Missä on myötätunto ja tunteemme yleensä.Olemme nykyaikana tottuneet korkeaan teknologiaan,tietotekniikkaan, hyvinvointiin ja vaurauteen, ehkä kuvitellaan hallitsevamme luontoa ja maailmaa.Itsekkyys rehottaa, ei ole moraalia, elämän arvot päin prinkkalaa.Enemmän, enemmän, halutaan tarjota lapsille ne jutskat jotka ehkä omassa lapsuudessa jäivät vähälle.Mutta mitä ne on:itse olen onneksi elänyt tavallista "mehtäläisen "lapsuutta, jossa mielikuvitus,luonto ja lapsen aito usko oli vallalla.Nyt kun luonto osoittaa mahtinsa, kun me ihmiset olemme sitä omalta osaltamme jo tuhonneet ja aiheuttaneetkin katastrofeja,olemmekin heikoilla.Syvä myötätunto ja suru on yhteinen kaikkien kärsivien ja menehtyneiden puolesta.Mutta ne suomalaiset palaavat takaisin hyvinvointivaltioon, jossa ei olla yksin, mutta mistä nämä asuntonsa, elinkeinonsa menettäneet aloittavat, ehkä me kahden kuukauden kuluttua edes muista ko. tapahtumaa, tämä on ehkä karrikoitua mutta kuitenkin, aina tulee jotain uutta mullistavaa.
Siksi jokainen hetki on tärkeä, milloin me tyhmät ihmiset sen oravanpyörän keskellä tajuamme,nauttia elämästä nöyryydellä.Se on vaikea asia...
Siksi jokainen hetki on tärkeä, milloin me tyhmät ihmiset sen oravanpyörän keskellä tajuamme,nauttia elämästä nöyryydellä.Se on vaikea asia...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koen asiat juuri noin. Johtuukohan se juuri siitä, että itsekin olen elänyt tavallista "mehtäläisen" lapsuutta.
Nähnyt lapsuudestani saakka muunlaiset valot kuin ilotulitteilla aikaansaadut.
Katson mieluummin taivaan omia valoja kuin sinne ammuttujen rakettien ja ilotulitteiden räiskettä.
Olen täysin samaa mieltä!
Oikeastaan tämä katasrofi oli odotettavissa, koska meidän kosketuksemme luontoon/ toisiimme on ollut kadoksissa jo pitkään.
Tehkäämme maailmasta yhdessä erilainen parempi kaikkien olla.
Parempaa Uutta-Vuotta 2005!