Kun riitaa ei sovita

Ootko kokeillut Actimelia? Actimel auttaa

Hei.

Kerrot tilanteestanne, jossa suhteessa vallitsee jatkuva kärttyisyys tai selvittämättömien asioiden negatiivinen tunnelataus. Kirjoitat siitä, että olet lopen väsynyt tilanteeseen ja mitkään keskusteluyritykset eivät johda rakentavaan vuorovaikutukseen.

Parisuhde vaatii kuitenkin vastavuoroisuutta. Jos kertyneitä asioita ei mitenkään sovita, se on vähän kuin liimaisi tapettia vaurioituneen seinän päälle: hetken voi näyttää kukkaiselta, mutta tapetti alkaa repeillä kuitenkin. Ensin pitää korjata, jotta voi uutta rakentaa päälle. Vaikuttaa siltä, että ammattimaisella avulla olisi nyt ehkä enemmän annettavaa teille.

Sanoit, ettei miehesi suostu terapiaan.
Mietin, että voisit vielä kerran ottaa asian puheeksi mahdollsimman hyvällä ja hänelle sopivalla hetkellä. Ajankohdan valitseminen on tärkeää myös sinun eli puheeksiottajan kannalta. Alitajunta voi valmistaa hetkeen, niin, ettei esim.provosoidu niin helposti. Jos rupeaa puhumaan tunnevyöryllä, ei pysty ehkä kontrolloimaan sanojaan vaan voi helposti alkaa haukkumista ja loukkaamista joka ei johda parempaan. Puheeksi ottamisen taito on vaikeaa. Pitää osata kertoa omista tunteistaan, ei tulkita ja syyttää toista. Voisitko aloittaa sanomalla jotain myönteistä, kuten, että olet kiintynyt häneen, suhde on sinulle merkittävä, mutta tahdot parempaa suhdetta ja läheisyyttä. Jos tilanne ei mitenkään lähde sujumaan, voit sanoa, ei uhkaavalla vaan ehdottavalla tavalla, ettet voi jatkaa näin vaan tarvitsette apua. Voit varata ensimmäisen kerran perheneuvontaan siten, että mies saa aikaa päättää tuleeko vai ei. Voit jatkaa siellä myös yksin, eihän toista voi pakottaa. Parisuhde perustuu vapaaehtoiseen liittymiseen ja sitoutumiseen.
Viime kädessä, kaikkesi yritettyäsi päätät tietenkin itse sitoudutko jatkamaan parisuhdetta. Se on sinun oma valintasi puoleltasi. Sitä miettiessään kannattaa tietenkin pohtia, mitä erosta tai liiton jatkamisesta seuraa.

Voimia tilanteenne selvittelyyn toivottaa
Merja, diakoni

Hei.
Miten voikin olla samanlaiset tunteet kuin minulla, meillä tosin enempi toisin päin. Olen siis mies, joka on saatu sitoutumaan parisuhteeseen aina uudelleen käyttäen minun heikkouksiani aseina ja velvoittaen tekemään asioita vedoten muiden miesten tekemisiin ja siihen, että en ole tehnyt niin kuin muut miehet.
Ulospäin olen näyttänyt että kaikki on "normaalisti", pieniä erimielisyyksiä kuten kaikilla, mutta todellisuus on ollut aivan muuta.
Vajaa parikymmentä yhteistä vuotta, aviossakin jo kymmenen.
Koko suhteen ajan olen sanonut ja tuonut esille epäkohtaa että en saa riittävästi omaa aikaa kodin ulkopuolella ja että toisten ei ole niin helppo tutustua tai ystävystyä toisiin ihmisiin, vaan tarvitsevat enemmän aikaa tähän prosessiin. Puolisoni itse tutustuu helposti ihmisiin, tosin suhteen alussa oli aivan toisin, hän velvoitti olemaan koko ajan lähellä koska oli muka niin yksinäinen. Nyt huomaan että se oli vain sitä samaa sitouttamista mitä hän on tehnyt koko suhteen ajan. Käytetään omaa hetkellistä heikkoa tilannetta vahvistamaan suhdetta yksipuolisesti, oman edun näkökulmasta. Itsehän en ole saanut koskaan vastaavaa tukea, vaan minulle on sanottu hyvinkin rumasti, että omaa syytäni miksi en mene ja tutustu. Mutta kun haluaisi varata tähän aikaa, niin kummasti niitä tekemisiä ja velvollisuuksia aina silloin ilmaantuu ja vedotaan taas hänen jaksamiseen tai lasten uuvuttavuuteen. Kyllä, meillä on lapsiakin. Rakastan heitä ja haluan tarjota heille mahdollisimman hyvän perheeltä tulevan tuen, se vain on ollut ja on varsinkin nyt äärimmäisen vaikeaa.
En rupea nyt purkamaan kaikkia asioita. Olemme käyneet ja käymme perheneuvolassa sekä omilla psykologeilla keskustelemassa, joissa puramme asioita. Ei se vaan ole helppoa kun pitäisi ajatella lasten parasta. Erokaan ei välttämättä ole hyvä koska sitten alkaa se lasten edestakaisin kuljettelu.
Jos saisin palata ajassa taaksepäin tekisin kaiken toisin.

Muisteleppa niitä asioita joihin miehessäsi aikoinaan ihastuit. Onko niitä samoja ominaisuuksia enää jäljellä? Miten itse? Muistatko vielä mihin hän sinussa ihastui? Jos mitään vanhaa ei ole jäljellä eikä sitä löydy, pitää suhde miettiä uudelleen.

Vanha sanonta on: Nainen haluaa muuttaa miehen, mutta mies ei muutu. Mies haluaa että nainen ei muutu, mutta nainen muuttuu... Pitää yllättävän usein paikkansa.

voi luoja sun TILANNETTAS :( kuulostaa hyvin tutulta tarinalta... Meillä tänä viikonloppuna piti olla yhteistä aikaa mun miehen kanssa mutta mies tahallaan myöhästyi 2 tuntia perjantaisesta tapaamisesta... odotin yli 2 tuntia häntä keskustassa TURHAAN.
Lauantain pidin itse mykkäkoulua.. Koko LAUANTAI-päivänä en pistänyt hänelle mitään viestiä, koska suututti se miten hän mua perjantaina kohteli.. mies on iältä 29, eli aikuinen on :D
Sunnuntaina sitten näimme, kävimme kirpputorilla ja ostin kivan ruskeen huivin piristykseksi mulle... kun vitutti että hän tahallaan perjantaina odotutti mua pakkasessa 2 TUNTIA, SIIS PERKELE MITÄ KÄYTÖSTÄ TON IKÄSELTÄ.

Nyt sunnuntaina kuvitelkaa hän 29-vuotiaana puhui äitinsä kanssa 40 min puhelimeen ja minä istuin hänen luonaan silleen että": kiva olla tässä yksin ja tuntea itsensä ulkopuoliseks tolloksi." No tästä 3 tuntia eteenpäin niin hän olikin jo siskonsa kanssa puhelimessa, juttelivat jostain siskonsa työasioista ja omistaan 30 minuutin ajan.
Hän ei osaa ollenkaan OLLA IKÄÄNKUIN LÄSNÄ kun olen hänen asunnossaan.. EHKÄ minäkin alan toimimaan samalla tavalla, jos kuka tahansa tulee mun ASUNTOON sisään, en ole läsnä vaan soittelen vaikka terveydenhoitajalle sillä aikaa kun joku on luonani ja olen kuin vierasta luonani ei olisikaan :D
Joo ja pahinta että mun nimi laitettiin miehen oveen tänään, mutta joudun kyllä toteamaan miehelle joku päivä tällä viikolla, (koska EN KESTÄ TÄTÄ SUHDETTA ENÄÄ OIKEESTI PÄIVÄÄKÄÄN) että nimen voi ottaa pois ovesta, soittaa vaan oman alueen huoltoyhtiöön ja otattaa sen mun sukunimen irti siitä ovesta. Ei se sen isompi homma ole.. EN VAAN ENÄÄ KESTÄ tuota hänen kohteluaan päivääkään.. en hhalua edes arvella millaista se YHTEISELÄMÄ sitten hänen luona olis jos kerran kun asutaan ERILLÄMME tää on näin mutkikasta koko ajan.