olen 18 vuotias nainen. olen todella masentunut ja käynkin terapiassa. ongelmana on mm. se että olen lihava tai ainakin koen itseni lihavaksi. en halua kuulla, kommentteja että kasva aikuiseksi yms, koska niihin olen todella väsynyt ja ne vain pahentavat oloani entisestään. tarvitsen tukea, jotta saisin lisää itseluottamusta ulkonäköni suhteen.
olen 171 pitkä ja painan 67,6kg. painoindeksi on siis jotain 23 luokkaa. se on normaalipaino sen tiedän. pienenä oli todella siro ja luuni ovat sirot ja kasvoni ovat sirot. ongelmana on hölskyvät reidet ja läskimakkaramaha. paras ystävänikin sanoo että olen lihonnut viime aikoina ja että ylimääräistä on.
enää en jaksa mennä kauppoihin katteleen vaatteita, ei huvita lähtä baareihin tai harrastamaan. koen joka paikassa valtavaa alemmuuden tunnetta. luen päivittäin näitä laihdutukseen liittyviä viestejä ja itken. rehellisesti sanottuna itken sitä pahaa oloa mikä minulla on ja minkä nämä keskustelut ja ihmisten asenteet saavat aikaan.
en halua yleistää tätä kaikkiin ihmisiin, mutta liian suuressa suosiossa on laihuuden ihannointi. tänään eräs tuttavani sanoi pink-yhtyeen laulajaa lihavaksi. ajattelin vain, että mikäs minä sitten olen. omalla kohdallani miehet ovat kompleksini aiheuttaneet, olen kyllästynyt tyhjiin lupauksiin.
olen niin masentunut (syitä siihen on paljon) etten yksinkertaisesti jaksa liikkua. vaikka tiedän että liikkuminen saattaisi parantaa oloani en siltikään siihen pysty. aamuisin laitan jumppa/lenkki vaatteet tuolille valmiiksi, että kun tulen koulusta voin hieman kuntoilla. en kuitenkaan saa sitä aikaiseksi. yksin en enää uskalla uimahalliinkaan.
ennen olin hoikka ja harrastin tanssia ja uimista viikottain. paino on noussut viimeisen vuoden aikana paljon, enää ei samat vaatteet hyvältä päällä näytä. ennen joulua painoin 63kg, nyt painan 67,6. liikaa painon nousua liian lyhyessä ajassa.
äiti on koittanut lohduttaa, että kropassa tapahtuu muutoksia kun naiseksi kasvaa, lantio levenee yms. mutta ei tämä enää sitä ole.
niin valtavaa vihaa itseäni kohtaan tunnen, etten sitä osaa kuvata. mitä enemmän yritän sitä enemmän minä petyn ja oravan pyörä on valmis. pelkään sairastuvani bulimiaan ja siitä olen kavereiden kanssakin puhunut. nyt sitten tilasin tv shopin laihdutus laitteen sen gymform total fitnesin vai mikäs sen nimi nyt onkaan. tarvitsen jonkun kimmokkeen ja nopeasti jotain tuloksia että pääsen alkuun laihdutuksessa ja että voisin hyväksyä ulkonäköni. kasvoni ovat kauniit, mutta vartaloani vihaan, ja olen väsynyt tähän.
olen myös huomannut että aina kun käyn esim. lenkillä ruokahaluni kasvaa aivan älyttömästi. heti tekee mieli syömään jotain juustovoileipää tms. olen syönyt myös kromia makeannälän vähentämiseen, mutta paskat.
antakaa nyt hyvät viisaat aikuiset ihmiset mulle jotain toivoa, jotain mistä pitää kiinni.
olen 171 pitkä ja painan 67,6kg. painoindeksi on siis jotain 23 luokkaa. se on normaalipaino sen tiedän. pienenä oli todella siro ja luuni ovat sirot ja kasvoni ovat sirot. ongelmana on hölskyvät reidet ja läskimakkaramaha. paras ystävänikin sanoo että olen lihonnut viime aikoina ja että ylimääräistä on.
enää en jaksa mennä kauppoihin katteleen vaatteita, ei huvita lähtä baareihin tai harrastamaan. koen joka paikassa valtavaa alemmuuden tunnetta. luen päivittäin näitä laihdutukseen liittyviä viestejä ja itken. rehellisesti sanottuna itken sitä pahaa oloa mikä minulla on ja minkä nämä keskustelut ja ihmisten asenteet saavat aikaan.
en halua yleistää tätä kaikkiin ihmisiin, mutta liian suuressa suosiossa on laihuuden ihannointi. tänään eräs tuttavani sanoi pink-yhtyeen laulajaa lihavaksi. ajattelin vain, että mikäs minä sitten olen. omalla kohdallani miehet ovat kompleksini aiheuttaneet, olen kyllästynyt tyhjiin lupauksiin.
olen niin masentunut (syitä siihen on paljon) etten yksinkertaisesti jaksa liikkua. vaikka tiedän että liikkuminen saattaisi parantaa oloani en siltikään siihen pysty. aamuisin laitan jumppa/lenkki vaatteet tuolille valmiiksi, että kun tulen koulusta voin hieman kuntoilla. en kuitenkaan saa sitä aikaiseksi. yksin en enää uskalla uimahalliinkaan.
ennen olin hoikka ja harrastin tanssia ja uimista viikottain. paino on noussut viimeisen vuoden aikana paljon, enää ei samat vaatteet hyvältä päällä näytä. ennen joulua painoin 63kg, nyt painan 67,6. liikaa painon nousua liian lyhyessä ajassa.
äiti on koittanut lohduttaa, että kropassa tapahtuu muutoksia kun naiseksi kasvaa, lantio levenee yms. mutta ei tämä enää sitä ole.
niin valtavaa vihaa itseäni kohtaan tunnen, etten sitä osaa kuvata. mitä enemmän yritän sitä enemmän minä petyn ja oravan pyörä on valmis. pelkään sairastuvani bulimiaan ja siitä olen kavereiden kanssakin puhunut. nyt sitten tilasin tv shopin laihdutus laitteen sen gymform total fitnesin vai mikäs sen nimi nyt onkaan. tarvitsen jonkun kimmokkeen ja nopeasti jotain tuloksia että pääsen alkuun laihdutuksessa ja että voisin hyväksyä ulkonäköni. kasvoni ovat kauniit, mutta vartaloani vihaan, ja olen väsynyt tähän.
olen myös huomannut että aina kun käyn esim. lenkillä ruokahaluni kasvaa aivan älyttömästi. heti tekee mieli syömään jotain juustovoileipää tms. olen syönyt myös kromia makeannälän vähentämiseen, mutta paskat.
antakaa nyt hyvät viisaat aikuiset ihmiset mulle jotain toivoa, jotain mistä pitää kiinni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Luin viestisi ja itseluottamuksen puute paistaa päälle.
Sitten itse asiaan, ensimmäisenä ja tärkeimpänä on MOTIVATIO, ilman sitä ei mikään koskaan toimi.
Motivaatio sinun pitää löytää itsestäsi, mikä saa juuri sinut liikkeelle? miksi haluat tehdä tämän? kirjoita se paperille ja kirjoita vielä siihen tavoitteesi ja mitä aiot tehdä jotta pääset niihin, sitten laitat nimen alle ja päivämäärän toisin sanoen teet itsesi kanssa sopimuksen.
Itseluottamus on asia joka kuuluu jokaisen elämään, ilman sitä emme uskalla tehdä mitään koska luulemme olevamme muita huonompia tms.
Tähän en tiedä kunnon lääkettä, mutta sellaiset asiat mitä itse olen joskus tehnyt ovat, joka päivä kirjoita lista asioista missä olet hyvä.
Toinen on että valitset itsestäsi kolme parasta puoltasi ja pidät ne mielessä koko ajan.
HYVÄKSY ITSESI - kukaan muu ei sitä sinulle voi tehdä.
Sitten sarjassame laihdutus tai sinun kohdallasi enemmänkin kiinteytys.
Ensimmäinen asia on ruokailu kuntoon:
syö 5-6krt/päivässä
vähä rasvaista
proteinia noin 2g/kg
hitaita hiilihydraateja (jätä pois valkoinen leipä ja valkoinen sokeri)
JUO TARPEEKSI VETTÄ, 2-4l riipuen siitä paljon urheilet, urheilun aikana noin 1l/h.
Yleinen konsensus on että 70% onnistumisestasi riipuu siitä mitä suuhun panet.
Liikunta, en tietenkään tiedä sinusta juuri mitään mutta jotain nyt kuitenkin.
Kuntosali on hyvä paikka jos haet kiinteyttä, et ehkä saa siroja luitasi takaisin mutta kyllä ne piukkoina ja ehkä vähän (HUOM VÄHÄN) lihaksikkaina näyttävät hyvältä :)
Naiset EIVÄT tule lihaksikkaiksi helposti, saat tehdä kovaa työtä jos haluat isot lihakset puhutaan vuosista kovaa treeniä joten älä ainakaan sitä pelkää jos et todella sitä halua.
Noin 3krt viikossa salille, annat niitten tehdä sinulle ohjelma ja näyttää miten liikeet tehdään, muuten voit loukaantua jos teet jotain väärin. Eikä mitään leikki ohjelmia vaan kunnon ohjelma jossa nostetaan painoja ja kasvatetaan lihaksia, lyhyehköja sarjoja (esim 12-10-8) kun pinennentään toistoa lisätään painoa.
Aerobinen liikunta on sitten aika helppoa hommaa, voit tehdä kaikkea Juoksemisesta - aerobiccin tai vaikka uintiin.
Sillä ei ole suurta merkitystä kunhan pidät siitä että jaksat tehdä sitä 2-3krt viikossa.
Ja mitä lisaravinteisiin tulee, unohda se kromi ei se auta jos ei sinulla satu olemaan ihan vajausta kyseisestä mineraalista, hanki mielummin kunnon monivitaamiinivalmiste.
Alussa jos rupeat menemään salille niin painosi voi nousta kun lihakset rupeavat kehittymään mutta jos pidät ruokavalion kunnossa se laskee kyllä jonkun verran ja saat sitä hakemaasi trimmiä kroppaasi.
Enpä nyt tällä hetkellä keksi muutakaan, mutta itsestäni voin sanoa sen verran että olen 20v mies ja olen tähän menessä laihduttanut noin 15kg viimeisen 6kk aikana tuolla menetelmällä vielä on noin 10kg jäljellä.
Jätin sähköpostini tuohon jos haluat meilata.
kiitoksia vastauksesta.
mailiosotteesi laitoit muuten sitä varten että saat ilmoituksen kun viestiisi on vastattu, eli en tavoittanut sitä.
vastailen nyt kuitenkin nuihin ehdotuksiin ja selvennän tilannettani. olen koittanut liikkua 2 kertaa viikossa, joka kohdallani on tarkoittanut 30 minuutin jumppaa (katson sitä videolta) tai teen tunnin mittaisen reippaan kävelylenkin. olen käynyt myös uimassa, mutta halliin en ole viimeaikoina uskaltautunut. kuntosali olisi varmasti hyvä vaihtoehto, mutta en sinne pysty yksin lähtemään. asun yksin ja kaverini asuvat eri paikkakunnilla opintojen vuoksi, minulla ei ole ketään kaveria jonka kanssa liikkua. olen pari kertaa kuntosalilla käynyt ja aina olen tuntenut oloni hyvin vieraaksi ja vaivaantuneeksi. en siis "uskalla" olla siellä. parin ja neljän kilon puntit meillä on kyllä kotona, joten voisin alkaa käyttää niitä sen mukana olevan sarjan mukaan.
päivittäiset ruokailutottumukset on aamupala(yleensä kaurapuuroa), kouluruoka, kotiin tulessa jotain lämmintä ruokaa jos jaksan tehdä tai välipala(sämpylä, hedelmiä), sitten iltapala. yritän välttää rasvaisia ruokia ja valita aina tuotteista vähärasvaisen tai rasvattoman vaihtoehdon. kuten maitovalmisteissa. en syö myöskään punaista lihaa. hedelmiä, marjoja ja vihanneksia tulee myös syötyä. niiden määrää voisin kyllä lisätä ja vähentää leivän ostamista, jota tulee syötyä jos sitä on.
olen myös pitänyt kuntoilu päiväkirjaa, eli koska olen mitäkin tehnyt ja kuinka kauan. että ei voi tuudittautua siihen, että eihän siitä viime lenkistä kovin kauaa ole. nyt olen yrittänyt tehdä pitävän päätöksen, mutta näitä pitäviä päätöksiä on tullut tehtyä aika useasti. ja vaikka intoa liikkumiseen olisikin en aina henkisesti siihen pysty. nytkin olen kolme viikkoa vaan maannut, koska olen ollut hyvin ahdistunut.
eilen kävin tunnin lenkillä ja tänään menen myös. päätin myös ottaa sauvat tällä kertaa vauhdittamaan kulkua. huomenna jumppaan tai menen uimaan. ajattelin pyytää äitiäni tueksi halliin jos sinne päätän lähtä. kenties herättää ihmetystä kun sanon etten pysty johonkin paikkaan menemään yksin, tarvin kaveria ja tukea, koska minulla on "jännittämistä" uusiin paikkoihin mentäessä ja koitan selvitä asian kanssa ja hoidon ansiosta se on vähän helpottanutkin. tämä kuntoilu ei siis ole niin yksinkertaista kun sanotaan tai miten voisi luulla.
Aha joo enpä ole pahemmin pistänyt sähköpostiosoitetani tänne joten en oikein tietänyt mitä se teki, kuitenkin on tässä
[email protected]
Mutta noin muuten mitä voin sanoa sun pitää löytää itsellesi se liikuntalaji mistä pidät, en minä sitä voi sinulle antaa.
Sen minkä voin sanoa että kun kevät tässä tulee kohtapuolin niin lisää noita lenkkejä ja ala vaikka juoksemaan se on yksi todella hyvä kiinteytymistapa, itse on tarkoitus ruveta juoksemaan 2-3x viikossa kunhan säät sallivat.
Hmm, mikä estää kuntosalille menon, liian pitkällä? ei kulkuvälinettä?
Kuntosali on kyllä viimeinen paikka missä voi olla kropaansa tyytymätön kaikki ovat aloittaneet jostain, ainakin kaikilla saleilla missä itse olen käynyt kaikki ovat aina keskittyneet omaan ohjelmaansa ja antaneet muiden tehdä rauhassa ja jos käytät löysiä vaateitta niinkuin salilla on tapana niin ken tietää edes miltä näytät?
Vieraaksi ja vaivautuneeksi, riipuu kait vähän missä asut myös, jos ei yksi kuntosali toimi niin kokeile jotain muuta... voi tietenkin olla vaikeaa jos asut paikkakunnalla missä ei hirveästi ole vaihtoehtoja.
Toinen laji mikä ehkä parantaa itsetuntoa on aloittaa joku itsepuolustus laji esim kraw maga, karate tms, ne ovat hyviä siinä mielesä ja kohottavat peruskuntoa.
Leipä ei ole huonoa en oikein ole koskaan ymmärtänyt mistä se tulee, jos ostat leipää niin osta tummaa leipää tai koko jyvä leipää.
Jos pelkäät syöväsi kaiken laita puolet vaikka pakasteesen heti kun tulet kotiin.
Osta vihanneksia popsimiseksi, esim porkkanoita, kurkkua, mitä tahansa minkä saa käteen niitä voi syödä mielin määrin ilman että se erityisesti lihoittaa (esim porkkanat 100g on 26kcal eli ei yhtään mitään).
Joten löydä joku vihannes josta pidät ja osta sitä aina jääkaappin ja kun tekee mieli napostella niin ota sitä jonkun verran...
Ymmärrän kyllä että uudet paikat ovat vaikeita, jos sellaiseen tulee pelko, ulkoilu on hyvä, kotijumppa on myös ihan ookoo, siinä voi tehdä vatsalihaksia ja joitan muita ryhmiä noin aluksi.
Toivotan onnea, sähköpostini on tuolla ylhäällä jos haluat jotain asiasta keskustella.
Itse asun helsingissä joten ehkä se saa minut vähän tuntumaan erilaiselta kun sanon että jos ei ole hyvä paikka niin kokeile jotain muuta kun tällä on todella paljon valinnanvaraa.
Sun olotilasi kuulostaa melkeimpä samanlaiselta kuin mulla joskus vuosi sitten. Laihdutin 72 kilosta 54 kiloon (olen 168 pitkä eli paljon sinua lyhyempikin) koska jätkäkaverini antoi hyvin selvästi ymmärtää että olin liian lihava hänen makuunsa. Samaan aikaan olin niin pahassa masiksessa että olin vähällä jo tappaa itseni. Luulin että olen huono ihminen koska olin ylipainoinen. Sinullakin on sama ongelma, että et kuule itsestäsi mitään positiivistä keneltäkään. Se aiheuttaa sulle masennusta ja pahaa oloa ja tuntuu ettei jaksa tehdä mitään. Tuntuu että kaikki miespuoliset oliotkin katsovat naisessa vain ja ainoastaan persettä ja muuta kroppaa. No, iloksesi voin kertoa ettei asia todellakaan ole näin. Nykyiset ystäväni ovat kaikki miespuolisia, ja olen huomannut, että jätkät, joista on annettu se kuva että ne kuolaa vain hyväkroppasten akkojen perään, on alle 17-vuotiaita penskoja.
Sen jälkeen he kasvavat aikuisiksi ja alkavat katsoa naisessa muitakin puolia. Itse olen ollut saman miehen kanssa niin ennen kuin jälkeenkin tämän "vaiheen." Muutos on huima, mutta naiset kuvittelevat ukot samanlaisiksi kusipäiksi kuin ne olivat silloin yläasteella!
Ja olet samanlainen kuin minä. Peilistä katsoessasi katseesi kiinnittyy vain lantiosi, perseesi ja reisiesi kohdalle, eikä se osaa muodostaa kokonaisuutta vartalostasi. Minäkin pidän itseäni lihavana, ja yksi (ainoa) naispuolinen ystäväni jaksaa mainita että en muka ole näkyvästi laihtunut siitä ylipainostani tähän painoon, mutta olen tullut siihen tulokseen että se on vain niin, että koska olen naamastani ihan nätti ja rintamus on isohko, hän pelkää minun tulevan sellaiseksi miestennielijäksi ettei kukaan enää rekisteröi tätä ystävääni! (itse asiassa ei oikeastaan enää voi sanoa että olemme ystäviä, näin hänet viimeksi ennen joulua...)
Jätkäkaverini pelkää että minulle on tulossa anoreksia, koska näen itseni samalla tavalla "vääristyneesti."
Piristy. Jumppaa ja liiku vain omaksi iloksesi, äläkä ajatellen että mitä muut susta ajattelee.
Miehet huomaavat ennemmin iloisen ja reippaan luonteen kuin hyvän kropan! Ihan todella!
Et sinä mitään diettejä tarvitse vaan ison annoksen itseluottamusta! Äläkä välitä naispuolisten ihmisten sanoista: he pönkittävät niillä vain omaa itseluottamustaan joka usein on huono, niinkuin kaikilla naisilla.
Zemiä!
Olen niin nuori, etten osaa varmastikaan tehdä muuta, kuin kannustaa Sinua. En osaa antaa lohduttavia/hyödyllisiä neuvoja, mutta kannustan sydämeni pohjasta!!
Mutta sitä, joka kertoi laihtuneensa 72 kilosta 54 kiloon, on hyvin laiha, varsinkin pituuteensa verrattuna. (Noh, omanihan on mielipiteeni.)
MUTTA, Sinä Inka. Toivon Sinulle ystävien/kavereiden kannustusta muuta kaikkea hyvää!
Elämän ilosi on selvästi kadoksissa, mutta eikö sitä voisi löytää vanhan harrastuksen parista. Olet ennenkin harrastanut tanssia, joten se olisi aika loogista. Mene johonkin ryhmään missä ei käy missit, balleriinat ja muut anorektikot (anteeksi karkea yleistys).
Kokeile vatsatanssia tai primitiivistä tanssia. Vatsatanssissa oppisit kokemaan lantiosi ja vatsasi naisellisuuden merkkeinä, eikä hölskyvinä. Primitiivisessä tanssissa taas saa päästää energiansa valloilleen ja myös vihansa.
Oletko muuten miettinyt miksi tanssi tai uiminen on jäänyt, eihän se ihan yön yli ole tapahtunut kuitenkaan?
Älä laita jumppavaatteita aamulla valmiiksi. Kun tulet koulusta kotiin, näet ne ja luultavasti ensimmäinen ajatuksesi on itku. Lähde kävelylle (ei lenkille) ihan normaaleisa vaatteissa. Jossain vaiheessa tulee halu liikkua vähän rivakamminkin tai sitten ei, mutta eihän sen ole väliä.
Ennen ulos lähtöä tee itsellesi valmiiksi suuri lautasellinen salaattia, laita vaikka vähän juustoa sekaan. Lenkiltä tultuasi juo vettä, käy suihkussa, laita mukavat vaatteet päälle ja vasta sitten syö salaatti. Mitä syötkin syö se hyvällä omallatunnolla, ulkoilun jälkeen voit sen teodellakin tehdä, koska ruumiisi kaipaa rakennusaineita lihaksille.
Yksi tosiasia kuitenkin on, äitisi on oikeassa. Ihminen kehittyy ja muuttuu koko ikänsä. Vaikka olit pienenä kuinka pieni ja nyt minkä kokoinen tahansa 25 vuotiaana muutut edelleen. Se täytyisi meidän jokaisen hyväksyä, muuten elämä menee ohi murehtiessa. Elämä ei ole elokuvaa missä hyvällä kuvakulmalla, kuvan käsittelyllä ja paljolla meikillä saadaan ihminen pysymään nukkena.
Jos pystyt ystäviesi kanssa puhumaan ongelmastasi niin sano heille suoraan, että et pysty käsittelemään sinun kehoosi kohdistuvaa arvostelua. Jos olet yhtään kuin, minä ja muutama muu, niin edes kehuja ei voi ottaa vastaan epäilemättä niiden vilpittömyyttä. Silloin on parempi ettei tule mitään kommenttia. Hiuksia voi kehua ja jopa uutta puseroa, mutta jos uusi pusero on todella hyvän näköinen sinun päälläsi luultavasti mietit, että miten niin minun päälläni.
Toivon sydämestäni, että löydät kadotetun elämänilosi.
Terveisin 171 pitkä painoa melkein tuplasti mitä sinulla on ja painoindeksi sairaalloinen, ikää yli kolmekymmentä