Tapasin vuosi sitten todella komean ja vielä mukavan miehen. Hän tosin on vain melko ujo. Hänellä ei ole ollut enää moniin vuosiin naista, koska ei uskalla lähestyä heitä. On niin sanotusti erakkoluonne. Tapaamisemme alkuaikoina oli aina niin, että harrastimme seksiä. Aloin miettimään, mikä suhteemme olisi, seurustelisimmeko? mutta en uskaltanut ottaa asiaa puheeksi ja jatkoimme samalla linjalla.
Pyysin miestä kerran kanssani syömään ja kävisimme vaikka yhdessä jossain tapahtumassa mutta mies ei suostunut. Hän jälkeenpäin kertoi, ettei halua mennä kanssani minnekään, eikä kukaan saa tietää siitä, että olemme tekemisissä. Hän ilmeisesti häpeää minua. Mies otti sitten yksi päivä puheeksi myös sen että ei halua seurustella, joka minun oletuksen mukaan on selvä asia, eli seksisuhde. Välillämmehän ei ole ollut mitään muuta kuin seksiä.
Minulla on ollut nuoresta asti huono itsetunto ja masennusta. En omista missin vartaloa ja olen ujo itsekin. Silloin kun tavattiin niin aloin hyväksymään pikkuhiljaa itseni sellaisena kuin olen. Mutta miehen sanomiset on painanut minua rajusti maahan. Mies nimittäin on itse suoraan kertonut kuinka hän katselee laihoja isorintaisia naisia netistä. Ja on kuulemma niin kiihottava näky että alkaa väkisinkin seisomaan. Hän sanoi minulle suoraan sen, että olen lihava ja minun pitäisi laihduttaa sekä omistaa isot rinnat. Jos olisin laiha, niin kuulemma voisi panna minua koko päivän. Tekisi mieli sanoa että hän voi ihan hyvin etsiä sellaisen pornotähden itselle, jos minun vartalo ei kiinnosta. Mutta kuitenkin tiedän sen, että mies ei tule varmaan koskaan saamaan naista, enkä minäkään miestä. Enkä haluaisi kuitenkaan menettää tätä miestä (kaverinikin on sanoneet että parempiakin löytyy), mutta viihdyn enimmäkseen hänen seurassaan, vaikka välillä hän sanoo pahasti. Pidän seksistä sen miehen kanssa, vaikka olen alkanut epäröimään viehätystäni ja vartaloani. En mielellään näyttäydy alasti miehen seurassa.
Mies on ilmeisesti kanssani siksi, että ei saa seksiä mistään muualta. Minä menin rakastumaan häneen kuitenkin. Tällä hetkellä tuntuu, että voin hyväksyä sen mitä meillä on. Sen että emme seurustele. Mutta mietityttää mitä tulevaisuudessa käy ja se, millaisia vaikutuksia sillä on minuun. Se hieman häiritsee, ettemme voi liikkua missään yhdessä. Kaverini kerran sanoi, että tuollainen suhde tekee kipeää toiselle, koska se ei ole oikeaa rakkautta. Minun on vain niin vaikeaa päästää irti. Ennen tätä miestä olin monia vuosia sinkkuna ja ilman tätä miestä en usko tulevaisuuteen.
Pyysin miestä kerran kanssani syömään ja kävisimme vaikka yhdessä jossain tapahtumassa mutta mies ei suostunut. Hän jälkeenpäin kertoi, ettei halua mennä kanssani minnekään, eikä kukaan saa tietää siitä, että olemme tekemisissä. Hän ilmeisesti häpeää minua. Mies otti sitten yksi päivä puheeksi myös sen että ei halua seurustella, joka minun oletuksen mukaan on selvä asia, eli seksisuhde. Välillämmehän ei ole ollut mitään muuta kuin seksiä.
Minulla on ollut nuoresta asti huono itsetunto ja masennusta. En omista missin vartaloa ja olen ujo itsekin. Silloin kun tavattiin niin aloin hyväksymään pikkuhiljaa itseni sellaisena kuin olen. Mutta miehen sanomiset on painanut minua rajusti maahan. Mies nimittäin on itse suoraan kertonut kuinka hän katselee laihoja isorintaisia naisia netistä. Ja on kuulemma niin kiihottava näky että alkaa väkisinkin seisomaan. Hän sanoi minulle suoraan sen, että olen lihava ja minun pitäisi laihduttaa sekä omistaa isot rinnat. Jos olisin laiha, niin kuulemma voisi panna minua koko päivän. Tekisi mieli sanoa että hän voi ihan hyvin etsiä sellaisen pornotähden itselle, jos minun vartalo ei kiinnosta. Mutta kuitenkin tiedän sen, että mies ei tule varmaan koskaan saamaan naista, enkä minäkään miestä. Enkä haluaisi kuitenkaan menettää tätä miestä (kaverinikin on sanoneet että parempiakin löytyy), mutta viihdyn enimmäkseen hänen seurassaan, vaikka välillä hän sanoo pahasti. Pidän seksistä sen miehen kanssa, vaikka olen alkanut epäröimään viehätystäni ja vartaloani. En mielellään näyttäydy alasti miehen seurassa.
Mies on ilmeisesti kanssani siksi, että ei saa seksiä mistään muualta. Minä menin rakastumaan häneen kuitenkin. Tällä hetkellä tuntuu, että voin hyväksyä sen mitä meillä on. Sen että emme seurustele. Mutta mietityttää mitä tulevaisuudessa käy ja se, millaisia vaikutuksia sillä on minuun. Se hieman häiritsee, ettemme voi liikkua missään yhdessä. Kaverini kerran sanoi, että tuollainen suhde tekee kipeää toiselle, koska se ei ole oikeaa rakkautta. Minun on vain niin vaikeaa päästää irti. Ennen tätä miestä olin monia vuosia sinkkuna ja ilman tätä miestä en usko tulevaisuuteen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi sinua.... Usko kavereita ja jätä se mies. Oikeasti.
Mukava mies?
Voit vakuutella itsellesi, että pidät sitten mieluummin sen seksisuhteen, kuin ei mitään suhdetta. Mutta mitätöintisi tulee johtamaan siihen, että ajan päästä se seksikään ei kiinnosta. Sitten ihmettelet, mihin missasit vuodet, jotka olisit voinut elää itsellesi - itseäsi kunnioittaen.
Edellisten kanssa samaa mieltä. Tommonen tyyppi vie sen vähäisenkin itsetunnon ja elämänilon lopulta.