Olen menossa tammikuun lopulla juttelemaan jatkuvista niska,selkä ja hartia kivuista lääkärille. Itselläni on mielestäni suuret rinnat ja kyllä sen huomaa kuinka painaa usein ryhtiä alas ja jatkuvasti saa niskoja olla hieromassa. Olen hyvin urheilullinen ja normaalipainoinen 24vuotias ja isot rinnat ovat aina olleet. Kuppikokoni on 75 G/H. Lapsia ei ole nyt seuraaviin vuosiin mitä todenäköisemmin tulossa joten olen vakavissani miettinyt uskallanko leikkaukseen mennä oli se yksityisellä tai julkisella puolella..
Kysymys niille ketkä ovat rintoja julkisella tai yksityisellä pienentänyt että millaisilla mitoilla olette päässeet tai menneet leikkaukseen? Miten elämä sen jälkeen on sujunut?
Kiitos vastanneille :)
Kysymys niille ketkä ovat rintoja julkisella tai yksityisellä pienentänyt että millaisilla mitoilla olette päässeet tai menneet leikkaukseen? Miten elämä sen jälkeen on sujunut?
Kiitos vastanneille :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yksityiselle pääsee tietysti ilman mitään mittoja. Ja ainakin oma kirurgi venytteli mittaa sen verran, että sai ne kelan vaatimat jutut täyttymään ja liioitteli niskavaivojani (mutta kelakorvausta saa vaan muutaman satalappusen joka tapauksessa, ei siis auta paljoakaan!!). Julkisella puolella kriteerit tiukemmat, mutta tilanteesi kuulostaa siltä, että kyllä pääset sinnekin. Ei vaan kannata liikaa haaveilla, ei ne rinnat niin täydelliset ole arpineen ja mahdollisine tuntopuutoksineen. Itseä harmittaa se, etten voi enää imettää, mutta muuten en leikkausta kadu. Lisäksi nännit tuntuvat olevan tosi ylhäällä, mutta se on näköjään "nykyajan tyyli", että niiden pitää olla niin ylhäällä...
Minulle tehtiin 2 viikkoa siten pienennysleikkaus julkisella puolella. Olen 170 cm ja n. 69 kg eli melko normaalivartaloinen. Rinnat ennen operaatiota olivat kokoa 75 G-J. Aika painavat olivat ja vielä tiivistä rintarauhakudosta, joka ei olisi "sulanut" laihduttamalla toisin kuin enemmän rasvakudosta sisältävä rinta.
Uskoisin, että pääset kertomallasi kuppikoolla ja niska-hartiaseudun vaivoista kärsivänä leikkaukseen julkiselle puolelle. Itselläni oli vuosia kaikkea mahdollista vaivaa kaulasta ristiselkään asti ja monia hieronta-ja fysioterapiajaksoja. Kannattaa niistäkin raportoida reduktioplastialähetettä tekevälle lääkärille.
Lyhyt aikahan vielä leikkauksestani on, mutta sen voin jo sanoa, ettei kaduta. Ankkuritekniikalla tehtiin, jolloin haavoja tulee vähän enemmän, mutta silti kipuja/särkyjä ei ole ollut. Toisessa nännissä on jopa herkempi tunto kuin alkuperäisessä. Toinen nänni vielä miettii hermotuksiaan. Haavatkin ovat jo aika siistit. Leikkauksestahan aina ne arvet jäävät ja ehkä jotain muutakin muistoa. Itse pidän kuitenkin jo tässä vaiheessa parempina asioina helpottunutta oloa olkapäissä, parempaa ryhtiä ja kevyttä oloa. Kunhan tästä vielä pääsee hyppimään, pomppimaan, juoksemaan jne. ilman ylisuurten rintojen painoa/kipua, niin kyllä kaikkiin vaivoihin nähden tämä projekti kannattaa.