Suhteeni on kestänyt neljä vuotta ja jo suhteen alkuaikoina törmäsin pienoiseen pulmaan. Itselläni on pieni perhe, mutta poikaystävälläni on viisi henkeä perheessään. Näistä neljä naisia. Olen huomannut vuosien kuluessa että perhe tulee aina ensin. Oli kyse joulun vietosta tai muusta. Sen jälkeen tulen minä.
Esimerkkinä vaikka tämä joulu. Hän halusi mennä viettämään joulua kotiinsa 800km päähän minusta ja meidän kodista. Saimme kuitenkin lukuisten riitojen jälkeen sovittua että vietämme joulun yhdessä ja hän matkustaa heti tapaninpäivänä kotiinsa (minulla ei ollut varaa lähteä mukaan).
Sisarukset ja äiti ovat mukavia, mutta soittavat jokainen vähintään 2 krt viikossa (puhelut ovat tunnista kahteen kerrallaan).
Poikaystäväni on nyt kotonaan ja suhteemme on muutenkin aika huonossa kunnossa. Riitoja syntyy päivittäin. Kun hän lähti kotiinsa joulun jälkeen erosimme riitaisasti. Olemme soitelleet muutaman kerran, puhelut ovat melko kylmiä. Vietettyään viikon kotonaan hän soitti eilen ja kertoi pikkusisarensa tulevan viikoksi kyläilemään hänen mukanaan. Emme siis voi sopia riitojamme ja yrittää korjata suhdetta, vaan minun täytyy esittää siskolle että kaikki on hyvin. Poikaystäväni mielestä tässä ei ole mitään vikaa. Sisko tulee ensin ja sitten minä. On mukavaa että hänellä on läheiset välit perheeseensä, mutta tunnen jatkuvasti että tulen toisena.
Hänen perheensä on aina kohdellut minua hyvin, haluaisin vain kokea olevani ensimmäinen. Mutta voiko tällaista edes vaatia vain neljän vuoden seurustelun jälkeen? Onko vika kuitenkin minussa ja mahdottomissa vaatimuksissani?
Esimerkkinä vaikka tämä joulu. Hän halusi mennä viettämään joulua kotiinsa 800km päähän minusta ja meidän kodista. Saimme kuitenkin lukuisten riitojen jälkeen sovittua että vietämme joulun yhdessä ja hän matkustaa heti tapaninpäivänä kotiinsa (minulla ei ollut varaa lähteä mukaan).
Sisarukset ja äiti ovat mukavia, mutta soittavat jokainen vähintään 2 krt viikossa (puhelut ovat tunnista kahteen kerrallaan).
Poikaystäväni on nyt kotonaan ja suhteemme on muutenkin aika huonossa kunnossa. Riitoja syntyy päivittäin. Kun hän lähti kotiinsa joulun jälkeen erosimme riitaisasti. Olemme soitelleet muutaman kerran, puhelut ovat melko kylmiä. Vietettyään viikon kotonaan hän soitti eilen ja kertoi pikkusisarensa tulevan viikoksi kyläilemään hänen mukanaan. Emme siis voi sopia riitojamme ja yrittää korjata suhdetta, vaan minun täytyy esittää siskolle että kaikki on hyvin. Poikaystäväni mielestä tässä ei ole mitään vikaa. Sisko tulee ensin ja sitten minä. On mukavaa että hänellä on läheiset välit perheeseensä, mutta tunnen jatkuvasti että tulen toisena.
Hänen perheensä on aina kohdellut minua hyvin, haluaisin vain kokea olevani ensimmäinen. Mutta voiko tällaista edes vaatia vain neljän vuoden seurustelun jälkeen? Onko vika kuitenkin minussa ja mahdottomissa vaatimuksissani?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ja miksi ihmeessä pitää esittää siskolle jotain muuta kuin totuutta????
Onko koko elämäsi jonkin muun kuin todellisen esittämistä??
hei!
Jos olette elämänkumppaneita, niin tietysti sinun pitäisi tulla ensin. Ei suhde ole hyvällä pohjalla, jos joudut jatkuvasti alistumaan ajatukseen, että tiedät että et ole tärkein ihminen elämänkumppanillesi!
Siskot ja äiti ovat luullakseni aikuisia ihmisiä, joilla ainakin tulisi olla oma elämä - niin poikaystävälläsikin pitäisi.
Kerro hänelle suoraan, että mielestäsi hyvän parisuhteen tulee perustua luottamukseen siitä, että elämänkumppani on sijalla yksi - aina. Miten ihmeessä voisitte perustaa esim. oman perheen, jos poikaystäväsi - tulevan puolisosi - oma vaimo ja omat lapset ovat kakkosia hänen elämässään? Kuinka voit luottaa siihen, että tekemänne yhteiset päätökset todella pitävät - vai oletko valmis lopun elämääsi elämään siskojen ja miehen äidin varjossa?
Neljä vuotta on oikeasti pitkä aika, sinä aikana pitäisi jo tietää mihin päin on kallellaan. älä alistu moiseen!
olette kauan olleet yhdessä, en käsitä miksi jäät ulkopuolelle, ei pahalla.
Minun sisaruksilleni on perhe siis heidän omansa aian ensin..sitten sisaret.
Minusta se on oikein koska silloin toimiva suhde sekä antaa itsevarmuutta koko suhteelle ja toisilleen.
Kämmin hali ja voimia sinulle puhua asiasta siten että hän ymmärtäisi .
Onkohan ongelma jossain muualla kuin anopissa ja sisaruksissa? Näin ulkopuolisena näyttäisi siltä, että mies pakenee entiseen "pesäkoloonsa" kuin pikku hiirulainen. Kokeíle! Nosta kissa pöydälle eli tipauta aihe: anoppi ja sisarukset ja tartu oikeisiin, todellisiin syihin. Sinusta voi tällä hetkellä tuntua että syy on anoppila ym. Tosi syy voi olla tää mies itsessään.
Tottakai sinun tulisi olla ykkönen miehellesi - ellei miehesi ole alle 10-vuotias, jolloin äidin etusijalle laittaminen on ihan luonnollista.
Käske miehesi tehdä valintansa, ja jos ei pysty tai halua, niin ota sinä tavarasi ja juokse vielä kun voit.
Kun miehen sisko tulee kylään, älä esitä mitään. Sano suoraan siskolle, että teillä menee nyt vähän päin persettä ja siskon vierailu sattui siinä mielessä huonoon aikaan, että teillä on vähän asioita selvitettävänä miehesi kanssa. Kerro myös, että miehesi hyvin tiesi tilanteesta, mikä tekee tilanteen sinun kannaltasi hankalaksi.
Oman mieheni sisko asettui välittömästi aikoinaan mieheni puolelle, joten varoisin odottamasta mitään myötätuntoa. Jos sisko kuitenkin osoittautuu tajuiseksi, niin kerro, ettei sinulla ole mitään häntä vastaan, vaan mielestäsi miehesi on toiminut sekä sinua että siskoa kohtaan törkeästi kutsumalla kylään vieraita tilanteessa, jolloin olisi ensin parasta olla kahden.
Valitettavasti miehesi ei kovin aikuiselta vaikuta, joten toivon sinulle voimia ratkaista tilanne itsellesi parhaalla mahdollisella tavalla.
Äidin tulee jäädä poikamieselämän puolelle.
Kun menneään yhteen siipan kanssa, on hän ensimmäinen kuten oma koti ja sen asiat. Pahinta mitä voi tehdä on rynnätä lapsuuden kotiin kun murhe iskee. Paapova äiti teke myös karhunpalveluksen pojalleen, jos menee siihen mukaan.
Koska perhe, ja käytännössä usein vaimo, hoitaa talouden, ruuat ja siivoukset, on kohtuullista, että hänen sanansa painaa kutsuja esitettäessä. Mutta kun kutsu kerran on annettu, tee selväksi nuorelle, terveelle vieraallesi, että oletat ilman muuta hänen osallistuvan kodin toimiin.
Imuri kouraan ja pölyrätti toiseen.
Vuosien myötä tuollaisen miehen vaimosta tulee uusi äiti, jolle oikutellaan samalla tavalla kuin lapsena, salataan "poikien asiat", iltareissut ja palkkarahat. Vaimo on lapsille äitinä ja isänä, perhen mies on ylimääräinen lapsi, joka ei koskaan vartu, vaan jää siihen kun lapset ovat lähteneet.
Kiitos kaikille hyvistä neuvoista. Päätin etten todellakaan aio esittää mitään kun sisko saapuu kylään. Jos hän järkyttyy siitä että parisuhteessa on riitoja ei asialle voi mitään. En todellakaan voi esittää muuta kuin olen. Eikä riitoja siirrellä siskon vierailun ajaksi. Ehkä sen jälkeen miehenikin tajuaa kysyä myös minulta kun sisko seuraavan kerran ryntää kylään.
Vielä kun saisin hänet tajuamaan että vaikka perhe on tärkeä tulen minä aina ensimmäisenä. On kyllä outoa että asiasta täytyy hänelle jankuttaa.
Kaikki ovat neuvoneet asettamaan asiat siihen järjestykseen, että mies kuriin. Sain kuitenkin sen käsityksen, että miehesi ei kovin usein käy sukulaisiaan tapaamassa pitkän matkan vuoksi.
Ajattele asiaa, vuodessa on 365 päivää ja montako hän on poissa luotasi. Lisäksi ei se, että on fyysisesti läsnä ole merkki siitä, että olet ykkönen. Sinähän voit olla ykkönen vaikka hän on sukuloimassa. Ole iloinen ettei hän ole vieraissa lakanoissa vehtaamassa tai kaljalla, sitten tosiaan voisit ajatella, että et ole ykkönen.
Olisit lähettänyt miehesi hyvillä mielillä matkaan, olisit saanut takaisin ikävöivän ja hellän miehen, nyt tulee ärtynyt siskonsa kanssa.
Jos et muuta suhtautumistasi, huono on ennuste parisuhteelle. Se on vuorovaikutusta, joten myös sinun pitää asettaa miehesi ykköseksi ja eikö se ole sitäkin, että hän pääsee sukulaisia tapaamaan.
kun toinen kärsii. Höh ja pöh. Oletkohan itse samanlainen mies (tai nainen) jolla ei oikein nuo ihmissuhteet pysy järjestyksessä ja rajoissa.
Minulla ei ole kyllä mitään sitä vastaan että hän käy tapaamassa sukulaisiaan. Hän ei tosiaankaan käy kotonaan usein, mutta vierailut sattuvatkin sitten aina loma-ajalle. Ja koska koti on kaukana siellä vierähtää usein koko loma. Jos matkustan mukana olemme 24h perheen kanssa. Ymmärrän senkin, sillä he näkevät toisiaan harvoin (soittelevat sitäkin useammin) mutta kun haluaisin lähteä mieheni kanssa esim. kävelylle tulee joku siskoista aina mukaan. Loma on kuitenkin loma minullekin ja haluaisin viettää sen silloin tällöin vain mieheni kanssa.
Koen myös syyllisyydentuntoa siitä kun silloin tällöin huomauttelen näiden puheluiden kestosta. Hän suuttuu asiasta hetimiten ja pitää yhteydenpitoa aivan normaalina.
Mutta täytyy kyllä myöntää että onneksi hän ei tosiaan ole muissa lakanoissa, rakastajatar on tällä kertaa perhe=)
ollenkaan normaalirajoissa, lisäksi tahti on liian tiuha. Kyllä sitä miehen aikuistumista vähän rupeaa epäilemään tuon tyylin takia.
Jos poikaystäväsi puhuu neljän naisperheen jäsenensä kanssa 1-2h kaksi kertaa vikkossa, se tekee minimissä 8h pahimmillaan 16h viikossa!
Kelaa nyt, ei ole enää normaalin rajoissa!
Joko nais perheenjäsenillä on riippuvuus tai sitten poikaystävälläsi.
Vähän kuulostaa läheisriippuvuudelta ja se ei ole hyvä se. Onkohan poikaystäväsi perheen naisille se tuki ja turva miehenä? vai onko sittenkin päinvastoin?
Harvoin ihminen pystyy mieltään muuttamaan niin, ettetkö aina tulisi olemaan se viimeinen suhteessanne. Eikä se kuulosta sinulle kovin mukavalta kohtalolta!
Puhu ihmeessä asiasta poikaystävällesi tai kirjoita vaikkapa kirje.
Mietipä millainen tilanne tulee olemaan, jospa sinulla on huolehdittavana muutama lapsonen ja poikaystäväsi tekee niinkuin itse haluaa.
Tottakai hän haluaa tavata myös perhettään, se on hienoa, mutta matka on tosi pitkä(ja kallis)!
Oletko hänelle jo nyt liian "varma", niin ettei hän arvosta suhdettanne?
Saamasi "kylmä" kohtelu puheluissa ei lupaa hyvää.
Toivon parasta mahdollista ratkaisua, siinä ei kukaan voi neuvoa. Tee niinkuin sydän sanoo!
Oletko kuullut sanontaa "veri on vettä sakeampaa"? Näinhän se pääsääntöisesti aina menee. Miehille äitykkä ja isukki sisarukset on kaikki kaikessa. Oma tyttöystävä/vaimo ohitetaan siinävaiheessa kuin tyhjää vaan.
Tilanteesi ei tule paranemaan ajan kanssa, huononemaan vain, tiedän kokemuksesta.
Nyt on asioista sitten hiukan keskusteltu ja tuntuu että sain pointin jotenkin perille. Yksi pienen pieni mutta kuitenkin on. Poikaystäväni tilitti suhteemme siskolleen hakiessaan keskustelukumppania. Nyt sitten sisko tietää vielä kaiken meidän suhteestamme..Ja he ovat soitelleet kuluvan viikon jokaisena päivänä.
Mukavaa että poikaystäväni löysi keskustelukumppanin, mutta eikö hän voisi kertoa suhteestamme ystävilleen, ei perheelle.
En halua että kummankaan meistä perhe saisi tietää kaikista ongelmistamme vaan toivon että ne jäisivät meidän välisiksemme. Hän kuitenkin haluaa tästä lähinkin kertoa siskolleen kaiken..Minusta tämä tuntuu ikävältä, sillä olen tarkka yksityisyydestäni ja uskoudun vain parhaalle ystävälleni. En halua että hänen siskonsa tietävät ongelmista!
Minusta teidän asiat eivät kuulu kenellekään! Itse en kertois edes ystäville!
Sun mieheshän se ongelma on. Siis neljä vuottako olet tuollaista sietänyt? Etkai odottele, että tilanne nykyisestä paremmaksi muuttuu? Sillä ei varmasti muutu.
Siis tuntuu niin hullulta ajatella, että olet neljä vuotta tuollaista kestänyt, parempi, että jätät miehesi ja etsit sellaisen miehen joka osaa arvostaa sinua ja jolle olet numero yksi! Miehesi on täysi kusipää!
Taitaa olla jo vanha ja unohdettu juttu tämä, mutta kohta neljäntoista vuoden kokemuksella ikuisena kakkosena voin vain sanoa, että juuri tuosta muodostuu se suhteen kompastuskivi.
Ei ole kiva se, kun mies juoksee siskolla ja äidillä tekemässä esim. sellaisia ns. miesten töitä, jotka sitten kotona antaa suvereenisti vaimon hoitaa ihan itse vaan.
Ja kaikki parisuhde ongelmat on myös "vuodettu" samaisille henkilöille, joten sitä saa koko ajan miettiä että mitäköhän [B]oikeasti[/B] minusta ajattelevat...
Itselle ei tulisi mieleenkään antaa suvulle sellaista lyömäasetta (haukkuisin miehen tekemisiä heille) mitä voisi sitten sopivan hetken tullen käyttää.