Suomalaiset miehet pitävät itsestään selvänä asioita, joita moni muunmaalainen mies ei ikinä naiselle sallisi, kirjoittaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.
Suomessa on viime syksynä ja tänä vuonna keskusteltu poikkeuksellisen paljon naisiin kohdistuneesta väkivallasta, ahdisteluista ja raiskauksista. Se on erinomaisen hyvä asia, koska kyseessä on vakava ongelma – mutta jostain syystä tämä keskustelu on viime aikoina muuttunut joko vääristelyksi tai kummalliseksi mölinäksi, jossa suomalaisista miehistä saa sanoa ihan mitä tahansa.
Otetaan esimerkiksi Uudenmaan demarinaisten puheenjohtaja Anette Karlsson, joka puhkui äskettäin blogissaan ja Iltalehdessä raivoa. Karlsson sanoo voivansa ”fyysisesti huonosti” kohdatessaan miehiä, jotka ovat ryhtyneet taistoon suomalaisnaisten ”pelastamiseksi” turvapaikanhakijamiehiltä.
Karlsson on toki oikeassa siinä, että on olemassa suomalaisia (miehiä JA naisia), joille turvapaikanhakijoiden rikosepäilyt toimivat polttomoottorina rasismille. Silti se ei oikeuta häntä itseään tekemään käsittämättömiä yleistyksiä, joilla ei ole minkään valtakunnan todellisuuspohjaa. Kuten tällaisia: ”Minua harmittaa, että naisten huorittelu ja koskettelu on maassamme yleinen käytäntö, johon jokaisella valkoisella miehellä näyttää olevan oikeus.”
Voisiko vastaavaa hölynpölyä kukaan miespoliitikko naisista Suomessa kirjoittaa?
Voisiko vastaavaa hölynpölyä kukaan miespoliitikko naisista Suomessa kirjoittaa? Miehistä näköjään nainen voi. Tietenkin Suomessa esiintyy huorittelua ja se on paha juttu, mutta ”yleinen käytäntö” se ei ole ja varsinkaan siihen ei syyllisty jokainen valkoinen suomalainen mies. Tuttavapiiristäni en tiedä ketään, joka kulkisi huorittelemassa, saati käpälöimässä itselleen tuntemattomia naisia vastoin naisten tahtoa. Tuskin Karlssonin omakaan lähipiiri on pelkkiä kähmijöitä täynnä?
Karlsson muistuttaa, että ”yhteisö ei ole kollektiivina vastuussa yksilön tekemästä rikoksesta”. Tässä Karlsson on aivan oikeassa. Mutta joku Karlssonin logiikassa mättää. Kun turvapaikanhakijaa epäillään raiskauksesta, sitä ei saisi yleistää koskemaan kaikkia turvapaikanhakijoita. Mutta jos joku suomalainen moukka huorittelee ja lääppii, se onkin sitten Karlssonin mielestä koko suomalaisen yhteiskunnan vika: ”Niin kauan kun huorittelu, uhkaileminen ja lääppiminen on hyväksyttävää yhteiskunnassamme, tulee raiskauksia valitettavasti tapahtumaan, riippumatta siitä, onko maassamme turvapaikanhakijoita vai ei.” Anteeksi, kuka sen uhkailun muka hyväksyy?
On etuoikeutettua olla suomalainen nainen
Sangen erikoinen oli myös kansanedustaja Nasima Razmyarin tuore kommentti. Razmyarin mukaan on ”hyvä muistaa, että naisen kehon seksualisoinnilla ja hyväksikäytöllä on myös suomalaisessa kulttuurissa pitkät perinteet”. Ja sitten painavat perustelut tälle mielipiteelle: koska Väinämöinenkin havitteli Akseli Gallen-Kallelan maalauksessa alastonta Ainoa. Siis Väinämöinen? Ainoa? Tuota, öö, tietääkö kansanedustaja, että Väinämöinen ja Aino ovat fiktiivisiä henkilöitä ja kyseessä on taideteos, ei tosielämän tapahtuma?
Razmyar kirjoittaa blogissaan olevansa tyytyväinen, että naisten kohtaama fyysinen väkivalta otetaan Suomessa nyt ”vihdoin vakavasti”. Siis miten niin muka ”vihdoin”? Kyllä se on otettu vakavasti Suomessa jo vuosikausia niin lainsäädännössä kuin oikeuslaitoksessakin. Sen sijaan maailmassa on runsaasti maita, joissa naiselle, esim. vaimolle, ei välttämättä tule edes mieleen, että häneen kohdistettu seksuaalinen väkivalta voisi olla väärin.
Mikä ihme siinä on, että joidenkin naisten on niin vaikeaa myöntää, että tässä maailmassa on harvinaisen etuoikeutettua olla suomalainen nainen? Se konkretisoitui (jälleen kerran) itsellenikin, kun satuin olemaan lomalla Kuubassa. Oli sangen virkistävää käydä keskustelua ulkomaalaisten kanssa naisten asemasta samaan aikaan, kun Suomessa osa naisista meuhkasi, miten sovinistinen yhteiskunta Suomi on.
Esimerkiksi tapaamani parikymppinen perulainen yliopisto-opiskelijanainen kuunteli silmät ihmetyksestä ja epäuskosta pyöreinä, kun vertailimme naisten asemaa. Että joku kaukainen Suomi on siis muka maa, jossa poliisi ottaa vakavasti jokaisen tietoonsa tulleen kotiväkivaltatapauksen (Perussa ei todellakaan ota); että Suomi on maa, jossa abortti on laillinen (Perussa ei ole: abortista voi saada jopa vankeutta, vaikka nainen olisi raiskattu); että Suomessa alaikäiset tytöt tulevat harvoin raskaaksi (Perussa tämä on yleistä ja jopa 90 prosenttia (!) näistä teiniraskauksista on alkanut raiskauksesta). Ja niin edelleen.
Miksi osa suomalaisnaisista on niin tuomitsevia miehiä kohtaan?
Joku tolkku pitäisi olla nyt käytävässä keskustelussa: lääppijät ansaitkoot julkisen tuomionsa, mutta jos nämä lääppijät tekevät koko Suomesta sikailevien miesten yhteiskunnan, mikä on sitten Peru, jossa teinityttöjä jatkuvasti raiskataan? Saati Razmyarin entinen kotimaa Afganistan, jossa nainen voidaan kivittää kuoliaaksi?
On jotenkin kummallista, että osa suomalaisista naisista
Suomessa on viime syksynä ja tänä vuonna keskusteltu poikkeuksellisen paljon naisiin kohdistuneesta väkivallasta, ahdisteluista ja raiskauksista. Se on erinomaisen hyvä asia, koska kyseessä on vakava ongelma – mutta jostain syystä tämä keskustelu on viime aikoina muuttunut joko vääristelyksi tai kummalliseksi mölinäksi, jossa suomalaisista miehistä saa sanoa ihan mitä tahansa.
Otetaan esimerkiksi Uudenmaan demarinaisten puheenjohtaja Anette Karlsson, joka puhkui äskettäin blogissaan ja Iltalehdessä raivoa. Karlsson sanoo voivansa ”fyysisesti huonosti” kohdatessaan miehiä, jotka ovat ryhtyneet taistoon suomalaisnaisten ”pelastamiseksi” turvapaikanhakijamiehiltä.
Karlsson on toki oikeassa siinä, että on olemassa suomalaisia (miehiä JA naisia), joille turvapaikanhakijoiden rikosepäilyt toimivat polttomoottorina rasismille. Silti se ei oikeuta häntä itseään tekemään käsittämättömiä yleistyksiä, joilla ei ole minkään valtakunnan todellisuuspohjaa. Kuten tällaisia: ”Minua harmittaa, että naisten huorittelu ja koskettelu on maassamme yleinen käytäntö, johon jokaisella valkoisella miehellä näyttää olevan oikeus.”
Voisiko vastaavaa hölynpölyä kukaan miespoliitikko naisista Suomessa kirjoittaa?
Voisiko vastaavaa hölynpölyä kukaan miespoliitikko naisista Suomessa kirjoittaa? Miehistä näköjään nainen voi. Tietenkin Suomessa esiintyy huorittelua ja se on paha juttu, mutta ”yleinen käytäntö” se ei ole ja varsinkaan siihen ei syyllisty jokainen valkoinen suomalainen mies. Tuttavapiiristäni en tiedä ketään, joka kulkisi huorittelemassa, saati käpälöimässä itselleen tuntemattomia naisia vastoin naisten tahtoa. Tuskin Karlssonin omakaan lähipiiri on pelkkiä kähmijöitä täynnä?
Karlsson muistuttaa, että ”yhteisö ei ole kollektiivina vastuussa yksilön tekemästä rikoksesta”. Tässä Karlsson on aivan oikeassa. Mutta joku Karlssonin logiikassa mättää. Kun turvapaikanhakijaa epäillään raiskauksesta, sitä ei saisi yleistää koskemaan kaikkia turvapaikanhakijoita. Mutta jos joku suomalainen moukka huorittelee ja lääppii, se onkin sitten Karlssonin mielestä koko suomalaisen yhteiskunnan vika: ”Niin kauan kun huorittelu, uhkaileminen ja lääppiminen on hyväksyttävää yhteiskunnassamme, tulee raiskauksia valitettavasti tapahtumaan, riippumatta siitä, onko maassamme turvapaikanhakijoita vai ei.” Anteeksi, kuka sen uhkailun muka hyväksyy?
On etuoikeutettua olla suomalainen nainen
Sangen erikoinen oli myös kansanedustaja Nasima Razmyarin tuore kommentti. Razmyarin mukaan on ”hyvä muistaa, että naisen kehon seksualisoinnilla ja hyväksikäytöllä on myös suomalaisessa kulttuurissa pitkät perinteet”. Ja sitten painavat perustelut tälle mielipiteelle: koska Väinämöinenkin havitteli Akseli Gallen-Kallelan maalauksessa alastonta Ainoa. Siis Väinämöinen? Ainoa? Tuota, öö, tietääkö kansanedustaja, että Väinämöinen ja Aino ovat fiktiivisiä henkilöitä ja kyseessä on taideteos, ei tosielämän tapahtuma?
Razmyar kirjoittaa blogissaan olevansa tyytyväinen, että naisten kohtaama fyysinen väkivalta otetaan Suomessa nyt ”vihdoin vakavasti”. Siis miten niin muka ”vihdoin”? Kyllä se on otettu vakavasti Suomessa jo vuosikausia niin lainsäädännössä kuin oikeuslaitoksessakin. Sen sijaan maailmassa on runsaasti maita, joissa naiselle, esim. vaimolle, ei välttämättä tule edes mieleen, että häneen kohdistettu seksuaalinen väkivalta voisi olla väärin.
Mikä ihme siinä on, että joidenkin naisten on niin vaikeaa myöntää, että tässä maailmassa on harvinaisen etuoikeutettua olla suomalainen nainen? Se konkretisoitui (jälleen kerran) itsellenikin, kun satuin olemaan lomalla Kuubassa. Oli sangen virkistävää käydä keskustelua ulkomaalaisten kanssa naisten asemasta samaan aikaan, kun Suomessa osa naisista meuhkasi, miten sovinistinen yhteiskunta Suomi on.
Esimerkiksi tapaamani parikymppinen perulainen yliopisto-opiskelijanainen kuunteli silmät ihmetyksestä ja epäuskosta pyöreinä, kun vertailimme naisten asemaa. Että joku kaukainen Suomi on siis muka maa, jossa poliisi ottaa vakavasti jokaisen tietoonsa tulleen kotiväkivaltatapauksen (Perussa ei todellakaan ota); että Suomi on maa, jossa abortti on laillinen (Perussa ei ole: abortista voi saada jopa vankeutta, vaikka nainen olisi raiskattu); että Suomessa alaikäiset tytöt tulevat harvoin raskaaksi (Perussa tämä on yleistä ja jopa 90 prosenttia (!) näistä teiniraskauksista on alkanut raiskauksesta). Ja niin edelleen.
Miksi osa suomalaisnaisista on niin tuomitsevia miehiä kohtaan?
Joku tolkku pitäisi olla nyt käytävässä keskustelussa: lääppijät ansaitkoot julkisen tuomionsa, mutta jos nämä lääppijät tekevät koko Suomesta sikailevien miesten yhteiskunnan, mikä on sitten Peru, jossa teinityttöjä jatkuvasti raiskataan? Saati Razmyarin entinen kotimaa Afganistan, jossa nainen voidaan kivittää kuoliaaksi?
On jotenkin kummallista, että osa suomalaisista naisista
Vastaukset 12
Vanhimmat
Esimerkiksi toimittaja-kolumnisti Anu Silfverberg kirjoitti hiljattain Me Naisissa, että ”seksuaalinen häirintä on kiinteä osa elämää Suomessa” ja tarkoitti (tietenkin) häirityillä vain naisia. Se on hyvin vahva väite. Jos jokin on ”kiinteä osa” elämää, sitten sen kyllä täytyisi näkyä kaikkien naisten elämässä jatkuvasti, kaikkialla. Mihin Silfverberg sitten perustaa näkemyksensä? Omiin kokemuksiinsa. Hän kertoo kokeneensa nuorena, 12–30-vuotiaana, jatkuvia reviiriloukkauksia: ”Aikuiset miehet huutelivat kadulla perään, kävivät kiinni, kyselivät hintaa, painautuivat vasten, seurasivat yöbussista kotiovelle tai hidastivat auton vauhtia öisellä kadulla.”
Suomalaiset miehet pitävät itsestään selvänä asioita, joita moni muunmaalainen mies ei ikinä naiselle sallisi.
Silfverbergin kokemukset ovat varmasti aitoja ja kuulostavat erittäin ikäviltä. Kiintoisaa kuitenkin on, että Silfverberg on kommenttiinsa – varmaan huomaamattaan – lipsauttanut todisteen siitä, että Suomessa naisella on aivan poikkeuksellinen mahdollisuus tehdä ja liikkua. Toistetaanpa: miehet seurasivat siis ”yöbussista” kotiovelle tai autot hidastelivat ”öisellä” kadulla. Tapahtuma-aika ei tee ahdistelua yhtään sen sallitummaksi, mutta maailmassa on miljoonittain naisia, jotka eivät uneksisikaan vastaavasta vapaudesta.
Miljoonat naiset eivät voisi kuvitellakaan, että voisivat kulkea yksin öisin kaduilla. Saati mennä juomaan viiniä yksin ravintolaan, josta mahdollisesti Silfverbergkin on ollut yöllä kotiinsa palaamassa, kun joku on huudellut perään. Maailmassa on sellaisiakin maita, joissa naisen kulkeminen yksin jopa kirkkaassa päivänvalossa on kiellettyä tai hyvin harvinaista. Saati että sitä voisi tehdä niin halutessaan minihameessa ja korkokengissä.
Onko lääppiminen naisten tekemänä tabu?
Ja sitten yksi asia. Jos ja kun Suomessa ahdistelusta keskustellaan – kuten pitääkin keskustella – sitten pitää uskaltaa puhua myös miesten kokemuksista. Ei ole lainkaan harvinaista, että ahdistelua kokevat myös miehet. Suomalaisessa yhteiskunnassa seksuaalinen vapaus ja alkoholinkäyttö on suurta. Tämä yhdistelmä aiheuttaa kaikenlaista sekä naisille että miehille, mukaan lukien sitä, että jotkut päissään olevat naiset käpälöivät miehiä tanssilattialla/baarissa. Monella miehellä on tästä kokemuksia. Osaa miehistä se ei haittaa, mutta osa voi kokea tilanteet hyvin kiusallisiksi. Naisasialiitto Unioni, onko tämä aihe tabu?
Ahdistelua pitää Suomesta kitkeä, mutta on kuitenkin tärkeää ymmärtää, että yleiset moraalisäännöt, saati lait, eivät estä suomalaisnaiselta asioita, jotka monessa muussa maassa olisivat kaikkea muuta kuin sopivia. Ja tästä tullaan nyt sitten turvapaikanhakijoihin, joiden joukossa on varmasti hyviä ja fiksusti käyttäytyviä miehiä. Tosiasia kuitenkin on, että moni nuorista turvapaikanhakijamiehistä tulee juuri sellaisista maista, joissa naisen vapaudet ovat merkittävästi vähäisemmät kuin Suomessa. On kulttuureja, joissa nainen on erittäin alistetussa asemassa ja tällaisissa kulttuureissa myös naisiin kohdistuva väkivalta jää usein täysin piiloon.
On todella nurinkurista ajattelua, että näistä ongelmista ei voisi puhua, koska joku suomalainen mies jossain on käynyt käsiksi johonkin suomalaiseen naiseen.
Siksi voi syntyä ja on syntynytkin kulttuurien yhteentörmäyksiä, väärinkäsityksiä ja joissain tapauksissa myös erittäin vakavia tilanteita, joissa nuoria suomalaisia naisia on eri tavoin seksuaalisesti ahdisteltu. Jopa ilmeisesti joukolla, mikä on vakava ja huolestuttava ilmiö. Mikä kumma siinä on, että tätä ei saisi sanoa ääneen? On todella nurinkurista ajattelua, että näistä ongelmista ei voisi puhua, koska joku suomalainen mies jossain on käynyt käsiksi johonkin suomalaiseen naiseen. Tai koska rasistit sitä ja tätä.
Eikö se ole ihan sama, tuleeko raiskaaja Iisalmesta vai Irakista ja puhuuko hän suomea, arabiaa tai vaikka urdua? Miksi ahdisteluun syyllistyneitä turvapaikanhakijoita pitäisi käsitellä silkkihansikkain vain sen takia, että joku rasisti jossain voi käyttää tilannetta hyväkseen? Eikö se ole uhrin kannalta aika järkyttävä katsantokanta?
Razmyar ja Karlsson vihjaavat myös, että kantasuomalaisten miesten seksuaalirikoksista ei Suomessa piitattaisi, vain ulkomaalaisten. Karlsson: ”Nämä ritarit eivät hyväksy, että joku muu raiskaa ’heidän naisensa’, sillä suomalaiseen naiseen kajoaminen on ainoastaan kantasuomalaisen syntymäoikeus.” Razmyar: ”Miten voi olla, että vasta kun kourijan käsi on totuttua tummempi, asiasta kiinnostutaan?"
Liioittelulla ja kärjistämiselläkin pitäisi olla rajansa. Raiskaaminen ja seksuaalinen väkivalta ei ole kenenkään kantasuomalaisen miehen syntymäoikeus, eikä sitä sellaisena pidetä. Suomalainen yhteiskunta ei hyväksy naisen raiskaamista. Jopa suomalaisissa vankiloissa raiskaajat kuuluvat halveksituimpiin rikollisiin.
Raiskausta ei saa koskaan hyssytellä
Kokonaan eri asia sitten on, ovatko raiskausten tuomiot Suomessa kohdallaan. Hiljattain tätä ihmetteli oikeustieteen professorikin rikoksessa, jo
Kokonaan eri asia sitten on, ovatko raiskausten tuomiot Suomessa kohdallaan. Hiljattain tätä ihmetteli oikeustieteen professorikin rikoksessa, jossa raiskaaja löi tuntematonta uhria kasvoihin nyrkeillä ja kuristi tätä noin viiden minuutin ajan ja sen jälkeen raiskasi naisen. Hapen puutteen takia uhrille aiheutui pysyvä, laaja-alainen ja molemminpuolinen erittäin vaikea aivovamma. Kuitenkaan tekijä ei saanut tästä oksettavasta teostaan maksimirangaistusta.
Sivumennen sanoen, tämän raiskaajan nimi on Konsta Petteri Niemi. Tätä vastenmielistä rikosta ei kuitenkaan saisi hyssytellä siinäkään tapauksessa, että raiskaajan nimi olisi sattunut olemaan Ahmed. Ja sen toivoisi suomalaisten feministienkin sanovan kovaan ääneen.
Ulla Appelsin
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1452837238037.html
Kaikkihan johtuu että on tasa-arvo jos ei olisi ei valittaisi hyvä juttuhan on että tasa-arvo on suomessa mutta sillä joka sanoo että suomalaiset miehet lääppivät vasten naisen tahtoa ovat väärässä kuitenkin erittäin harvoin suomalainen on se raiskaaja. Eihän siellä muslimi ja islami maissa naisilla ole mitään arvoa ettei ihme että näin käy ja nykyään naiset vapaa ehtoisesti haluavat muslimi miehen. Mindf*ck en ymmärrä tätä logiikkaa.
suomalainen mies on sika jos ei ymmärrä lukemaansa, normaali mies ymmärtää ja sisäistää.
Joku ei tainut todellakin ymmärtää mistä Appelsiini kirjoitti. Koitahan uudestaan ajatuksella lukea.
Tunnen 4 raiskauksen uhria nimeltä ja kasvoiltaan, siis tunnen ja olen keskustellut heidän kanssaan asiasta. 1 heistä on ulkomaisten raiskaama, 3 suomalaisten. Eli mitä erittäin harvoin? Kolme näistä tapauksista on joukkoraiskauksia, eli yksinkertaisella matematiikalla osan on pakko olla suomalaisten tekemiä.
Suomalaisella naisella menee keskimääräisesti erittäin hyvin yhteiskunnallisesti, mutta se EI ole syy haistattaa tasa-arvolla paskat koska "muualla menee huonommin, olisitte kiitollisisia". Ahdistelua tapahtuu, ei se ole sen miellyttävämpää meni sitten muilla vielä huonommin.
Pientä kunnioitusta niitä naisia kohtan, jotka taistelivat tasa-arvon puolesta. Ranskassa ja Saksassa nainen sai oman pankkitilin vasta 1960-luvulla! Lipsumisen varaa ei ole.
Totta kai maailmassa on maita, joissa nainen on paskan arvoinen. Ja osa tänne tulevista tulee näistä kunniakulttuureista ja raiskaavat herkemmin, eivät kaikki. Äkkiä nämä jätkät tavoille ja jatketaan samalla linjalla. Kuunnelkaapa muuten viime maanantain Yle Puheen Jari Sarasvuo, mainiota tasoa jälleen kerran.
Ennen suomalaisten miesten kritisointia olisi todellakin hyvä osoittaa se maa ja ne miehet jotka toimivat naisia kohtaan heidän mielestään paremmin.
Tällä palstalla tuollaista keskustelua ei ole käyty. Itseasiassa vain yksi nainen kirjoittaa asiallisesti. Loput eivät pysty kunnolliseen keskusteluun.
Ylläoleva kirjoitus on osoitus siitä tasosta johon joku yksinäinen nainen pystyy...oink oink...vai oliko se taas se sama somalimies.
oink oink lällällääääää
Kieltämättä olet aika idiootti nainen, onneksi olkoon vaan.
suomalainen mies leikkii äijää kasvattaa partaa ja näyttää narukätiseltä mongolilta hahahaaa :Dd
Tämä on palsta jossa et voi kirjoittaa riviäkään ilman, että idiootti pomppaa esiin kuin Jack in the box lelussa.
Lisää aivovauriosi tuotoksia, hassu olet kuulamörssäri Tiina.