Niin lööpit kertovat, kuinka entinen aviomies ei kestänyt eroa ja surmasi ex-puolisonsa ja tämän uuden kumppanin heidän uudessa kodissaan, jonne tunkeutui.
Esiin tulee myös, että perheellä on yksi kouluikäinen lapsi, on jäänyt tältä surmaa tehneeltä vanhemmalta kokonaan lapsen unholaan, kun pystyy tuollaiseen tekoon.
Ehkä eroon on ollut syytäkin, sillä teko kertoo tekijästään jotain aina.
Mikä laittaa ajattelemaan on se, että ero ajateltaisiin, ottaen huomioon ihmiset ja heidän tunteensa ja edettäisiin hiljalleen, ensin yksin. Sillä se uuden tuleminen liian varhain tai jo olemassa oleminen ennen eroa voi johtaa kyllä vaikka mihin. Kaikki eivät pysty nielemään asioit katkeroitumatta ja hillitsemään itseään.
On todella ikävää lapsen kannalta, häneltä meni kerralla molemmat vanhemmat, toivottavasti löytyy rakkaita läheisiä, joiden ja terapian avulla pystyy kasvamaan ja saamaan elämän kuntoon.
Liian usein haetaan eroon voimia uuden kumppanin kautta, eli on jo vuosia ehkä ollut juuri jostakin syystä, yksi lienee mustasukkaisuus, voimia erota.
Kun se uusi on sitten löytynyt ja kyllähän liikkuva ihminen tapaa toisia ihmisiä, niin sitten tavallaan "jymäytetään pommi", no ei se tule ainoastaan puolisolle ja lapsille, myös läheisille.
Tuo tapa on valtavan julma kaikkia kohtaan, toki yleensä tuo lähtijä on myös hyvin sekavin ajatuksin, mutta niin ovat tällaisen jälkeen kaikki läheisiä myöten.
Miten ihmeellä voitaisiin saada inhimillisempi tapa edetä tässäkin vaikeassa asiassa
ilman että tarvitaan lukea näitä viestejä ja tavallaan "pommittaa" ainakin ex-puoliso, lapset , lähinnä omat vanhemmat täysin rikki.
Minä ehdottaisin kyllä sitä muuttamista harkinta-ajalle, joka voisi olla vuodenkin mittainen ja sitä, että sinne ei tule uutta ihmistä aikaisemmin missään nimessä.
Tuon vuoden aikana ehtisi laantua tunteet jo siedettävimmiksi eroa kohtaan ja ihan kaikki ei rikkoontuisi ja voisiko se estää julmat teot. Eihän ihmisellä selkeä olotila ja ajatukset tolallaan, kun lähtee julmiin tekoihin. Ei hän näe siitä aiheutuvia asioita ja tuskaa muilla.
Minusta eroihin pitää saada jonkinlainen polku, kuten ennen, että eroavat käyvät keskusteluissa ennen eroaan, eli heitä autetaan ymmärtämään asia ja myös uuteen elämään ilman puolisoa.
Olen joutunut itse asioita liiankin läheltä ja asia on vaikuttanut niin, että elämäni ei ole koskaan palannut entiseen turvallisuuden tunteeseen. Ymmärrän toki, että joskus suhde muuttuu niin ahdistavaksi, että siitä haluaa pois, mutta sen tavan valinta pitää olla sellainen, että siihen mennään ilman uusi kumppaneita, kuten näkyy hekin ovat vaarassa.
Ei voi muuta syvästi ottaa osaa, syyllisiä ei todellisuudessa ole ketään, on vain rikki menneet ihmiset.
Esiin tulee myös, että perheellä on yksi kouluikäinen lapsi, on jäänyt tältä surmaa tehneeltä vanhemmalta kokonaan lapsen unholaan, kun pystyy tuollaiseen tekoon.
Ehkä eroon on ollut syytäkin, sillä teko kertoo tekijästään jotain aina.
Mikä laittaa ajattelemaan on se, että ero ajateltaisiin, ottaen huomioon ihmiset ja heidän tunteensa ja edettäisiin hiljalleen, ensin yksin. Sillä se uuden tuleminen liian varhain tai jo olemassa oleminen ennen eroa voi johtaa kyllä vaikka mihin. Kaikki eivät pysty nielemään asioit katkeroitumatta ja hillitsemään itseään.
On todella ikävää lapsen kannalta, häneltä meni kerralla molemmat vanhemmat, toivottavasti löytyy rakkaita läheisiä, joiden ja terapian avulla pystyy kasvamaan ja saamaan elämän kuntoon.
Liian usein haetaan eroon voimia uuden kumppanin kautta, eli on jo vuosia ehkä ollut juuri jostakin syystä, yksi lienee mustasukkaisuus, voimia erota.
Kun se uusi on sitten löytynyt ja kyllähän liikkuva ihminen tapaa toisia ihmisiä, niin sitten tavallaan "jymäytetään pommi", no ei se tule ainoastaan puolisolle ja lapsille, myös läheisille.
Tuo tapa on valtavan julma kaikkia kohtaan, toki yleensä tuo lähtijä on myös hyvin sekavin ajatuksin, mutta niin ovat tällaisen jälkeen kaikki läheisiä myöten.
Miten ihmeellä voitaisiin saada inhimillisempi tapa edetä tässäkin vaikeassa asiassa
ilman että tarvitaan lukea näitä viestejä ja tavallaan "pommittaa" ainakin ex-puoliso, lapset , lähinnä omat vanhemmat täysin rikki.
Minä ehdottaisin kyllä sitä muuttamista harkinta-ajalle, joka voisi olla vuodenkin mittainen ja sitä, että sinne ei tule uutta ihmistä aikaisemmin missään nimessä.
Tuon vuoden aikana ehtisi laantua tunteet jo siedettävimmiksi eroa kohtaan ja ihan kaikki ei rikkoontuisi ja voisiko se estää julmat teot. Eihän ihmisellä selkeä olotila ja ajatukset tolallaan, kun lähtee julmiin tekoihin. Ei hän näe siitä aiheutuvia asioita ja tuskaa muilla.
Minusta eroihin pitää saada jonkinlainen polku, kuten ennen, että eroavat käyvät keskusteluissa ennen eroaan, eli heitä autetaan ymmärtämään asia ja myös uuteen elämään ilman puolisoa.
Olen joutunut itse asioita liiankin läheltä ja asia on vaikuttanut niin, että elämäni ei ole koskaan palannut entiseen turvallisuuden tunteeseen. Ymmärrän toki, että joskus suhde muuttuu niin ahdistavaksi, että siitä haluaa pois, mutta sen tavan valinta pitää olla sellainen, että siihen mennään ilman uusi kumppaneita, kuten näkyy hekin ovat vaarassa.
Ei voi muuta syvästi ottaa osaa, syyllisiä ei todellisuudessa ole ketään, on vain rikki menneet ihmiset.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Ainut lääke kai on se, että (tässä tapauksessa miehille) tulisi pakolliseksi itsetuntokoulutus, armeijan tapaan.
Kysehän on vain erittäin huonosta tai olemattomasta itsetunnosta. Se on hyvin tyypillistä Suomessa ja asiaan pitäisi vakavasti puuttua. Se johtaa myös ylenmääräiseen alkoholin käyttöön, jonka avulla LUULLAAN saavutettavan toisen sukupuolen kiinnostus. Alkoholi myös häivyttää estoja ja valitettavasti johtaa sikamaisuuksiin. Jopa hyvin usein esiintyy väkivaltana vakavin seurauksin.
Naisille sama; itsetuntoa! Tuntekaa arvonne omana itsenänne! Ei tarvitse koko ajan "kelvata" kaikille. Aina on iso joukko joille et kelpaa, ellet ole kameleontti!
Samaa asiaa pohdin miettiessäni "yltiöpositiivisen" intoa ajatuksesta uuden löytämisestä ja kasvamisesta. Laiha lohtu meille, jotka olemme kadottaneet elämänhallinnan jo turvallisuudentunteen sekä luottamuksen lähimpiin.
Näin unta eksästäni. Se oli ahdistavaa ja pelottavaa. Hänen uusi puolisonsa lienee näkee unta rakkaudesta, luottamuksesta ja turvallisuudesta. Molemmat täysin todellisia kokemuksia. Se sama ihminen on täysin kaksi eri ihmistä, niin hyvässä kuin pahassa. Joskus liittomme aikana pelkäsin että hän voisi vaikka tappaa minut. Voin olla onnekas, että hän jätti minut. Jos elämä menee hyvin, voi nähdä vain parempia puolia hänestä jo hän voi olla loppuelämänsä kakkosensa sankari. Outoa vai mitä?
"Näin unta eksästäni. Se oli ahdistavaa ja pelottavaa. Hänen uusi puolisonsa lienee näkee unta rakkaudesta, luottamuksesta ja turvallisuudesta. Molemmat täysin todellisia kokemuksia."
Maailma on totta. Mutta unet eivät ole.
"Hänen uusi puolisonsa lienee näkee unta rakkaudesta, luottamuksesta ja turvallisuudesta" > ihan pelkkä oletus, jolla ei ole MITÄÄN todellisuuspohjaa - etenkään kun unet eivät ole todellisia. Et todellakaan voi tietää mistä ihmiset näkevät unta.
Minulle ei aina valkene miten jotkut näkee asiat ainoastaan omasta näkövinkkelistä.
Monet pitävät unia enteinä, jota ne eivät ole. Totta ne ovat sillä lailla, että unet kertovat siitä, mitä ihminen ajattelee. Aihe tai ajatus voi olla painunut niin syvälle alitajuntaan, ettei päiväelämässä sitä sieltä löydä, mutta uni nostaa sen pintaan.
Siksi unia tulkitaan, ne kertovat ihmisestä ja hänen syvimmistä tunnoistaan. Suurin osa ihmisistä ei vain osaa tulkita unia eikä antaa niille merkitystä oikeassa reaalielämässä. Siksi ne jäävät toisarvoisiksi aiheiksi ja se on sääli, koska niistä voisi oppia ominta itseään.
Haloo hei. Tuollainen paska teko on täydellisen narsistin puuhia. Juuri sellaisesta yleensäkin HALUTAAN eroa, ja teki sen miten nätisti tahansa, narsisti "parka" oireilee, kitisee, kärsii.
Ärsyttää kyllä tuollaiset lööpit. ERO ei KOSKAAN johda surmaan/surmiin, vaan tekijän oma, erittäin henkilökohtainen hulluus. Surmaaja on todellakin yksin täydellisen SYYLLINEN. Ei tapetut ihmiset. Äläkä lässytä mitään rikki menneistä ihmisistä, ja puolustele tekoa. Vain hullu surmaaja on rikkinäinen. Keskeneräinen, onneton, perin juurin itsekäs ihminen. Perheensä surmanneelle ei ainakaan minulta heru minkäänlaista myötätuntoa. Roskasakkia.
Vastusti vielä kiinniottoaan! Oli niin oman hulluutensa vallassa, ettei edes tajunnut, mitä teki. Ikuisesti lukkojen taakse!
Samaa mieltä kuin tuossa edellä. Ero ei koskaan johda toisten ihmisten hengen riistämiseen, vaan murhaajan oma hulluus, vakavat puutteet tunne-elämässä, epäsosiaalisuus, jne jne. Typerää uhrien syyllistämistä tuollaiset otsikot.
Samaa mieltä kuin edelliset. Itse juuri suunnittelen eroa miehestä, joka voisi yltää tälläisiinkin tekoihin. Tottakai haluaisin keskustella asiasta mikä tähän johtaa, mutta minkäs teet kun keskusteluyhteyttä ei saa. Mies on mustasukkainen, neuroottinen, kontrolloiva. Jymäytän pommin miehelle, tuskin läheisilleni. Älkää tuomitko meitä huonosta suhteesta eroavia.
Sä se jaksat jauhaa tuota samaa laulua joka palstalla. Ja mulle tulee aina lukiessa mieleen, että sä suret lapsesi eroa ja syyllistät siitä kokonaan hänet jättäneen ihmisen. Toki sitä omaa lastaan aina puolustaa ja haluaa hänestä uskoa parasta, toivoo hänelle kaikkea parasta. Mutta ethän sä tiedä, miten paska se sun lapsesi on ollut puolisoaan kohtaan. Onko tullut koskaan mieleen? Ja jos on eronneet, niin molemmilla on oikeus uuteen suhteeseen.
Järkyttävä teko, syyllinen on teon tekijä. Ei kukaan muu. En tunne yhtään myötätuntoa tuollaista ihmistä kohtaan. Mikään muu kuin ihmisen oma pahuus ja mielenvikaisuus ei laita tekemään tuollaista.
No toivottavasti nimimerkki; konttolloitu, olet jo läheisillesi asian kertonut, että osaavat olla tukena eikä taakkana, sillä taakaksi käyvät jos et heille ole rehellinen ja kerro siitä huonosta liitostasi ja aikeistasi.
Tosin toivon, että et sitä "pommi" iske tulevalle ex:lle, vaan voit rehellisesti kertoa, että lähdet ja syyn, että jaksa vahtimista ja toivot hänelle vain hyvää elämäänsä.
Mutta ymmärrän, että joskus on lähdettävä kuin varkain, sillä sairas mustasukkaisuus tekee ihmisestä pedon. Tällöin on myös varottava vielä kauan ja seurattava ex:n toimia. Kyllä sen huomaa, kun hän rauhoittuu eli hänen elämäänsä tulee uusia asioita.
Vaikka kuinka mieli tekisi tavallaan kostaa kokemaansa, kannattaa se koston ajatuskin jättää pois, kukaan tuskin on pakottanut liitoon tämän henkilön kanssa.
Sairauttahan tuollainen on, ei terve ihminen tee hirmutekoja. Eihän teossa mitään hyväksyttävää ole.
Huonosta tai sanoisinko sairaasta suhteesta on erottava, mutta sen tekemiseen pitää olla harkinta paikoillaan. Ei ole syytä heti mennä uuteen suhteeseen, se ei pelasta vaan suorastaan provosoi entistä puolisoa, jonka itsetunto on alhaalla . Kun se black out tulee tälle, ei hän ole enää ihmismäinen lainkaan.
Tarkastelet asiaa täysin väärästä näkökulmasta. Syyllistät naisia jotka on surmattu:''Miksi etsivät uuden miehen, siitäpä aviomies suuttui ja tappoi.''
Pitäisikö vaimojen laittaa elämänsä pakkaseen säilöön odottamaan elämän alkamista? Monien naisten elämä jo on liiton aikana elämätöntä elämää että sitten, kun ero viimein koittaa, varsinainen elämä voidaan aloittaa. Pitäisikö naisen odottaa, sirotella tuhkaa ylleen ja pukeutua säkkiin vain jotta exä ei suuttuisi ja tappaisi?
Kyllä se on niin, että miehiltäkin täytyy voida vaatia järjen käyttöä: Vihalle ei saa antaa valtaa niin että se muuntuu teoiksi.
Miksi miehiä kohdellaan kuin viisivuotiaita pikkupoikia? Mitkään heidän tekemänsä kauheatkaan teot eivät ole varsinaisesti heidän syytään vaan vika on aina muualla.
Jos nainen raiskataan, kysytään että miten hän käveli, millaiset vaatteet. Jos nainen tapetaan, kysytään oliko hänellä jo toinen mies katsottuna, vai mitä hän teki kun mies noin suuttui....
Pitäisikö vaimojen laittaa elämänsä pakkaseen säilöön odottamaan elämän alkamista? Monien naisten elämä jo on liiton aikana elämätöntä elämää että sitten, kun ero viimein koittaa, varsinainen elämä voidaan aloittaa. Pitäisikö naisen odottaa, sirotella tuhkaa ylleen ja pukeutua säkkiin vain jotta exä ei suuttuisi ja tappaisi?
Kyllä olisi viisasta erota ilman kolmatta, eiköhän sen uuden virheen ehdi saada vielä sittenkin. Olethan tämän itse hyväksynyt tämän entisen liiton miehenkin, joten eroa nyt hyvä ihmeessä kunniallisesti, kun tiedät mitä voi tulla eteen.
Vaikka nyt vaatisimme mitä hyvänsä ihmiseltä, jonka ajatusmaailma menee niin pimeäksi, ne vaatimukset eivät mene perille. Häneltä voi karata ajatuskyky kokonaan, joten miksi aiheuttaa sellaista.
ja ajatella pitäisi myös lastenkin kohtaloa, jota joutuu jo ajattelemaan, voiko tuon ihmisen luokse lainkaan päästää lapsia, jos uhkaa ilmenee.
Se kolmas on todella liikaa, kunnes tilanne rauhoittuu.
Kun olen joutunut kohtaamaan asian, missä todella käytiin pahoin aikein tarkastelulla, jopa oman kotini lähellä ja loppujen lopuksi tämäkin sai tuon karmean lopun. Tiesin että kotona elo oli yhtä näytelmää, kun vieras sulki oven, silloin alkoi vakivalta perheelle. Karkuun piti juosta monesti, mutta vahtaaminen eronkaan jälkeen ei lopu, ei ollut sillä merkitystä, että näkijöitä oli joka puolella, mikään ei tätäkään ihmistä pysäyttänyt. Olihan se järkytys kun olimme yhtä matkaa työhön menneet.
"Kyllä olisi viisasta erota ilman kolmatta, eiköhän sen uuden virheen ehdi saada vielä sittenkin."
Ai. Miten niin virhe? Usein näkyy unohdettavan, että uusi mies tuo nimenomaan naiselle TURVAA. Ja niinkään usein mies surmaa entisen vaimonsa vuosiakin eron jälkeen. Eli juuri niin kuin nuuttine kirjoitti:
"Pitäisikö vaimojen laittaa elämänsä pakkaseen säilöön odottamaan elämän alkamista? Monien naisten elämä jo on liiton aikana elämätöntä elämää että sitten, kun ero viimein koittaa, varsinainen elämä voidaan aloittaa. Pitäisikö naisen odottaa, sirotella tuhkaa ylleen ja pukeutua säkkiin vain jotta exä ei suuttuisi ja tappaisi?"
Mikä saa miehen tappamaan? Se on viha joka syntyy siitä kun vaimo ei enää ole miehen hallinnassa. Miehet on kautta aikain kasvatettu niin että heillä on lupa määrittää ja hallita naisia.
Kun oma vaimo sitten ryhtyy rimpuilemaan huonosta liitosta ulos, mies on ymmällään: Eihän tässä näin pitänyt käydä! Vaimo pärjääkin omillaan, haluaa luoda oman elämän, ja sitä mies ei voi käsittää. Ja ennenkaikkea vaimo etääntyy lopullisesti pois miehen hallinnasta, mies ei voi kontrolloida enää. Silloin miehessä syntyy niin suuri viha, että hän ryhtyy suunnittelemaan murhaa. Kyse on valtavan vihan purkautumisesta veritekona.
Asiaan ei liity välttämättä vaimon uusi mies. Useimmat tämän tyyppiset surmat ovat sellaisia joissa mies on tappanut vaimon ja lapset, ja lopuksi itsensä. Mitähän ''väärää'' tällaisissa tapauksissa vaimo on tehnyt koska ''aiheutti'' miehessä tällaisen reaktion? Kysyn vaan.
Totta turiset.
Asiaa pitää lähteä katsomaan alkutilanteesta. Pari on mennyt aikoinaan yhteen, luultavasti on rakastuttu. Mikä sitten menee niin pahasti vikaan, että sanotaan liittoa huonoksi liitoksi. Tästä varmasti selviä syy siihen, miksi mennään näin raskaisiin tekoihin.
Tiedän että yksi asia on toisen välinpitämättömyys perhettään kohtaan, mikä saa unohtamaan oman perheen, puolison ja lapset.
Yksi vakava häiriötila on toisen hylkääminen puolisona, ei enää minkäänlaisia kosketuksia tai keskustelua.
Tämä saan toisen itsetunnon niin alas, että mieli harhautuu.
Useinhan tämä asia kertoo siitä, että mukana on kolmas ihminen salainen suhde.
Tämä saa ihmisen tilaan, jossa ei enää ajatella järkevästi, sillä hänet on tuhottu täysin ja siihen tulee itsetuhoiset ajatukset.
Erossa on aina tunteet pinnassa, vaikka sitä olisi harkinnut jo kauan ja toinen ei ehkä ole osannut odottaa lainkaan. Silloin on edettävä asiassa harkitusti ja todella ilman uusia suhteita. On osattava erota kunniallisesti toista kohtaan.
Todella sen uuden ehtii saada jos vielä tuon harkinnan jälkeen onkaan edes valmis sitoutumiseen kenenkään kanssa.
Rahan vuoksi ei kenenkään kanssa pidä yhteen mennä, tätä vain on paljon, koetaan että saadaan kaksi maksaa elämisen kuluille.
"Yksi vakava häiriötila on toisen hylkääminen puolisona, ei enää minkäänlaisia kosketuksia tai keskustelua."
Olet täysin hakoteillä! Ehdottomasti juuri jätetyllä on vakava häiriötila, ellei ymmärrä, että liitto on loppu tasan tarkkaan silloin, jos toinen niin ilmoittaa. Eroilmoitus on omien rajojen vetämistä "kiitti, nyt riitti". Normaali ihminen hyväksyy tämän tosiasian, vaikkei siitä yhtään pitäisikään. Mielenterveydeltään häiriintynyt kadottaa elämänsä tapahtuneen vuoksi, yrittää välttää totuutta, ei ota vastuuta itsestään, siirtää sen eroa haluavan hartaille, syyttää toista omista negatiivisista tunteistaan. Erittäin epäterveen narsismin tunnusmerkkejä.
Murhaaja on aina hullu, kuten tuossa edellä yksinkertaisen osuvasti kuvattiin. Entisen puolison hengen riistäminen on äärimmäisen narsistinen teko, jota on häpeällistä yrittää selitellä mitenkään. Joten pliis älä jauha paskaa.
Nykypäivän suurin virhe on se, että erotaan liian kevyin perustein ja AINA on uusi jo odottamassa! Se rikkoo kumppania jolle ero tulee puskista. Joidenkin petettyjen mieli ei vain kestä vuosien salasuhteita. Itsekkäät ja omaa napaansa tuijottavat yksilöt eivät halua tuota nähdä. Oksettaa sanonta " vain yksi elämä" ja sillä aina puolustellaan pahoja tekoja.
Yksi asia joka kuvastaa myös tätä päivää on se, että halutaan viettää lapsivapaita viikonloppuja ja lomia sen uuden kanssa. Muotiasia! Hankitaan lapsia, mutta ei haluta heitä hoitaa eikä viettää aikaa yhdessä.
Ei olisi pitänyt mennä naimisiin ollenkaan!
Yli kaksikymmentäviisivuotta sitä kesti. Eropaperit nenän eteen ja allekirjoitukset jokaiseen samantien. Avaimet pois ja se oli siinä! Erosta kolmetoista vuotta, eikä sanaakaan ole vaihdettu lähdön jälkeen, eikä erosta keskusteltu ennen, eikä jälkeen eroamisen. Ei ole kummallakaan ollut edes satunnaisia suhteita eron jälkeen.
"Nykypäivän suurin virhe on se, että erotaan liian kevyin perustein ja AINA on uusi jo odottamassa!"
Höpöhöpö myös sinulle. Liian pitkään mietitään eroa, jopa vuosia. Ei mikään ihme, jos uusi olisi jo tiedossa. Mutta usein ei ole. Sitä paitsi olisiko kiva ja hyvä, jos puolisosi "haaveilisi" erosta, ei viihtyisi yhtään kanssasi? Pitäisi rakastajaa, olisi naimisissa kanssasi vain omaisuuden vuoksi, esimerkiksi?
Ai niin. Muistinkin, että pitää pyrkiä ajattelemaan positiivisia asioita. Tästä puolestaan tuli mieleen ne lukuisat ja lukuisat erot, joissa mies on vasten tahtoaan jätetty. Joskus jopa toisen miehen vuoksi! MUTTA siitä huolimatta tämä jätetty aviomies ei uhriudu, ei kadota persoonallisuuttaan, ei itsetuntoa, ei ala väkivaltaiseksi, ei menetä toimintakykyään, ei haudo kostoa, ei katkeroidu... jne. Halusin vain kertoa miten ihanaa se on, jos ihminen on itsensä kanssa sinut, tasapainoinen, toisia arvostava ja huomioiva - erossakin. Miten ihanaa tämä on myös kaikkien muiden kannalta.
Älä höpötä. Jos ihminen ei kestä eroa, niin hän tappaisi itsensä. Ei entistä puolisoaan ja tämän uutta miestä (ja mahdollisesti vielä lapsiaan, kuten myös tapahtuu). Tuollainen väkivallan puolustelu ja selittely on haitaksi uhreille ja heidän omaisilleen, oikeammin koko yhteiskunnalle. "ero johti surmaan" kuuluu samaan sarjaan kuin esim. "raiskasin, koska uhrilla oli lyhyt hame" tai "löin vaimoa, koska ruoka myöhästyi". Syy väkivaltaan ei koskaan ole uhrissa, vaan syyllisessä ainoastaan.
Meitä ihmisiä on monenlaisia ja erilaisin ajatuksin.
Täällä irvaillaan vakavilla asioilla. Täällä oletetaan, että jokainen kestää eron, olipa se kuinka ilkeästi tahansa häntä kohtaan toimittu. Osa kestää ja aina paremmin kestää jos hänellä on tukiverkkoja, jotka ovat myös tietoisia tapahtuneista, samoin se on sen toisen puolison kohdalla, tukiverkkoja tarvitaan.
Usein on kuitenkin niin, että eroavat itse luottavat enemmän kapakoiden "lässyttäjiin" kuin oikeisiin ja heistä todella välittäviin ihmisiin.
Kun se salainen kolmas ilmenee asioissa olevaksi, silloin ollaan niin hänen "pauloissaan", että kukaan muu ei ymmärrä ei ole myöskään mitään , keneenkään muuhun ei luoteta. Asioista valehdellaan, vaan ne valheet kyllä tulevat esiin ja tässä tilanteessa ajetaan toinen niin ahtaalle, että ei ole ihmekään jos menee sekaisin ja järki ei sanele ja vielä tukiverkot puuttuvat.
Olen vakaasti sitä mieltä, että ei koskaan pidä olla uutta suhdetta vireillä samaan aikaan. Jos siellä taustalla joku on , niin tässä vaiheessa pitää olla tauko, joka kestää täysin sen puoli vuotta, että tilanne rauhoittuu ja eroavat voivat hoitaa eroonsa liittyvät asiassa ilman tuota kolmatta tai jopa neljättä osapuolta. Nämä eivät koskaan ole puuttumatta asioiden kulkuun ja saavat hirveästi pahaa aikaan.
Puolen vuoden odotus ei ole pitkä, mutta tarpeellisin asia eron kulussa.
Eiköhän ne aikaisemmat loukkaamiset riitä, kuin että nyt oikein irvaillaan tällä uudella suhteella lisäksi.
En ymmärrä ihmistä, joka tuolla tavoin haluaa loukata ihmistä, jonka kanssa on ihan omasta halusta alkanut aikanaan suhteeseen ja perustanut perheen. Tuo loukkaus kolmannen kanssa on myös loukkaus omia lapsia ja läheisiä kohtaan julma ja hirveä.
Kun tämä näin toimiva saisi joskus itse tuon vastaavan hirvittävän loukkauksen omalle osalleen, se voisi muuttaa kovastikin ajatusmaailmaan.
Useimmat kyllä jättävät hirmuteot tekemättä, mutta liian monen tuleva elämä tuhotaan erojen yhteydessä lopuksi ikää.
Missä kohtaa lehtijutussa kerrottiin, että uusi mies olisi ollut kuvioissa jo avioliiton aikana tai heti sen jälkeen? Sä vaan oletat ja oletat, ettei ihmiset osaa erota asiallisesti ilman kolmansia osapuolia. Surullista, että näet asiat noin yksisilmäisesti. Ja jopa puolustat tappajaa. Häntä on loukattu niin kovasti että meni ja tappoi entisen vaimonsa ja oman lapsensa. Huh huh. Hulluhan tuo ihminen on.
Tappaja on rikollinen ja hänet kuuluu siitä tuomita elinkautiseen vankeuteen. Toisen tappamiselle ei ole olemassa mitään syytä.
Kun ymmärrät että meitä ihmisiä on moneksi, niin miksi oletat toisten ihmisten elämää, ja tuputat oletuksiisi omia näkemyksiäsi niitä "ainoina oikeina". Eihän siinä ole päätä eikä häntää. Jokainen toimii miten parhaaksi katsoo. Et sinä enkä minä voi siihen mitenkään vaikuttaa. Kun ymmärtää sen, ettei toisten asioihin voi vaikuttaa, on heti hyväksyvämpi ja sallivampi olo, vapautunut ilmapiiri, eikö?
"Tuo loukkaus kolmannen kanssa on myös loukkaus omia lapsia ja läheisiä kohtaan julma ja hirveä"
Voi tsiisus. Oletko koskaan vaivautunut miettimään miksi koet tuon noin... vahvasti? Kannattaisi, sillä juuri siinä on SINUN ongelma. Kykenetkö yhtään miettimään niitä tunteidensa kanssa hyvissä väleissä olevia ihmisiä, jotka eivät pidä eroaan, ei exän uutta rakkautta minkäänmoisena loukkauksena? Todella rakkaudellistahan on, että hyväksyy tosiasian, ja kunnioittaa sitä mitä toinen haluaa (eroa). Ja jos ihan hurjaksi aletaan, niin voi jopa iloita exän uudesta onnesta. Ainakin ajoittain, pieninä ohikiitävinä hetkinä.
En jaksa tästä aiheesta kovin paljoa kirjoittaa mutta jonkin verran.
Liitto kesti yhdeksän vuotta, väkivalta alkoi heti häiden jälkeen. Paheni lapsen syntymän jälkeen.
Parantelin itseäni joskus viikkotolkulla. Joka päivä toivoin että tästä tulisi loppu, tulisi vaikka mikä kunhan loppu tulisi. Mutta itsellä ei ollut voimia lähteä.
Sitten tuli tämä kolmas osapuoli. Hänen avullaan pääsin irti kaikesta pahasta. Ilman häntä olisin vieläkin samassa tilanteessa, sen tiedän.
Nyt tytär on jo aikuinen. Me elämme nykyisen miehen kanssa tavallista elämää ja se onkin niin parasta. Mutta ilman tätä kolmatta osapuolta en olisi saanut voimia lähteä nyrkin alta. Mies ei tullut minua tappamaan mutta olisin kuollut jos olisin jäänyt.
Mikään ei oikeuta tuollaista teko tai lievennä sen julmuutta, mutta jos halutaan ymmärtää miksi näin tapahtui on asiaa tutkittava järjen tasolla. Jokainen perhesurma on oma tapauksensa ja niitä tulee tutkia omina keisseinään, mutta niistä voi varmasti myös löytää jotain yhtäläisyyksiä.
Tunne puuskan keskellä on hyvä muistaa, että kaikki meistä on kykeneväisiä silmittömään väkivaltaan ja järjettömiin julmuuksiin. Tästä todisteena esim. lapsisotilaat, natsisaksa, erilaiset sosiaalipsykologiset kokeet jne.. Kaikilla meillä myös henkinen murtumispiste. Nämä ovat faktoja, jotka tunnustettava, jos halutaan löytää ja ymmärtää tällaisien tekojen syitä. Vain näin voidaan edes pyrkiä estämään näitä...
Aika huterosti sanottu tuo "kaikki meistä on kykeneväisiä silmittömään väkivaltaan ja järjettömiin julmuuksiin." Näinhän ei ole. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole minkäänmoista tarvetta minkäänlaiseen väkivaltaan. Vain psyykkisesti sairaat tai häiriintyneet tappavat tarkoituksella. Paitsi joku harva itsepuolustuksena, tai "vahingossa". Aivopesu ja manipulointi, tai "kansallinen pakko" ovat keinoja saada toiset tappamaan (natsit, lapsisotilaat/-sotilaat).
Suomessa tapetaan eniten alkoholin vaikutuksen alaisena. Tämä on geeneissä. On osoitettu, että tietyn geenimuodon, MAOA-geenin, kantajilla on taipumus impulsiiviseen väkivaltaiseen käyttäytymiseen alkoholin vaikutuksen alaisena ollessaan. Minulla ei ainakaan ole tätä geeniä, siitä olen varma.
Eli siis kaikki saksalaiset ja lapset ovat psyykkisesti sairaita ja häiriintyneitä, ainiin ja kaikki miehet (sotilaat) myös ja osa naisistakin (naissotilaat).
MAOA-geeni jutut ja vastaavat on teilattu jo aikoja sitten vääränä tietona, ihmisen geenien toiminta on todettu paljon monimutkaisemmaksi.
Oliko tämä perhesurmaaja, siis mielestäsi syntynyt psyykkisesti sairaan ja häiriintyneenä ja oli näin vain tikittävä aikapommi?
"Oliko tämä perhesurmaaja, siis mielestäsi syntynyt psyykkisesti sairaan ja häiriintyneenä ja oli näin vain tikittävä aikapommi?"
No mitäköhän tämä nyt sitten? Tuskin kukaan syntymästä on häiriintynyt. Mutta jos tai kun joku häiriintyy elämän varrella, se ei oikeuta surmaan.
Luin, että surmaaja nautti aina mielellään alkoholia, etenkin erottuaan. Joten noissa geenijutuissa on varmasti jotain perää.
Kommentoi
Aiheet monesti täällä karkaavat ties minne, kuten tässäkin ketjussa.
Käsiteltävää asiaa ei pidä yhdistää yhteen tapaukseen, vaan nähdä asia laajemmin.
Aina etsitään sitä yhtä syyllistä ja tuomittavaa, se ei liene moneenkaan oikea vastaus.
Kaikki ihmisen elämässä vaikuttaa häneen, toisilla riittää kestoa vaikeuksiin ja toisilla ei. Tosiasia kuitenkin lienee, että jokaisella on jossakin se raja minkä kestää ja tämä meidän jokaisen pitää ymmärtää.
Jos ero esim. vaikuttaa toisella ihan jokaiseen elämänosaan jatkossa, häneltä menee työ, kotia ja perhe, kyllä se niin raastavaa on, että myös sen toisen pitäisi saada sama osakseen, voidakseen edes jollakin tasolla ymmärtää hämärtyviä ajatuksia.
Nyt olen vain minä ja minun tunteeni, ei oteta toista huomioon lainkaan
halutaankin satuttaa. Unohdetaan vain, että satuttamisella satutetaan monia muitakin kuin tätä entistä puolisoa. Sen seuraukset voivatkin sitten olla hyvinkin vaikeita asioita. ja ikävä vain ne ensimmäiset lisäksi satutettavat ovat varmasti omat lapset ja molempien vanhemmat ja sisaruksetkin. Jälki on valtava. Tämän vuoksi ainakin minä itse toivon, että ero tehdään aina ennen uusia eli siinä vaiheessa, kun se halu alkaa olla sitä että täytyy elää toisenlaista elämää ja uskoo sen löytyvän uuden ihmisen kautta vierellään. Siis ennekuin on ketään kosketeltu tai sovittu mistään uudesta.
Jokainen eläköön ensin yksin ja rakentakoon sitten uuden elämän, näin loukkaus puolisoa kohtaan olisi lievempi ja siedettävämpi.
Rahaa ei pidä koskaan sotkea millään tavalla mukaan, tarkoitan lähinnä, että hakee tämän toisen kautta taloudelliseen mahdollisuuteen pärjätä ilman entistä kumppaniaan.
Ja muutoinkin raha-asiat pitää olla aina uusperheissä ihan erillään, kun aikanaan tulee se eteen, että toinen nukkuu pois ja tarvitaan perinnönjako, niin näiden jo vanhempiensa eron kokeneiden lasten ei tarvitse olla taasen kokea hyljätyksi tulemisen tässäkin asiassa. Eivätkö he vieläkään saa olla vanhemmilleen ykkösasemassa.
"Nyt olen vain minä ja minun tunteeni, ei oteta toista huomioon lainkaan
halutaankin satuttaa."
Ihan aikuisten oikeasti hei, tuo on jo liian paksua! Sillä nimenomaan toisen ihmisen MURHANNUT ei ole ollenkaan ottanut puolisonsa/ex-puolisonsa tunteita huomioon, vaan halunnut satuttaa. Älä helvetissä käy selittämään selvää asiaa juuri väärinpäin, todella oksettavaa.
Älä sönkkää vaan lue ajatuksella.
Lähdetäänpä siitä, että ero ei johtanut surmaan. Syy oli ainoastaan surmaajan oman, tavalla tai toisella, vinksahtaneen pääkopan sisällä.Nimittäin tuo otsikko todellakin syyllistää uhrin ja kukkahattutätimäisellä otteella etsii puolusteluja murhaajalle murhatun toiminnasta.
Lähdetäänpä siitä, että ero laukaisi tragedian.
Ei kun lähdetään siitä, että surmaaja on hullu. Narsistinen, tunteeton paskiainen, täysi surkimus.
monenlaista ajatusta. Todellisuudessa jokainen nurkkaan ahdistettu käyttäytyy primitiivisesti. Entäpä ne jotka seurustelevat vuosia kolmansien osapuolien kanssa. Suunnittelevat yhdessä eroa taloudellisia asioita järjestellen selän takana. Ja sitten pommi putoaa kirkkaalta taivaalta. Ajatuksissani murhasin eron jälkeen mieheni erittäin usein. Neljäs osapuoli keskusteluissa kanssani kertoi ajattelevansa samoin. Tietoisesti sitä en voisi tehdä. Onko hulluutta olemassa? Vai joidenkin toisilleen käytöksellä käsikirjoittamia draamoja. Ihmiset kunnioittakaa toisianne, taakkojen alla ei hauras sielu jaksa.