ikäero?

Heippa! Täällä olisi jonkinsortin kohtalotoveri.. :) alun alkaen HÄN oli se, joka kiinnostui enemmän minusta kuin minä hänestä, koska itse arastelin juuri ikäeroa. Vastikään keskustelimme asiasta jälleen, johon hän vain totesi: sinä olet sinä, ja sinä olet se, joka on sekoittanut minun pääni pahemmin kuin kukaan koskaan. Itse olen aina jotenkin kammoksunut ikäeroa NÄIN päin, siis että nainen on vanhempi, mutta koska häntä se ei vaivaa kuulemma pätkän vertaa ja koska HÄN oli se, joka otti ensimmäisen askeleen edistääkseen tuttavuuttamme, niin mitäs tässä sitten. Annan mennä vaan! Tosin, kun muutaman kerran juttelimme niitä näitä salilla, otin häneen kännykällä yhteyttä (txt) ja kuinkas ollakaan, hän oli enemmän kuin kiinnostunut :))

Nyt ollaan oltu yhdessä viisi kuukautta ja täytyy sanoa, että elän parasta aikaa suhteissani IKINÄ! (Samaa sanoi hänkin, olen kuulemma parasta mitä hänelle on suhderintamalla IKINÄ tapahtunut!) :))

En tiedä, onko olemassa yleispätevää neuvoa, mutta en usko, että teidän välinen ikäeronne on mitenkään kummallisen suuri ja LUULEN, että se vaivaa SINUA enemmän (ihan niinkuin minuakin alussa vaivasi!) Joten ota rohkeasti härkää sarvista ja ehdota vaikka kupposta kahvia jossain. En usko, että hän panee ehdotusta pahakseen, mutta jos panee, niin oletpahan ainakin yrittänyt ja ilmoittanut oman mielipiteesi asiassa! Näin meidänkin "juttumme" periaatteessa sitten alkoi, hän kävi pariin otteseen kahvilla, kunnes pyysi elokuviin.. ja tässä sitä ollaan!!

Tsemppiä ja pirteää uutta vuotta sinulle!!

jiippe kirjoitti:

Heippa! Täällä olisi jonkinsortin kohtalotoveri.. :) alun alkaen HÄN oli se, joka kiinnostui enemmän minusta kuin minä hänestä, koska itse arastelin juuri ikäeroa. Vastikään keskustelimme asiasta jälleen, johon hän vain totesi: sinä olet sinä, ja sinä olet se, joka on sekoittanut minun pääni pahemmin kuin kukaan koskaan. Itse olen aina jotenkin kammoksunut ikäeroa NÄIN päin, siis että nainen on vanhempi, mutta koska häntä se ei vaivaa kuulemma pätkän vertaa ja koska HÄN oli se, joka otti ensimmäisen askeleen edistääkseen tuttavuuttamme, niin mitäs tässä sitten. Annan mennä vaan! Tosin, kun muutaman kerran juttelimme niitä näitä salilla, otin häneen kännykällä yhteyttä (txt) ja kuinkas ollakaan, hän oli enemmän kuin kiinnostunut :))

Nyt ollaan oltu yhdessä viisi kuukautta ja täytyy sanoa, että elän parasta aikaa suhteissani IKINÄ! (Samaa sanoi hänkin, olen kuulemma parasta mitä hänelle on suhderintamalla IKINÄ tapahtunut!) :))

En tiedä, onko olemassa yleispätevää neuvoa, mutta en usko, että teidän välinen ikäeronne on mitenkään kummallisen suuri ja LUULEN, että se vaivaa SINUA enemmän (ihan niinkuin minuakin alussa vaivasi!) Joten ota rohkeasti härkää sarvista ja ehdota vaikka kupposta kahvia jossain. En usko, että hän panee ehdotusta pahakseen, mutta jos panee, niin oletpahan ainakin yrittänyt ja ilmoittanut oman mielipiteesi asiassa! Näin meidänkin "juttumme" periaatteessa sitten alkoi, hän kävi pariin otteseen kahvilla, kunnes pyysi elokuviin.. ja tässä sitä ollaan!!

Tsemppiä ja pirteää uutta vuotta sinulle!!

Kiitos rohkaisusta:).

Asiassa on yksi hyvä (ja huono) puoli; tämä mies on juuri matkustanut koulutukseen viideksi kuukaudeksi ja näen hänet uudestaan kesäkuussa.
Saamme hieman ajatteluaikaa ja jos hän hullaantuu poissaollessaan niin tiedän sitten ettei häneen kannata panostaa. Olen toisin sanoen epävarma olenko vain flirtti hänelle vain jotain muuta.
Toisaalta jos tämä henkilö olisi ollut minun ikäiseni niin olisin heti sanonut, että tässä on se mies, joka yrittää saada yhteyttä:).

Kiitos, noin minäkin haluan ajatella koska olen tosiaan seurustellut vain itseäni vanhempien miesten kanssa ja silloin pitkissä parisuhteissa.
On vain vähän sellainen tunne etten ihan tiedä uskallanko ajatella olevani tarpeeksi "hyvä".
Miehet on hyvännäköisiä kauan aikaa mutta me naiset kypsymme. Tuntuu etten voi kilpailla 20-kymppisten kanssa (=alemmuuskompleksi?).