Kertokaa nelikymppiset jo isojen lasten vanhemmat, mikä siinä somessa niin hurjasti kiinnostaa. Facebooksisa ja whatsapissa roikutaan tunti tai pari joka ilta. Tulee ihan mieleen, miten jotkut (yleensä pojat) jäi opiskeluaikana tai lukiossa 1990-luvulla ennen nettiä koukkuun tietokonepeleihin.
Ei tuntia uhrata liikuntaan kerran tai pari viikossa. Puhumattakaan siitä, että äidit (tai lasten jo ollessa isoja "rouvat" tai "puolisot") tulisi makkarin puolelle säädylliseen aikaan tai muuten vastaisi puolisonsa kiinnostukseen.
Itse olen parin viime vuoden aikana huomannut tulleeni todella mustasukkaiseksi varsinkin Facebookille, josta on tullut puolison ilta-aikojen uusi ystävä. Itse painun aina edeltä nukkumaan ja rouva kömpii viereen ties koska.
Osin sarkastisesti tätä keskustelua herättelen... varmaan naisilla on toisinaan samanlaisia kokemuksia miehistään. Tunnutankin heti, että samaan olen syyllistynyt jos joululahjana oli uusin ilkkaremes tai tomclancy. Mutta en sentään lähes joka ilta 52 viikkoa vuodesta.
Ei tuntia uhrata liikuntaan kerran tai pari viikossa. Puhumattakaan siitä, että äidit (tai lasten jo ollessa isoja "rouvat" tai "puolisot") tulisi makkarin puolelle säädylliseen aikaan tai muuten vastaisi puolisonsa kiinnostukseen.
Itse olen parin viime vuoden aikana huomannut tulleeni todella mustasukkaiseksi varsinkin Facebookille, josta on tullut puolison ilta-aikojen uusi ystävä. Itse painun aina edeltä nukkumaan ja rouva kömpii viereen ties koska.
Osin sarkastisesti tätä keskustelua herättelen... varmaan naisilla on toisinaan samanlaisia kokemuksia miehistään. Tunnutankin heti, että samaan olen syyllistynyt jos joululahjana oli uusin ilkkaremes tai tomclancy. Mutta en sentään lähes joka ilta 52 viikkoa vuodesta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulla sama ongelma, mutta kyseessä on mies. Hän on niin riippuvainen kännykästään,tietokoneestaan ja pleikkaristaan ja on nejäkymppinen viikonloppu isä. Kaiken aikansa käyttää näihin,vaikka isot on lapsetkin ja kumppaniaan ei ota huomioon. Jos.kumppani vähänkin vastaa jonkun viestiin tai katsoo kännykää muutaman kerran siit tulee sanomista itse saa tunti tolkulla viettää aikaansa koneella tai kännykällä.
Olen 40 nainen, enkä ole FB:ssa enkä muuallakaan somessa. Minua pidetyään outona, jopa miehet pitävät minua kehityksestä tipahtaneena jääränä. Ei kiinnosta päivittää jonnekin tekemisiäni ja leuhkia matkoilla tai uusilla huonekaluilla. Minulla on kuitenkin korkeakoulututkinto, ja seuraan aktiivisesti maailman ja yht.kunnan tapahtumia. Eli en pidä itseäni "tipahtaneena" mutta toisen luokan kansalaisen leiman tästä saa silti.
Eli, ei siellä somessa kaikki roiku.
Täällä toinen samanlainen! :) Olen omilla aivoilla ajatteleva enkä ajelelehdi kaikenkarvaisten keksintöjen mukana. En ole liittynyt noihin somejuttuihin, mielellään tapaan ihmisiä ihan livenä. Sähköpostia ja kännyviestejä kyllä lähetän. Mutta ei tulisi mieleenkään liittyä johonkin FB:seen tai muihin näihin juttuihin. Hyvin on pärjätty tähän asti. Onneksi mies on samanlainen, joskus vähän huvittaa aikuisten ihmisten sometouhut, ihan teineillä ymmärrän varsin hyvin mutta meillä aikaihmisillä.. vähän yksioikoista touhua lukea että serkku-Riitta osti uudet laskettelusukset ja sitä Serkku-Riittaa ei edes näe ikinä.
Ei mulla muuta.
Ymmärrän osittain... Minä avasin fb tilin vasta reilu vuosi sitten, eli olen ns. myöhäisherännyt. Käytän sitä kyllä, mutta en jatkuvasti ja reaaliaikaisesti. Pärjään hyvin ilmankin.:) Mieheni käyttää paljon enemmän.
Mutta tuota en ymmärrä, että miksi on yksitoikkoista lukea niiden ihmisten kuulumisista, joita ei ikinä näe? Itse avasin fb:n juurikin siksi, että kuulisin ja tietäisin paremmin, mitä kuuluu niille tärkeille ihmisille, joihin niin harvoin törmään. Esimerkiksi sukulaisistani asun n. 600 km päässä, ja muutama ystävä asuu ulkomailla. Ei ole aikaa tai mahdollisuuksia näin ruuhkavuosina reissata kyläilemään milloin kenenkin luokse. Kyllä siinä serkut, lapsuudenystävät yms jäävät hyvin vähälle yhteydenpidolle, kun ei aika riitä. Fb:n avulla pysyn kuitenkin kärryillä siitä, mitä heille mukaville ihmisille kuuluu!
Sen sijaan minua ei juurikaan innosta lukea, että oma mies tai ystävä jota tapaan monta kertaa viikossa, kuvailee arkeaan. Tiedänhän sen muutenkin...
No some on kyllä nykyaikaa, ihan samalla tavalla kuin aikaisemmin sähkölamppu radio, telkkari, internetti jne.
Kyllä niitä ilmankin selviää...
Mieheni totesi,ettei ole hyvä ihminen jos ei oo tarpeeksi ihmisiä Facebookissa, johon tokasin : Mielummin pidän liveystävät parempana , koska kyllähän niitä riittää. Tuskin someystävät tulevat jeesaan sua ,jos tarvit apua. Ei se tee ihmisestä parempaa vaikka sulla olsi 1500 kaveria facebookissa. Varsinkin vielä vähemmmän jos ne ovat ns. julkkiksia mitä todellisuudessa tuskin ovat. Nykyään on niin tredikästä tehdä profiili jonkun julkkiksen mukaan.
Olihan tuosta asiasta tutkimuskin, että some lisää epäsosiaalisuutta. Pitäisi olla esome. Uskon että fb rikkoi avioliittonikin aikoinaan. No, silti kirjoitin tähänkin.
Ongelma ei ole mielestäni vain ajankäyttö, vaan sosiaalisten suhteiden muuttuminen jotenkin pinnalliseksi verrattuna siihen että näkee ihmisen ilmeet, eleet, tuntee tuoksut ja kuulee äänensävyn. Esimerkiksi valehtelu ja salailu on helppoa kun ihmistä ei näe kasvotusten.
Ymmärrän sinua, mutta meillä tilanne on päinvastoin. Tai osittain... Myönnän että itsekin roikun fb:ssä jos mies on työmatkalla, eikä kotona ole seuraa, kun lapset nukkuu. Mutta kun molemmat olemme kotona, niin mies möllöttää sohvalla aina tilaisuuden tullen naama kiinni läppärissä. Töllä on päällä toki myös, ja sitä seuraa sivusilmällä. Sitä voi sitten miettiä, että kuinka "läsnä" mieheni on perheelle...
Mieheni ei ole laiska. Hän tekee ahkerasti töitä, myös kotitöitä (perinteiselle työjaolla, eli mies kolaa lumet, lämmittää takan, tamppaa matot...). Hänellä on myös mielekkäitä harrastuksia, ja mielestäni se on hyvä asia. Mutta kun tulee se hetki, että vois vaan olla yhdessä, niin perheen korvaa hänelle läppäri.
Olen monta kertaa vihjassut, että hän on liikaa siinä kiinni. Ei auta. Omasta mielestään ei ole ongelmaa. Pahasti en viitsis sanoa, vaikka onkin alkanut nyppimään... Tulee itselle yksinäinen olo.
Mies on kuitenkin kunnollinen, eli siis mitään epäluotettavaa ei siellä netissä häärää. FB tä selailee ihan muiden nähden, lukee paljon harrastuksiinsa liittyviä keskustelupalstoja yms. Ei mitään hämärää, enkä siis millään muotoa epäile, että netissä olisi jotain esim intiimisti kiinnostavaa.
Meillä on seksiä yleensä kerran viikossa. Se tapahtuu niin, että mies nukkumaan mennessä kysyy, että miten olis... Eli siis kun on ensin juuri ja juuri huomannut olemassaoloni sieltä läppärin takaa. Kun olen käytännössä yksin viettänyt iltani, vaikka samalla sohvalla istuttais.
Itse esimerkiksi tarjoilen siihen sohvalle miehelleni joka ilta maittavan iltapalan, haluaisin jutustella, yms. Haluaisin olla lähekkäin, haluaisin puhua kivoista jutuista. Mutta yksin se on vaikeaa, kun toinen ei ole läsnä.
No, pärjäähän sitä näinkin. Voishan ne ongelmat olla isompiakin... Tsemppiä vain kohtalotoverille!
Kuten arvelinkin, kohtalotovereita löytyy. Kiitos kommenteista ja hienoa, että keskustelu on ainakin toistaiseksi ollut asiallista.
Ei täällä myöskään puolisoa laiskaksi voi sanoa, päinvastoin. Tuo seksi jää keskimäärin kertaan kahdessa viikossa, eikä rouva ole ikinä aloitteellinen oikeastaan mihinkään. Kovasti kaipaisi myös ihan yksinkertaista läheisyyttä, rauhallista jutustelua päivän päätteeksi. Mutta facebookissa vietetyn pitkän ilta-ajan jälkeen on hänellä kiire päästä nukkumaan, sillä aamulla on taas aikainen herätys töihin jne.
Pahasti tuntuu siltä, että Facebookissa (tai muussa somessa) kohtuuttomasti vietetty aika on pois parisuhteen ylläpidolta. Pienet lapset, jotka sinänsä olivat toki valtavan hieno asia, oli aikoinaan oma kriisinsä parisuhteelle, kun puolisot muuttuivat isäksi ja äidiksi, joilla ei ollut aikaa toisilleen.
Lasten vartuttua tilalle tulee some ja harrastukset, isä ja äiti degeneroituvat pelkiksi kämppäkavereiksi. Siitä voi tilanne kärjistyä nopeastikin, kun eteen tulee tilanne jossa "pitäisi" käyttäytyä pariskuntana. Lähiviikkoina on muutama avec-tilaisuus (ihan perusasiallisia akateemisia juttuja), mutta rouvalla ei kuulemma ole aikaa. Olisi, jos ei kaikki illat päivittäisi statusta. Ajattelin kysyä, miten olisi jos kutsun daamiksi jonkun töistä tutun sinkun tai yh:n, jos sinulla kerran ei ole yhtä iltaa aikaa. Voisi toki olla hyväkin idea taluttaa edustavaa seuralaista, oli minulla RUK:n kurssijuhlissakin daamina mallintöitä tehnyt serkkutyttö, kun en muuten siinä vaiheessa vielä seurustellut.
LAitappa parikertaa sen puhelin paskaksi niin oppii hyvin äkkiä että ei sometetan ja kunnon keinot käyttöön jos somettaminen haittaa parisuhdetta niin helpottaa. Rupea keskeyttämään hänet kokoajan kun olette iltaisin kotona ja jos tulee sanomista niin kerrot että kaipaat seuraa etkä mitään somettajaa kotiinne.