kuin kaikki muutkin hankitut taidot -ne paranevat vain tekemällä. Ihmisissä ei syntymässä ole eroa vuorovaikutustaidoissa, on vain eroa temperamenteissa. Jotkut ovat rohkeampia lähestymään vieraita ihmisiä kuin toiset.
Kukaan ei ole vuorovaikutusta osannut kohdussa, se on siis opeteltavissa. Myös sinulle! Jos sinulta löytyy rohkeutta yrittää. Rohkeuden puute on sinun oikea ongelmasi, ei puuttuvat vuorovaikutustaidot. Ujous onkin usein oikeastaan arkuutta, pelkoa uusia asioita kohtaan.
Ujoille miehillekin on kyllä ottajia. Minä esimerkiksi otin sellaisen. Ujouden takana oli mahtava tyyppi. Oikea hiomaton timantti.
Itsesäälissä rypeminen tuskin auttaa asiaa. Lääkityksessä ei mitään hävettävää ole mutta juopottelussa kyllä. Mutta onhan se tietysti taas yksi olevinaan syy juomiseen.
He ovat pelkureita, eivät uskalla selvinpäin tehdä mitään, kännissä kyllä uhotaan mutta kun viinat loppuu niin heistä tulee jälleen maailmaa pelkääviä luusereita.
Itse en juo, enkä tykkäisi katsella miehenkään juomista. Aina on vaihtoehtoja juomiselle, jos vain haluaa etsiä. Jos elämä on kurjaa, alkoholia käyttämällä se vain kurjemmaksi muuttuu. Kokemusta on.
Ei kelpaisi mullekaan kumppaniksi.
Varuillaan on kuitenkin oltava: kaikki viinaan menevät, kun eivät ulkoisesti mitenkään syrjäytyneitä ole. Joukossa esimerkiksi paljon liikemiehiä, joita kestitetään ilmaiseksi.
En voisi olla yhdessä ryyppäävän miehen kanssa. En ole täysin absolutisti, mutta juon aika harvoin. Ehkä kuudesti vuodessa. En myöskään käytä päihteitä tai mielialalääkkeitä.
Alkoholistin kanssa olisimme liian erilaisia siinä, miten kohtaamme ongelmia. Minä kohtaan ongelmat mielelläni heti, silmästä silmään ja selvänä. En kaihda vaikeuksia tai haasteita. Elän niistä.
Minullakin on mielenterveydenongelmia, mutta lääkkeillä ne eivät ratkenneet. Lääkkeet lamaannuttivat minut täysin. Aloin paeta maailmaa. Vaikeuteni pahenivat vain ja syrjäydyin itsekin kolmeksi vuodeksi. Lihosin 35 kiloa.
Sitten tajusin, että nyt riittää. Lääkkeet lopetettuani pystyin ottamaan oman elämän taas hallintaani, vaikka mielialanvaihelut ovat rajuja ja jokapäiväisiä. Nyt olen kuitenkin tajunnut, että tällainen minä olen. Siitä ei pääse yli eikä ympäri pakenemalla lääkkeiden avulla johonkin lamaannutettuun keinominuuteen, jossa tuska ei tunnu, mutta ei myöskään ilo ja riemu. Minä olen ihminen, joka ei ole tasainen.
Lääkkeet eivät olleet minua varten. Rehellisesti sanoen elän mieluummin vuoristorataa, jossa harkitsen itsemurhaa viikoittain kuin sellaista lamaantunutta ja paikallaan junnaavaa syrjäytymistä kuin elin lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Otan valtavan riskin (itsemurha), kun en käytä lääkkeitä. Mutta ainakin nyt voin aidosti elää eteen päin omana itsenäni.
Minä en pääse ilman Cipralexia kämpästä ulos kun tulee aivan järkyttävä ihmiskammo ja sitten vielä tuo itsetuhoisuus. Keskellä yötä saatoin herätä siihen että nyt täytyy tunkea puukko rintaan.