" Miksi ihminen vaarantaa henkensä muiden puolesta? Mikä saa siviilin ryntäämään vaistomaisesti palavaan taloon jääneen tai jäihin vajonneen perään?
Syynä on empatia, kertoo psykologian tohtori Christian Hakulinen Helsingin yliopistosta.
”Empatia on kykyä jakaa tunteita toisten kanssa ja ymmärtää, mitä toinen tuntee. Sen avulla ihminen saa kiinni toisen hädästä.”
Me kaikki olemme lähtökohtaisesti empaattisia, mutta emme yhtä voimakkaasti. Yksilöiden välisiin eroihin vaikuttavat perinnölliset seikat, ympäristötekijät ja persoonallisuus.
Erojen taustalla voi Hakulisen mukaan olla myös kehityshistoriamme.
”Joissakin ympäristöissä vähemmän empaattiset ovat saattaneet selviytyä ja lisääntyä paremmin kuin empaattisemmat. Lähtökohtaisesti luonnonvalinta kuitenkin suosii empatiaa.”
Altruistinen käytös eli halu auttaa ilman omaa hyötyä on Hakulisen mukaan lajityypillistä niin ihmiselle kuin eläimille. Herkuin houkuteltu rotta paastoaa ennemmin kuin antaa sähköiskun toiselle rotalle, elefantit auttavat toisiaan ja delfiinit pelastavat lajitovereita verkoista.
”Empatia on kehittynyt palvelemaan lajien selviytymistä. Se on liimaa, joka pitää yksilöiden välistä yhteistyötä ja sosiaalista käytöstä yllä.”
Empatian on havaittu kehittyvän koko lapsuuden ajan, Hakulinen sanoo. Varhaislapsuuden kokemuksilla on kuitenkin erityinen merkitys.
”Vanhemmat voivat kannustaa lapsiaan ilmaisemaan tunteitaan ja olla vastaanottavaisia, kun lapsi niin tekee.
Lasta voi opettaa ymmärtämään muiden tunteita, jos tämä on loukannut toista lasta.”
Hädän näkeminen herättää normaalisti ihmisessä pakottavan halun auttaa. Usein se tapahtuu ennen tietoista ajattelua.
Kun ihminen prosessoi nopeasti, tekojen sanotaan tulevan selkärangasta. Muistot toiminnasta ovat usein epäselviä.
Empatia ei selitä kaikkea. Riskejä toisten puolesta ottaneilla ihmisillä on jotakin muutakin yhteistä, sanoo Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian emeritusprofessori Klaus Helkama.
”Heillä on vahva ja älyllisesti perusteltu ideologia, jonka mukaan kaikkia pitää auttaa. He kokevat suurta sosiaalista vastuuta toisista.”
Selvät ja hyvin sisäistetyt periaatteet saavat ihmisen auttamaan käytännössä automaattisesti. Periaatteiden muokkaamisessa kasvatuksella ja ympäristöllä on tärkeä rooli. Lisäksi tarvitaan sitä, mitä arkikielessä kutsutaan rohkeudeksi."
http://www.hs.fi/elama/a1452658819111?ref=hs-art-suositellut
Syynä on empatia, kertoo psykologian tohtori Christian Hakulinen Helsingin yliopistosta.
”Empatia on kykyä jakaa tunteita toisten kanssa ja ymmärtää, mitä toinen tuntee. Sen avulla ihminen saa kiinni toisen hädästä.”
Me kaikki olemme lähtökohtaisesti empaattisia, mutta emme yhtä voimakkaasti. Yksilöiden välisiin eroihin vaikuttavat perinnölliset seikat, ympäristötekijät ja persoonallisuus.
Erojen taustalla voi Hakulisen mukaan olla myös kehityshistoriamme.
”Joissakin ympäristöissä vähemmän empaattiset ovat saattaneet selviytyä ja lisääntyä paremmin kuin empaattisemmat. Lähtökohtaisesti luonnonvalinta kuitenkin suosii empatiaa.”
Altruistinen käytös eli halu auttaa ilman omaa hyötyä on Hakulisen mukaan lajityypillistä niin ihmiselle kuin eläimille. Herkuin houkuteltu rotta paastoaa ennemmin kuin antaa sähköiskun toiselle rotalle, elefantit auttavat toisiaan ja delfiinit pelastavat lajitovereita verkoista.
”Empatia on kehittynyt palvelemaan lajien selviytymistä. Se on liimaa, joka pitää yksilöiden välistä yhteistyötä ja sosiaalista käytöstä yllä.”
Empatian on havaittu kehittyvän koko lapsuuden ajan, Hakulinen sanoo. Varhaislapsuuden kokemuksilla on kuitenkin erityinen merkitys.
”Vanhemmat voivat kannustaa lapsiaan ilmaisemaan tunteitaan ja olla vastaanottavaisia, kun lapsi niin tekee.
Lasta voi opettaa ymmärtämään muiden tunteita, jos tämä on loukannut toista lasta.”
Hädän näkeminen herättää normaalisti ihmisessä pakottavan halun auttaa. Usein se tapahtuu ennen tietoista ajattelua.
Kun ihminen prosessoi nopeasti, tekojen sanotaan tulevan selkärangasta. Muistot toiminnasta ovat usein epäselviä.
Empatia ei selitä kaikkea. Riskejä toisten puolesta ottaneilla ihmisillä on jotakin muutakin yhteistä, sanoo Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian emeritusprofessori Klaus Helkama.
”Heillä on vahva ja älyllisesti perusteltu ideologia, jonka mukaan kaikkia pitää auttaa. He kokevat suurta sosiaalista vastuuta toisista.”
Selvät ja hyvin sisäistetyt periaatteet saavat ihmisen auttamaan käytännössä automaattisesti. Periaatteiden muokkaamisessa kasvatuksella ja ympäristöllä on tärkeä rooli. Lisäksi tarvitaan sitä, mitä arkikielessä kutsutaan rohkeudeksi."
http://www.hs.fi/elama/a1452658819111?ref=hs-art-suositellut
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Jumala on rakkaus!" Uuden Testamentin mukaan, eli lue sieltä, erityisesti Uudesta Testamentista!
Siis tä ? Olen kyllä lukenut, mutta tuon kirjoituksen laitoin tänne lähinnä ihan sekulaarista lukijakuntaa ajatellen.
Miksi ihminen vaaarantaa oman henkensä, pelastaakseen jonkun toisen, eikä aina tai useinkaan (toki heistäkin ! ) liene kyse uskovasta joka toimii näin.
Toki tämä opettaja pelasti omankin nahkansa työntämällä ampujan pois luokan ovelta, mutta kuitenkin hänellä oli huoli ja vastuu myös oppilaistaan.
Psykologia on aina kiinostanut minua kuten muukin tiede. Ja ne selittää ihmisen tyypillistä käyttäytymistä. Mutta mikä tekee toisesta rohkean ja toisesta pelkurin.. Siitä oli kyse.
"Vauvan vedestä pelastanut sankarimies löytyi – ”Tein sen, minkä kuka tahansa olisi tehnyt”
Pelastajaksi paljastui Bangladeshista kotoisin oleva Faiz Chisty, 34.
– Hän huomasi, kuinka lastenvaunut kierivät mereen. En nähnyt oliko vaunuissa vauva vai ei, mutta olin kuullut sen ääntelevän hetkeä aiemmin. Siksi en miettinyt sekuntiakaan, vaan syöksyin perään.
Chisty sai lapsen ylös vedestä. Kun hän nosti vauvaa, se itki.
– Olin helpottunut. Siitä tiesin, että lapsi on vielä kunnossa. Vauva oli kuitenkin ehtinyt olla veden alla kymmenisen sekuntia."
Tuossa yksi tosi iso sankari.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1432133954430.html
Tuota seikkaa voi tarkastella monelta kantilta.
Ihminen ei pärjää yksin, vaan tarvitsee aina sen oman ”porukan” mihin kuulua. Auttamalla toinen toistaan tehdään oma rooli tärkeäksi ja samalla voi luottaa että tulee autetuksi. Etenkin lapsista pidetään yhdessä huolta, sillä ne ovat yhteisölle tärkeitä. Sekin kuuluu mukaan että yksi yksilö voi ottaa riskejä, sillä yhteisö ei siihen kaadu jos hän menehtyy mutta se turvaa kaikki muut yhteisön jäsenet.
Kaikki nuo tähtää yhteisön (porukan) kiinteyteen ja näin turvallisuuden tunteen luomiseen.
Jos tuota tarkastelee Jeesuksen opetuksien kautta, huomaa että juuri tämä nousee erittäin tärkeään asemaan. Mitä enemmän osaamme kokea myötätuntoa ja samaistua toisen asemaan, sitä vähemmän meillä on toraa ja väkivaltaa.
Ilman muuta se ympäristö ohjaa lasta ja palkitsee (tai rankaisee) toivotusta käytöksestä. Mitä enemmän annamme tilaa ja kannustusta toisten huomioon ottamiselle, sitä vahvempi lapsesta tulee.
Ei tuolla opellakaan ollut mitään porukkaa tukena, vaan hänen tuli olla tukena oppilailleen.
Mutta kysymys kuuluukin, miksi joku on PELKURI ja toinen SANKARI!
" qwertyilija "
Muistan tuon jutun, kun se tapahtui. Se lähtee varmaan selkäytimestä, että hyppää veteen, ajattelematta , etä vesi on kylmää, vaatteet kastuu, hukkuakkin voi , jos ei osaa uida.Mutta noita ei ajattele vaan tekee.
Joku toinen olisi vain katsellut ja ajatellut, sinne ne vaunut meni..
Tosin ihmettelin silloin, että missä se äidin katse ja vaunun jarrut oli sillä hetkellä, kun päästi käden irti vaunuista., veden äärellä.
Tuota, kyllä hänellä oli.
Monella on työyhteisö Johon kuuluu myös oppilaat, aivan varmaan perhe sekä ystäväpiiri. Hän todennäköisesti tuntee kuuluvansa heihin ja näin hän turvasi yhteisöä.
Niin, mikä saa ihmisen perääntymään uhkaavasta tilanteesta? Jokainen tekee tilannearvion, tosin se tehdään nopeasti – kuten ilmaisit selkäytimestä. Siinä käydään hyödyt ja haitat läpi. Se joka ei käy, kuuluu henkilöihin joita kutsutaan uhkarohkeiksi ja jota tekevät myös virhearviointeja enemmän kuin muut.
On kaiketi aika persoonakohtaista se, kuka reagoi ja millä tavalla. Osa saattaa jähmettyä eikä sille voi mitään, osa toimii johdonmukaisesti, osa voi saada vaikka hysteerisen kohtauksen. Tässäkin suhteessa muuten on hyvä tuntea itsensä.