Olen seurustellut kumppanini kanssa lähes kuusi vuotta. Olemme suunnitelleet tulevalle kesälle häitä. Jotenkin epäilen häntä, koska jossain vaiheessa jäi kiinni muille naisille viestittelystä. Joku hänen ns entinen on häntä vieraissa käymisestä epäillytkin mutta olen ne jättänyt omaan arvoonsa koska kellään ei todisteita ole. Hän on melko dominoiva ja haluaisi että asiat sujuvat hänen mielensä mukaan. Torppaa minun mielipiteet koska ei siedä sitä että joku muu on oikeassa?? Rakastan häntä koska hänessä on se toinenkin puoli joka HALUAA AUTTAA, OLLA APUNA JA TSEMPATA. onko tämä kaikki teatteria johon me hyväuskoiset ollaan langettu vai voiko kaksonen tietämättään viettää tälläistä ns kaksoiselämää itsensä ja läheistensä kanssa? PS HALUAN VAIN JA AINOASTAAN ASIALLISIA KOMMENTTEJA KIITOS??!!!!
Mitäs nyt?
Dini66
453
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuudessa vuodessa luultavasti tunnet kumppanisi. Jos et häneen luota, niin kannattaako ottaa niin iso askel että naimisiin menette? Ei se elämä siitä muuksi muutu jos nytkin tuntuu, ettet oikeasti voi häneen luottaa. Miksi annat alistaa itsesi? Sulla on oikeus sun omiin mielipiteisiin ja tehdä asiat niinkuin sinusta itsestä tuntuu parhaalta. Toki keskustellen hänen kanssaan mutta älä anna hänen aina kääntää päätäsi. Avioliitto ei tuo tuohonkaan asiaan helpotusta.
Ei ne huhut vieraissa käynnistä tyhjästä yleensä tule. Sinuna en menisi naimisiin.
Rakkaus ei riitä avioliiton eikä parisuhteen pohjaksi. Yhteiselon pitää myös toimia ja olla molemmille hyvää oloa tuottavaa.
Minusta dominointi ei kuulu toimivaan parisuhteeseen.
Mulla oli juuri tuollainen parisuhde 10 vuotta. Mies oli kaksonen. Hän oli todella kaksijakoinen. Toisaalta maailman ihanin, lempein, avuliain, ihanin ja hauskin ihminen. Yhdessä hetkessä kylmä, välinpitämätön, tunteeton, epäluotettava, kuin vieras.
Muille naisille viestittelyt ilmaantuivat aina parin vuoden välein. Aina hän vannotti niiden loppuvan (vaikka vika niihin ryhtymisessä oli aina minussa, kun olen sellainen ja tollainen)...pari vuotta jaksoi aina olla kunnolla... Vuosi sitten sama alkoi taas. Oltiin tosiaan 10 vuotta yhdessä ja siinä pisteessä että ruvetaan perustamaan perhettä ja suunnittelemaan häitä. Mutta tosiaan kun toinelle naiselle viestittely tuli taas jälleen kerran vuosi sitten kuvioihin, tajusin että tiikeri ei raidoistaan mihinkään pääse. Mies ei tule koskaan muuttumaan.
Ja koska haluan perheen, enkä voi perustaa sitä ihmisen kanssa, johon en luota, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vihdoinkin erota.
Luuletko, että tuo "AUTTAA, OLLA APUNA JA TSEMPATA" on jotenkin harvinainen piirre miehessä? Useimmat miehet ovat sellaisia etenkin kumppanilleen. Ei tuon takia kannata roikkua dominoivassa ja petollisessa kusipäässä. Kyllä te naiset olette ihan sekaisin.
Ja horoskooppimerkillä ei ole mitään tekeimistä tuon kanssa, horoskoopit ovat täyttä paskaa, kai sen ymmärrät?