Siis mulla on sellanen hyvä kaveri/ystävä joka tekee mut epäonnelliseks. Aina kun vietän aikaa tän kaveri kanssa niin en vaan pysty olee onnellinen/hyvällä tuulella. Vasta nytten oiskohan ainakin puoltoista vuotta ku ollaan tunnettu huomasin tän. Mulla on ollut ennenkin sitä, että joistai tutuista tulee epämukava olo. En osaa nyt tarkalleen selittää miksi, mutta näin tää on. Kaveri on siis toisaalta mukava ja vaikuttaa siltä et se ei kummiskaan halua et mulle tulee huono mieli. Mut joskus sen käyttäytyminen ja mitä se puhuu tai tekee pahentaa mun mielialaa. Ja en sano, että ite oisin täydellinen, oon satuttanu varmaan kaikkia omia kavereita jotenkin ja muita ihmisiäkin tarkoituksella tai sen takii, ku en ymmärrä muita ihmisii hyvin. Se on sanonu mulle sillotällö, sitä masentaa, mut itekki oon joskus alakuloinen ja en osaa sanoo mikä kaverii vaivaa. Viime kerral ku puhuttii niin sanoin rehellisesti miltä musta tuntuu viettää aikaa ja en suostunu pelaa sen kaa. Nyt se ei oo puhunu mulle pitkää aikaa, se ei ees vastannu mulle mitenkää. Oliko teidä mielest mun käyttäytyminen väärin? En koskaan menny asiaa sillä asenteella, että haluaisin satuttaa kaveria, sanoin vaan että miltä musta tuntuu ja et minkä takii en haluu viettää aikaa. Mitä tekisitte itse?
Kaveri tekee epäonnelliseksi
apguy933123
15433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Luonnekysymys ihan selvästi. Mä en jättäisi kaveria, vaikka olisin miten erilainen, jos muuten tulisin juttuun hänen kanssaan.
epäonnellinen????
miten olisi ... onneton .....tai ... tulen huonolle tuulelle hänen seurassaan....
Kysyjä kysyy erittäin asiallisen kysymyksen ja saa vastaukseksi asiatonta huomauttelua kielioppivirheistä.
Ja sitä paitsi mielestäni "epäonnellinen" on parempi sana kuin "onneton". Onneton kuulostaa minusta onnekkaan vastakohdalta, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä onnen kanssa.
Jotkut ihmiset antaa voimaa ja saa hyvälle tuulelle, toisten seurassa taas väsyy ja tulee huono mieli. En jaksa enää ehdottomia ja vaativia energiasyöppöjä.
Siis ei ole kyse siitä että vaatisin kaverilta.. Ollaan vaan niin erilaisii ja koen et ollaan eri sivuilla, erilainen ajattelumaailma.. Tai enhän mää tiedä mitä sen päässä liikkuu. Oli varmaan virhe tulla avautuu tänne
Elä oo sellasen kaverin seurassa, sitä yritin sanoo, en arvostellu sua, jos niin käsitit. Tai oo sen kaverin seurassa vain silloin, kun koet, että sinulla on siihen voimavaroja ja haluat niitä siihen käyttää.
kiitti vinkistä, mä luulen et toi on ihan järkevä tapa suhtautuu tähä tilanteesee
Kirjoitit, että kaverisi on sanonut joskus, että masentaa ja itse sanot olleesi alakuloinen. Voisiko olla, että olette nyt molemmat jotenkin alavireisiä ja vahvistatte toinen toistenne olon raskautta? Mä muistan joskus, kun ystäväni oli masentunut ja itsellä oli muuten tosi raskas vaihe elämässä, voin entistäkin huonommin hänen seurassaan. Nyt taas, kun molemmilla menee ihan hyvin, yhdessä on kivaa. Ehkä kannattaa tavata kaveria vähemmän nyt?
No jos et kerran pysty edes itse perustelemaan että mikä siinä kaverissa mättää niin sehän kertoo vain siitä että vika on sinussa ja sinun asenteessasi.
Tottakai sun pitää olla rehellinen. Tärkeintä on se, että et esitä. Jos ei seura kiinnosta, tai ahdistaa, tai jotain sinnepäin, niin kannattaa ensiksi selvittää että miksi. Selvitä mikä ahdistaa tai tekee olon huonommaksi, koska on aina ratkaisuja mitä voi selvittää. Mutta jos mikään ei auta niin ei aina tarvitse olla paljon tekemisissä? Toki kaveri voi olla, ei kannata heti mitään välejä poikki pistää. Mutta semmonen etäisyys tai niin sanotusti "tauko" voisi auttaa, voitte molemmat miettiä asioita ja miten ne on. Ehkä kun menee vähän aikaa niin asiat ratkeaa :-)
Siis mitä shittiä, ei sellasta tilaa ole olemassakaan kuin epäonnellinen.
Jos kaverin kanssa tulee huonolle tuulelle tai alkaan masentuun, niin sillon pitää tehdä jotain repäsevää! Lenkkeillä tai kuntoilla reippaasti, mennä tanssimaan, tehdä hyvää ruokaa, laulaa, ihan mitä tahansa jolla se oma ja kaverin mieli nousee.
Tää alotus on just tota peruslaiskaa itsesäälissä rypemistä ja toisen syyttelyy, et sun takii mun mieliala on sitä tai tätä.
Kaveri ilmeisesti pisti välit poikki. Tää on varmaan mun vika, mut en nää mitään järkee selittää tänne miks näi tapahtu. Täältä tulee osittain hyvii vastauksii, mutta tääll ei välttämättä näe koko asiaa, koska en jaksa selittää ja ei se oikeastaan kuulu muille. Kiitti vastauksista
Mun mielestä sä syytät aika paljon sun kaveria jostain asiasta mihin hän ei voi itse vaikuttaa.
Nyt ei enää oo tän suhteen mitään ongelmii joten hyvin menee luulisin
Mielummin yksin kuin huonossa seurassa.
Hankkikaa vaikka koira siitäkin on iloa enemmin kuin epäasiallisesta "kaverista".
Kyllä fakta on vaan niin ettei kavereita puissa kasva ja ihmiset muuttuvat vuosien varrella mikä taas johtaa siihen etteivät kaikki ystävyys-suhteet kestä ajan hammasta.