Jätin ensin itsekseni avioeropaperit sisää 08/15. Haastemies soitteli miehelleni, että mitenkän tämän avioeroprosessin kanssa oikein on, kun et ole ottanut yhteyttä vaikka kirjeitse ollaan lähestytty. Kävi käräjäoikeudessa kirjoittamassa paperit alle. Juteltu harvakseltaan asioista on. Hän ei halua puhua. Elää kuin mitään ei oliskaan tapahtunut. Käräjäoikeudesta tuli ykkösvaiheesta lasku minulle. Totesi vain, "ai tää ero jatkuu?". Vastasin, että kyllä ja lasku on maksettava meni miten meni. Meillä on hiljaista iltaisin. Joskus hän selvästi kokeilee kepillä jäätä ja ehdottaa, kuinkas muutenkaan, sex. Vuosi sitten viimeiksi oltu kanssakäymisessä keskenään. En vaan ymmärrä tätä kuviota mitenkään. Minunko vastuulla on vääntää konkreettisesti rautalangasta tämä hänelle? Olen kirjoittanut kirjeitä, puhunut hänen kanssaan. Kaikki turhaa. Tulen hulluksi. Lasken viikkoja kun 10.4. koittaa. Silloin lähtee paprut kakkosvaiheeseen. Minulla on ollut ihan tarpeeksi omien tuntojen selvimistä jo kolmen vuoden ajan. Saman verran hänelläkin. Minulla ei ystäviä asuinpaikkakunnalla oikein ole, enkä toisten niskaan asioitani kaada. Jokaisella on omat murheensa. Pitääkö pakata miehen kamat kassiin ja näyttää sormella ovea?
Ei ota selvää...
äärirajoille
14126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Pettäjän tyypillinen avioero? Sotkut, mitä sotkit. Toivottavasti et toisen ihmisen liittoa ole tuhonnut.
Aika usein nämä avioerot, jotka lähtee toisen osapuolen aloitteesta, menee sitten niin, että se eroprosessin aloittanut lähtee yhteisestä kodista. Eli tässä tapauksessa sinä.
Jotenkin käsitin, että se, mitä nyt mieheltä odotat, on että hän pakkaa kamansa ja lähtee. Mitä muuta se voisi olla?
Olet puhunut miehen kanssa, mistä? Erosta siis tietenkin, mutta miltä kantilta? Teillä ilmeisesti pitäisi tehdä järjestelyjä asumisen ja omaisuuden suhteen. Mies on saattanut ajatella, että kun kerran olet prosessin alkuun laittanut, niin vie se sitten loppuunkin, hän ei rikkaa ristiin laita. Jos muutat itse pois nykyisestä asunnostanne, miehen on pakko ottaa kantaa.
Mieshän saattaa olla sitä mieltä, että hän ei kodistaan lähde. Onko hänen pakko?
Tässä on niin monta avointa asiaa, että on mahdoton antaa konkreettisia ohjeita. Jo se, että onko teillä omistus- vai vuokra-asunto vaatii erilaisia toimenpiteitä.
Miksi et itse lähde, jos kerran haluat erota? Teillä on harkinta-aika menossa, eikö se edellytä erillään asumista.
Ei, nykyisessä laissa ei tunneta enää käsitettä asumusero. Voi ihan vapaasti asua samassa asunnossakin, vaikka onkin ero vireillä ja kyllä se ero aikanaan tulee, kun vain kumpikin kirjoittaa nimensä alle tai vaikka ei toinen kirjoittaisikaan. Ei ole syyllisiä eikä syyttömiä. Asumisjärjestelyt on ihan ihmisten omissa käsissä. Laki ei edellytä siitä mitään.
Jos mies ei mitään tee, ap:n on oltava itse aktiivinen. Ei siinä mitään rautalangasta vääntämisiä tarvita. Ei muuta kuin asuntoa etsimään ja tavaroita pakkaamaan, jompi kumpi, ja ilmeisesti tässä tapauksessa ap itse. Sillä lailla ne avioerot on aina ennenkin hoidettu. Eiköhän se mies siinä vaiheessa viimeistään havahdu, että tosissaan tuo oli. Ketään ei voi kotoaan pois ajaa, ellei siihen ole perusteita eikä avioero sinänsä ole peruste vaatia toista muuttamaan pois, jos asunto on yhteinen, yhdessä hankittu ja maksettu eikä ole avioehtoja ja vastaavia. Siinä tarvitaan sitten lakimiestä, jos tulee erimielisyyttä siitä, että kumpi jää ja kumpi lähtee, ja tuleehan siinä rahastakin sitten jo kysymys. Myös vuokra-asunnon kohdalla on tehtävä selvityksiä, kummalle se vuokraoikeus jää. Jos näistä asioista ei päästä yksimielisyyteen, asian ratkaisee oikeus. Sinne ei välttämättä kannattaisi mennä, joten parasta olisi tehdä omat siirtonsa vaan. Ap:n tilanteessa minä muuttaisin pois. Se on ensimmäinen askel.
Ap:llä on kuitenkin kirjoituksesta päätellen, ehkä liiankin hyvä puoliso, kun jaksaa kestää olla hiljaa.
Niin, minne hän muuttaisi omasta kodistaan, ei hän ole ollut sitä eroa vaatimassa, pitäisi muistaa sekin, että toinen ei ole asiaa järjestellyt, eikä ehkä kaikista vaikeuksista huolimatta edes ajatellut eroamista.
Onkohan ap:llä jo uusi suhde ollut ja kauankin tekeillä, kun yhteinen elämä on päässyt hiipumaan.
Entä onko lapsia, miten heidän asioitaan on ajateltu ja hoidettu.
Niin se on, ettei kukaan toisesta ota selvää mitenkään, jos tämä on vastahakoinen. Ainoa mitä voi tehdä on toimia itse.
"Lasken viikkoja kun 10.4. koittaa. Silloin lähtee paprut kakkosvaiheeseen. "
Voit aivan hyvin muuttaa, ja vaatia ositusta jo nyt. Miksi ihmeessä itse jupeksit? Kuvitteletko todella, että miehesi pistää asian eteen tikkua ristiin? Kyllä se on lähes aina naisen tehtävä. Myös niissä eroissa, joita mies on halunnut.
No määkin luulin että ero on kahden kauppa, mutta jos ukko ei välitä hoitaa asioita, niin nähtävästi itse joutuu hoitamaan kaikki. Ja lähtemään talosta. Sitten vasta kun on omaisuuden jako, kenties talo myydään niin sitten miehenkin on lopulta pakko muuttaa, mutta vasta sitten. Toisaalta ärsyttää kun eroon menee rahaa siihenkin että asut muualla, kyllä mies voisi tulla hippa vastaan eroprosessissa mutta passiivisuus kun ei ole kiellettyä.
Jos haluaa muuta kuin soutaa ja huovata, niin pitää toimia itse. Jos toinen ei toimi eikä puhu, niin etsit itsellesi asunnon, ja kipaiset lakimiehen pakeille.
Lähde itse paskaläjä. Akat tulevat hulluiksi nelikymppisenä. Kannattaa varautua, rahaa piiloon ja todisteita kaikesta negatiivisesta. Ihmisiin ei voi luottaa.
Minä ap kirjoittaja olen omilla tuloillani hyvin toimeentuleva 50 nainen joka on lapsensa tehnyt vuosikymmenet sitten. Oikeassa olet, ettei kehenkään voi luottaa. Siihen lankaan minäkin miehessäni 4 v sitten lankesin ja siitä alkoi alamäki ja aivan helvetinmoinen sellainen. Ja kyllä. Akat tulevat hulluksi kun lopultakin ymmärtävät oman arvonsa ja huomaavat, ettei kumppani arvosta piirun vertaa. Raha kyllä kelpaa miehillekin, eili ei voi yleistää, että vain naiset lypsävät miehiltä kaiken viimeistään erossa. Ai niin ...Asuntokin on jo alla. Oma rauha ja oikeus tehdä ihan mitä haluaa ilman sen kummempia kyselyitä siitä sopiiko se nyt kumppanille.
Asia edistyy, kun hommaat itsellesi asunnon. Ja hankit asianajajalta apuja ositukseen.
Kun ensimmäinen vaihe on laitettu erossa vireille ja omsita t kämpän niin virallinen häätö vireille miehelle niin lähtee heti kun häätö tulee virallinen oikeuden päätöksen jälkeen.
Mitä ihmettä. Olet sanonut ottavasi yksipuolisesti eron, niin mitä hänen siinä pitäisi tehdä? Sehän on sinun ja viranomaisten asia hoitaa paperisota.
Asunnosta: sitten, kun se ero on virallinen on aika miettiä muuttoja yhteisestä kodista.
Heti 1. vaiheessa voi vaatia ositusta, yhteiselämän päättämistä ja muuttaa erilleen. Se on varmin ja nopein tapa, jos toista ei huvita, ja haluaa laittaa vaan hanttiin. Tosiasioiden myöntäminen ja kohtaaminen tosin auttaisi kaikkia enemmän kuin vetkuilu.