Hyytävä ennuste uudesta maailmanjärjestyksestä

Toivottavasti Putin tekee muslimien suhteen lopullisen ratkaisun piakkoin.

Täytyy toivoa, että venäjä tekee ratkaisevan virheen niin USA yhdessä Euroopan kanssa raivaa tuon sikolätin pois maailman kartalta ja venäjä laitetaan uusjakoon. Sen jälkeen alkaa muslimien täydellinen hävittäminen ja niiden alueiden haltuun otto. Afrikalle tehdään pelisäännöt selväksi tai niitä odottaa venäjän kohtalo.

Tuhoaako jokin taho Suomea?

AIEMMASSA KIRJOITUKSESSANI ”Ken on toistaan parempi?” pyrin kaivamaan maata monen ns. maahanmuuttokriitikon kulttuuriselta ylimielisyydeltä kuvailemalla, millaista Suomessa oli vain muutama vuosikymmen sitten. Tässä kirjoituksessa otan spekulatiivisen otteen ja kysyn, onko pakolaisvirroissa kyse muustakin kuin vain spontaaneista väestönliikkeistä.

Toimituksen huomautus: Alla oleva kirjoitus julkaistiin alun perin Uudessa Suomessa hieman lyhyempänä.

Otsikko on tietoisen provosoiva, mutta myös aiheellinen. Olisi voinut kysyä myös, ohjaako joku näitä pakolaisvirtoja, jolloin kysymyksen tarkka oikea muoto tietenkin kuuluisi, tuhoaako joku tietoisesti Itä-Euroopan maita, joihin myös piskuinen Suomemme lasketaan. Onko käynnissä operaatio, jolla joku pyrkii tietoisesti heikentämään talouttamme ja sen myötä meidän kaikkien hyvinvointia? Kysymys kuulostaa kylmiltään silkalta paranoialta á la illuminaattinen vehkeily, mutta saahan sillä silti spekuloida.
Karkeaa taustoitusta

Itä-Euroopan ja erityisesti Suomen tasainen ajautuminen taantumasta lamaan, ja tuolla Kaakkois-Euroopan puolella puhdasveriseen köyhyyteen, on tietenkin pitkällinen prosessi. Yksi syy siihen, että suhdanteet iskevät pahimmin näihin maihin, on tietenkin jo vuonna 2009 alkaneessa teollisuustuotannon siirtymisessä Kiinaan. Raskas teollisuus kun on perinteisesti ollut Itä-Euroopan heiniä, ja jostakin kumman syystä lama iski kipeimmin juuri suomalais-ugrilaisiin kansoihin: Baltian alueelle, Unkariin ja Suomeen, jonka metsäsektori nosti kytkintä samaan aikaan kun metalliteollisuus pakkasi niin ikään kamansa.

Teoriassa myös Itä-Euroopassa on ostovoima noussut prosentuaalisesti, mutta sen tulkitseminen pelkkinä prosenttilukuina ei anna oikeaa kokonaiskuvaa. Maat ovat halpatyömaita ja niiden elinolosuhteet ovat lähempänä kehitysmaata kuin nykyaikaista eurooppalaista valtiota — seikka, joka näkyy liiankin selvästi esimerkiksi Kaakkois-Euroopassa. Kun tälläisen valtion tavallinen työntekijä saa vaikkapa 5 sentin palkankorotuksen, voidaan sitä juhlistaa usean prosenttiyksikön nousuna ostovoimassa, vaikka summa määränä onkin naurettava. Nämä maat ovat luonnostaan heikommalla pohjalla kuin rikkaat länsinaapurinsa. Suomessa ostovoima on jopa heikentynyt.

Asetelma olikin odottamassa kun Kreikan talouskriisi puhkesi. Se iski kipeimmin luonnollisesti eteläiseen Eurooppaan, ja jossain määrin pieniin reunavaltioihin, mikä Suomen kohdalla tarkoitti taantumaa. Jälleen kerran suonenisku koetteli myös itäistä Eurooppaa siinä missä Espanjaa tai Kreikkaakin. Sen sijaan Saksa hyödynsi tilaisuutensa ja siirtyi ainoana elvyttävään talouspolitiikkaan, jonka pikkumaiden vyönkiristykset mahdollistivat.

Saksassa tuotanto ja työllisyys ovatkin tasaisesti kasvaneet. Saksan ohella myös Belgia, Itävalta ja erityisesti Slovakia ovat lisänneet tuotantoaan. Saksan talous on ollut euroalueella erittäin kilpailukykyinen, ja niinpä Saksan ja sen talouteen läheisesti kytkeytyneiden maiden taloudet ovat menestyneet paremmin kuin muut euromaat. Lieneekö tämä sitten vanhaa preussilaista oppia, että sodat — myös taloussodat — on syytä pitää rajojen ulkopuolella, en tiedä, vai ovatko asialla vanhat kunnon amerikkalaiset, joiden mielessä köyhtyvä (muu) Eurooppa sopii mainiosti heidän suunnitelmiinsa. Meidänhän täytyy pitää mielessä, että Saksa ei ole vieläkään itsenäinen valtio, vaan amerikkalaismiehityksessä.
Taloudellinen alasajo talouspakotteilla ja asekaupoilla

Sitten tuli Ukrainan kriisi ja sitä seuranneet talouspakotteet. Suomi menetti tärkeimmän vientimaansa amerikkalaisten painostuksesta, ja paljon puhutut ”tuottavuushypyt” pitääkin nähdä tätä taustaa vasten. Pakotteiden vaikutuksia ei ole tahdottu paljastaa vieläkään; niitä on julkisuudessa korkeintaan vähätelty, mutta on selviö, että pakotteet ovat tämänkertaisen ahdingon primus motor. Ne tuntuivat iskevän kaikkein väkevimmin jälleen kerran Itä-Eurooppaan, jonka taloudet ovat viimeistään nyt lähteneet syöksykierteeseen. Seurauksena on jälleen kerran lama, aivan kuten vuonna 1991, jolloin Neuvostoliiton kaatuminen lopetti idänkaupan niin tehokkaasti, että se melkein kaatoi Suomen perässään.

Amerikkalaiset ovat kiristyspolitiikan mestareita, ja hyödyntäen tilaisuuttaan kauppasivat Itä-Euroopan maille kallishintaisia asejärjestelmiään. Verukkeena kaupoille politiikot puhuivat Venäjän uhasta, joka oli paitsi lapsellinen, myös äärimmäisen epärealistinen uhkakuva. Virokin hankki kallishintaisia panssarivaunuja, joita tuskin voinee hyödyntää tehokkaasti muuna kuin PR-tempauksena.

Suomemme joutui vastaavan kiristyspolitiikan uhriksi, minkä näkee jo siitä, että puolustusrahoja on pikemmin nostettu, jotta saadaan ns. Nato-yhteensopivaa kalustoa suoraan Montanan asetehtaista. Amerikkalaisia kun ollaan, niin mitään vastakauppoja ei oikeasti tietenkään tehdä, mutta se sanotaan vasta sitten, kun miljardit on ensin saatu omalle tilille.

Onko pakolaiskriisillä arkkitehtejä?