On paljon avioliittoja jotka ovat kestäneet ..vuosikymmeniä. Ikää näillä pareilla on noin 60 vuotta. Heiltä ovat lapset jo lähteneet "maailmalle " käyden pääasiallisesti joitakin kertoja vuodessa kotonaan. Sitten on noin 60 siä eronneita miehiä- naisia joilla on jo aikuiset lapset mutta jotka elävät yksinään. Varsinkin yksinäisten naisten yksin eläminen varsinkin talvisaikaan kun on kovat pakkaset ja auto ongelmat ja kaikki muut.näyttää onnettomalta.
Vaikuttaa myöskin siltä että 60 set parisuhteessa elävät ovat taloudellisesti hyvin toimeentulevia .
Tuli mieleeni että mikäli yhteiskunta kannustaisikin joille se sopii että yksinäinen sinkku mies-nainen muuttaisikin asumaan kolmistaan näiden kaksistaan asuvien parisuhteeseen. Jotenkin tuntuisi että joillakin parisuhteessa elävillä pareilla olisi antaa ..onnettomalle sinkulle kodikasta asumista ja sosiaalista kanssakäymistä.
Vaikuttaa myöskin siltä että 60 set parisuhteessa elävät ovat taloudellisesti hyvin toimeentulevia .
Tuli mieleeni että mikäli yhteiskunta kannustaisikin joille se sopii että yksinäinen sinkku mies-nainen muuttaisikin asumaan kolmistaan näiden kaksistaan asuvien parisuhteeseen. Jotenkin tuntuisi että joillakin parisuhteessa elävillä pareilla olisi antaa ..onnettomalle sinkulle kodikasta asumista ja sosiaalista kanssakäymistä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ajatus on järkevän tuntuinen mutta siihen soveltuvat ikäriparit lienevät harvassa. Tuohon ikään mennessä ihmisten ja pariskuntien tavat ja ajatusmaailma ovat pitkälti urautuneet eivätkä välttämättä sovellu uuteen muottiin. Edes leskeytyessäni en saattaisi kuvitella mukautuvani asumaan kenenkään uuden tuttavuuden kanssa saati sitten, että nykytilanteessa talouteemme tulisi kukaan vieras pysyvämmin. Vanhoja ystäviä sentään siedämme viikon, ehkä kaksikin.
Ymmärrän että kaikille se ei käy. Mutta on sellaisiakin joille se käy. On siinä hyviäkin puolia. Ei tarvii olla yksin. Periaatteessa kaikki jaettaisiin. Sitäpaitsi se vanhainkoti elämä jo siintelee.
Kerropa huviksesi, kenelle tuollainen kävisi kun niin itsepintaisesti väität mokomaa. Minä ja puolisoni olemme juuri 6-kymppisiä, lapset maailmalla, kaksin asuvia ja ei kyllä tulisi mieleemmekään asuttaa jotain vierasta tai edes tuttuakaan kolmatta henkilöä huusholliimme juuri kun voimme nauttia toisistamme ja vapaudestamme uudella tavalla. Vanhainkoti varmasti siintelee mutta vasta parinkymmenen vuoden päästä mikäli yhtä virkeinä jatkamme.
Meillä on paljon eronneita ja sinkku 6-kymppisiä ja HE EIVÄT MYÖSKÄÄN voisi kuvitella muuttavansa jonkun pariskunnan luo. He eivät koe olevansa yksin.
Mistä ihmeestä olet tuon hullun ajatuksen ylipäätään saanut päähäsi??
Parempi ajatus, että ikäsinkut jotka seuraa kaipaavat, asuisivat kimppakämpässä.
Yhteinen olkkari, keittiö plus muut tilat ja kummallakin/kaikilla omat makkarit. Ihan hyvältäkin kuulostaa, muttei ehkä sovi paruskunnille. Monet kulut saa jakaa: lehtitilauksia, sähkölasku, vuokra ja ehkä yhteinen autokin toimisi.
Hei. Minunkin teki mieli kommentoida.
Ensinnäkin tuntuu, että nostat esille jotain olennaista yhteisöllisyydestä. Moni ihminen kokee joutuvansa pärjäämään liian yksin, kun naapureita ei tunne eikä kehtaa vaivata arkipäivän pulmissa, ja vaikka kehtaisikin, apua ei ehkä silti saa. Menneissä ajoissa oli monet muut pulmat, mutta pienissä kyläyhteisöissä talkoohenki toimi ehkä luontevammin.
Kuitenkin tätä yhteisöllisyyttä ja toinen toisensa auttamista on myös herätty elvyttämään. On erilaisia nettiyhteisöjäkin, joiden kautta voi apua huhuilla. Vapaaehtoisia toimii erilaisissa järjestöissä ja yhteisöissä ja niin on hyvä.
Myös kimppa-asumista on toteutettu erilaisilla tavoilla eri kaupungeissa. Ehkä perinteisimmin nuoret opiskelijat vuokraavat yhdessä isomman asunnon, jossa jokaisella on oma huone, mutta myös yhteisiä tiloja. Mutta ikä ei ole esteenä tehdä tällaista minkä ikäisenä tahansa. Voisi olla erityisen rikastuttavaa, jos samassa omakotitalossa asuisi niin opiskelijanuoria, perheellisiä kuin eläkeikäisiäkin.
Tahdon kuitenkin korostaa, että sinkkuus sinänsä ei ole mikään haava tai puute. Ihminen voi elää täyspainoista ja onnellista elämää myös sinkkuna. Parisuhteessa elämisen paineeseen ei pidä suostua. Minun on myöskin vaikea kuvitella, että ehdottamassasi pariskunta sinkku ei syntyisi ihmissuhdeongelmia: mustasukkaisuutta, kilpailua tai ulkopuolisuuden kokemuksia.
Tässä muutamia näkökulmia.
Kommentoikaa halutessanne lisää
Merja diakoni
Siis eli esimerkiksi minun vanhempieni pitäisi ottaa nurkkiinsa asumaan joku sinkku omasta ikäluokastaan? Ymmärrän että sille sinkulle tulisi siitä seuraa, mutta miten vanhempani siitä hyötyisivät? He elävät onnellista elämää, rakastavat toisiaan, viettävät koti-iltoja, tapaavat ystäviään, reissaavat, touhuavat kasvimaalla ja autotallissa, harrastavat... ja veikkaan että nauttivat kun saavat harrastaa seksiä milloin haluavat... ;)
En siis oikein tajua, miksi kukaan pariskunta ottaisi sinkkua luokseen asumaan. En minäkään mieheni kanssa tänne ketään haluaisi asumaan. Sinkut toki keskenään voisivat muuttaa kimppakämppään.
Ei, ei eille sanoisin. Hyvänen aika sentään . Eihän kukaan ole vaatinutkaan että teidän nyt pitäisi. Eihännyt tokikaan. Tarkoitinkin muita kuin ei, ei teitä. Tämä Jukolan Impivaaran takahikiäkylä elämä tulee kokemaan kohta puoliin suuren muutoksen.
Tarkoitan vain että ne joilla on vielä naurislamput käytössään ja valo tulee pärepihdeistä... Heillä saattaa olla sulattelemista . Kyllä tämä Jukolan takahikiä kyläkin on vaan maailman murroksessa mukana . Halusimmepa sitä tai ei.
KOlmaspyörä ? makkariin vai ?