Usein puhutaan "naisen vaistosta" mutta kyllä sama vaisto on miehilläkin.
Itse huomasin joku aika sitten, ettei kaikki nyt ole kunnossa ja aloin vähän seuraamaan vaimon touhuja.
Löytyi vaikka mitä ihme juttuja ja valheita. En olisi uskonut vaimostani mitään sellaista. Nyt kuitenkin näyttää vahvasti siltä, että jotain on ollut muiden miesten kanssa. Mitään en pysty vielä varmaksi todistamaan, mutta jatkan tarkkailua.
Itse huomasin joku aika sitten, ettei kaikki nyt ole kunnossa ja aloin vähän seuraamaan vaimon touhuja.
Löytyi vaikka mitä ihme juttuja ja valheita. En olisi uskonut vaimostani mitään sellaista. Nyt kuitenkin näyttää vahvasti siltä, että jotain on ollut muiden miesten kanssa. Mitään en pysty vielä varmaksi todistamaan, mutta jatkan tarkkailua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä näin puhutaan että vaisto kertoo. Sen lisäksi toisen käytös. Jos ihme kireyttä ja ailahtelevaa käytöstä lisäksi niin aika saletisti on jotain meneillään. Itse vaistosin kauan mutta todisteita hakiessa vaan pilasin omaa mielenrauhaa. Mies muuttui kokoajan vaan vihamielisemmäksi ja minun haukkuminen tuli ilkeämmäksi!! Yhtenä päivänä vaan päätin että tämä riittää, en tule tunnustusta saamaan ikinä vain valehtelua ja manipulointia. Nyt elämäni on rauhallista eikä tarvitse miettiä sitä minkä mieli tiesi. Jos toinen ei enää tee suhteen eteen mitään silloin voi itsekin luovuttaa, lupaa ei tarvitse keneltäkään. Tyhjää saa pyytämättäkin
Kyllä vaisto kertoo..Itsekin huomasin vain jotain kummaa olevan ilmassa... Töissä kesken päivän olin maha kippuralla, ruoka ei maistunut..rupesin ihmettelemään, että mistä tässä mahtaa olla kyse... tuli mieleen, että onko mun 10 vuotta kestäneessä parisuhteessa nyt jotain outoa... yritin pyyhkiä asian mielestäni enkä halunnut ruveta "manaamaan" sitä itselleni vain koska maha oli kipeä ja se oli siinä vaiheessa ainoa oire... Päätin kuitenkin, että kiinnitän nyt mieheen huomiota, että onko sen käytöksessä jotain outoa.
Töiden jälkeen näin mieheni kahvilassa. Heti ensimmäisenä hän kertoi iloisena kuinka naispuolinen uusi työkaveri oli juuri soittanut hänelle nyt työpäivän jälkeen ja jutellut niitä näitä, kysynyt mm. kelloa ja mitä mieheni meinaa ostaa ruokakaupasta viikonloppua varten ym. turhanpäiväistä. Tämä oli merkki numero yksi. Illan puuhastelimme niitä näitä omiamme. Mies vaikutti vähän etäiseltä.
Seuraavana aamuna seurasin taas miestä. Oli nukkunut puhelin tyynyn alla, vaikka yleensä se oli yöt erillisellä pöydällä. Heti aamusta mies makoili sängyssä ja näppäili puhelinta, siellä oli selvästi monta viestiä odottamassa. Täysin tapojensa vastaisesti mies pomppasi iloisena ylös sängystä ja ilmoitti vievänsä koiran ulos. Aina ennen koiran viemisestä oli joutunut keskustelemaan, kumpi vie ja jos vuoro tuli miehelle, piti häntä silti monta kertaa maanitella "vie se nyt jo", kun hän viivytteli tunninkin verran. No puhelin tietenkin taskuun ja iloisena kylmään aamun ulos koiran kanssa. Kun mies oli ulkona, soitin hänen puhelimeensa. No sehän oli varattu. Hän oli siis mennyt ulos puhumaan puhelua. Tämä oli merkki numero kaksi.
Miehen tultua sisälle kerroin, että näin yöllä unta jossa totesin olevani raskaana mutta unessa mies sanoi ettei valitettavasti haluakaan lasta kanssani. Mies oli vaisu...olimme puhuneet jo pari vuotta että alkaa olla lasten hankinnan aika ja mies oli monta kertaa sanonut ettei haittaa vaikka lapsi nyt tulisi. Nyt mies ei sanonut mitään...jotain "jaa..." ei siis todennut 10 vuotta hänen kanssaan oleelle puolisolle "höpsis, en todellakaan sanoisi noin jos olisit raskaana". Tämä oli merkki numero kolme.
Päivän puuhastelimme omiamme, mies koko ajan puhelimen kimpussa. Puhelin oli äänettömällä ja jos se hetken oli pois miehen taskusta tai kädestä, se oli pöydällä näyttö alaspäin. Kun mies istuskeli nojatuolissa, huomasin, että puhelin on taskussa koko ajan. Ennen se oli vain lojunut jossain pöydällä. Tämä oli merkki numero neljä.
Illalla sanoin miehelle, että olen huomannut, että sulla on jotain meneillään, joku juttu siellä puhelimessa. Mies suuttui, kielsi asian. Haukkui minut vainoharhaiseksi hulluksi ja totesi, ettei tiedä voiko noin hullun ämmän kanssa enää seurustella, joka vain epäilee, eikä luota ollenkaan. Merkki numero viisi.
No annoin asian olla viikon verran...mies oli etäinen, ei katsonut silmiin, hiippaili seiniä pitkin puhelin taskussa. Ihan kuin vieras ihminen yhtäkkiä. Mua ahdisti mennä kotiin jossa oli outo tunnelma. Yhtenä iltana menin sohvalle nukkumaan. Mies tuli kyselemään mikä on. Totesin että en halua nukkua sun vieressä, koska sulla on jotain menossa sen työkaverin kanssa. Mies kielsi taas. Sanoin, että näytä puhelin, jos ei muka ole. Mies näytti. Siellä oli satoja satoja viestejä...Jotain 300 viestiä per päivä miehen ja työkaverin välillä (he näkivät siis myös töissä joka arkipäivä!!). Viestit ajalta ennen sitä päivämäärää kun ekan kerran "epäilin" asiaa miehelle ja sain kuulla olevani hullu, oli poistettu.
Kuukauden päivät vatkasimme asiaa, että lopettaako mies sen touhun. Hän ei kuulemma halunnut minustakaan erota. Välillä mies vannotti, että on lopettanut ylenpalttisen yhteydenpidon työkaveriinsa. Puhui kuitenkin itsensä vähän väliä pussiin, taas katsottiin puhelinta ja todettiin, että viestejä oli edelleen vaihdettu satoja päivässä. Ja vika oli minussa, minä olin hullu, joka ei luota ym. ym.
Touhu ei vaan loppunut, eikä ollut vaihtoehtoa kuin jättää mies 10 vuoden jälkeen. Hän jäi jatkuvasti uusista valheista kiinni, syytti ja haukkui minua. Miten voi antaa anteeksi ja korjata omalta osaltaan tilannetta, jos tilanteen aikaan saanut ei näe mitään väärää, ei pyydä anteeksi eikä halua korjata tilannetta vaan keskittyy syyttelemään ja haukkumaan osapuolta, jolla ei ole "salasuhteen" syntyyn ja ylläpitoon osaa eikä arpaa??
Nyt vuosi myöhemmin olen niin onnellinen, että petollinen valehteleva paska jäi taakse vaikka ero oli tuskallinen.
Muuten sama homma mutta nainen jäi kiinni pettämisestä, puhelimen käyttö juuri tuollaista...koko ajan puhelin kädessä...muuten sama mutta kärysi pettämisestä..ei voi jatkaa pettäjän kanssa...
Naiset, jotka jatkuvasti kyttäilevät miestensä tekemisiä, ovat rasittavia.
Nainen siis tarkkailee miestään ja kiinnittää huomiota poikkeumiin, jota miehen käytöksessä tekee. Hän tulee huomauttaneeksi niistä. Se on merkki numero yksi.
Hän alkaa tehdä oletuksia ja kyselee kysymyksiä miehen menoista vaatien tarkempaa selontekoa, kuin armeijassa. Tämä on merkki numero kaksi.
Hän kieltäytyy nukkumasta miehen vieressä yhteisessä vuoteessa ja menee sohvalle tai vierashuoneeseen. Tämä on merkki numero kolme.
Hän vaatii syvällisiä keskusteluja suhteen tilasta ja jos ei niitä saa, lähtee muutamaksi yöksi äitinsä tai kaverinsa luo. Tämä on merkki numero neljä.
Hän yrittää vakoilla miehen henkilökohtaisia asioita, kuten tekstiviestejä, puhelimen lokia, sähköpostia ja verkkovierailuja. Tämä on merkki numero viisi.
Miehet, älkää alistuko vainoharhaisen naisen vaatimuksiin. Teillä on oikeus ihan omaan elämään ja valintoihin!
Hieno kirjoitus! Kuinkahan moni ihminen pilaa parisuhteensa kyttäämällä ja kyselemällä rasittavuuteen asti? Jokainen erilailla tehty asia kuin yleensä, on varma merkki pettämisestä. Monikaan ei ota huomioon sitä tosiasiaa, että ihmiset muuttuu vanhetessaan. Haluavat alkaa elää uudella tavalla, itseään rakastaen ja itsestä huolehtien. Ja sitten sanoo se puoliso, jos on vaikka tukkamalli vaihtunut, että kenen takia sä tälläät, sulla on varmasti toinen... Ahdistavaa.
Itse olen nainen ja edellisessä suhteessani mieheni käyttäytyi niin kuin monet naiset, juuri kuvailemallasi tavalla. Koskaan en pettänyt.
No mutta sinä ja edellinen puhutte eri asiasta, kuin mikä oli keskustelun aihe. Te puhutte sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ja kyttäämisestä, mille ei ole syytä. Tässä keskustelun aiheena oli se, että vaisto kertoi, että toinen pettää.
Tottakai vaisto kertoo. Miehestä tuli etäinen enkä enää tuntenut häntä. Yritin päästä hänestä selvyyteen ja kysellä hänen elämästään, hän oli aina vaan "stressaantunut ja väsynyt", haluton keskustelemaan kanssani ja etäinen psykologisesti. Ikävin merkki oli kun saimme esikoisemme ja mies oli synnytyksessäkin tosi etäinen. Silloin tiesin että jotain on vialla.
Päivät olin kuin sumussa, olin jatkuvasti stressaantunut, iloton ja alakuloinen. Murehdin eikä mikään oikein tuntunut miltään. Paha olo oli epämääräistä ja voin pahoin. Totuuden saamisessa tuhlasin 3 vuotta sekä saimme lapsen. Mies oli mennyt pettämään eikä suhteemme enää koskaan palannut ennalleen.
Huomasin mieheni huomattavan piristymisen ja ulkonäöstä huolehtimisen taannoin. Mies viestittelee ja juttelee deittinaisten kanssa, heitä on ympäri maata. On löytynyt myös best friend...ehkä jopa päivittäin tekstaillaan. Viestittely ei miehen mielestä ole pettämistä, kun ei ole mitään fyysistä näiden tyttöjen kanssa. Huomaan kuitenkin, että viestejä odottaa kuin kuuta nousevaa ja jos ei viestejä tule niin masentuu täysin. En saa sanoa asiasta mitään. Raivostuu ihan hirveästi. Minua epäilee tekstittelystä ja riehuu ja heittelee tavaroita. Uhkasi jopa nyt perjantaina kun tulin kotiin, että lähde vetään täältä kun vielä olet yhtenä kappaleena. Viikonloppu on vietetty siten että molemmat eri huoneissa eikä puhuta kuin tarpeellisin. Välinpitämätön käytös nyt molemminpuolista.
"Me emme saa haluta toisiamme niin, että valehdellaan
kotona koskaan rakkaillemme. Tämä on sääntö ensimmäinen.
Emme saa sanoa toisillemme: "Mitäpä jos kaiken riisuisimme?
Avaamme viimeisenkin portin." Tämä on sääntö numero kaks.
Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
Ja rakastaa niiden rajoissa. Hiljentää risteyksiin ajoissa.
Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
Ja rakastaa niiden rajoissa. Kääntyä kotiin ajoissa.
Me emme saa katsoa toisiamme niin, että totuuden paljastamme.
Laskemme sisään ja iäksi viereen. Tämä sääntö kolmas jo on.
Emme saa tarvita toisiamme niin, että vajotaan.
Emmekä elää voi omillamme. Tämä on sääntö lohduttomin.
Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
Ja rakastaa niiden rajoissa. Hiljentää risteyksiin ajoissa.
Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
Ja rakastaa niiden rajoissa. Kääntyä kotiin ajoissa.
Emme saa hylätä toisiamme. Entä jos sittenkin rakastumme?
Jos alussa yhdeksi meidät luotiin. Tämä on sääntö viimeinen.
Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
Ja rakastaa niiden rajoissa. Hiljentää risteyksiin ajoissa.
Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
Ja rakastaa niiden rajoissa. Kääntyä kotiin ajoissa."