Eli olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa reilun kolme vuotta. Meillä menee hyvin, suhteemme on avoin ja rakastava enkä koskaan ole kaipaillut muiden miesten perään suhteen aikana. En myöskään koskaan ole aiemmin tehnyt mitään nyt tapahtuneen kaltaista, en tässä enkä aiemmissa suhteissa.
Olimme siis juhlimassa viime viikolla yhteisen ystäväporukkamme kanssa. Ilta oli erittäin kostea (mikä ei missään nimessä ole millään muotoa hyväksyttävä syy lopulta tapahtuneeseen asiaan) ja kaikki olivat reippaassa humalassa jo alkuillasta. Lopulta mieheni lähti jo aiemmin kotiimme ja minä jäin vielä ystäviemme seuraan. Ilta jatkui normaalisti jutellen ja nauraen, lopulta vähän ennen pilkkua menin tanssimaan yhden seurueemme henkilön kanssa hänen niin pyytäessä. Olemme toisillemme puolituttuja, eikä välillämme koskaan ole ollut mitään. Tanssimme erillään toisistamme mutta lopulta ajaudumme tanssilattian pimeään nurkkaan jossa yhtäkkiä suutelemme. Suudelma ei kestä kauan, mutta on kuitenkin selvästi kunnon suudelma.
Tapahtuneen jälkeen mieleni tuntuu räjähtävän tajutessani mitä tapahtui. Juoksen pois paikalta, nappaan takin narikasta, alan itkeä ja soitan miehelleni.
Puhumme asiasta heti päästyäni kotiin ja jatkamme seuraavana päivänä keskustelua. Mies sanoo antavansa anteeksi ja tietää ettei suhteemme kaadu tähän.
En kuintenkaan itse pysty antamaan anteeksi itselleni, saatika unohtamaan. Tiedän ettei loputon itku tai anteeksi pyytäminen muuta asiaa yhtään mihinkään. Paska mikä paska, tehty mikä tehty, mutten silti pysty muuhun juuri nyt. Itkettää ja kuvottaa. Tunnen olevani aivan suunnaton ihmisperse ja paska tyttöystävä. En tiedä miksi tein niin, en kokenut toista miestä hyvännäköiseksi taikka viehättäväksi, en ole tyytymätön nykyiseen mieheeni taikka suhteeseemme.
En mitenkään aio vähätellä tehtyä virhettä mutta silti jos kääntäisin roolit toisin päin, en tietenkään pitäisi siitä että mieheni suutelisi toista naista baarissa, muttei se olisi myöskään mitenkään maailmaa kaatava asia. Silti kuitenkin nyt tuntuu että tähän kaatuu ihan kaikki, ja tämä syyllisyyden, huonon omantunnon ja kuvotuksen tunne ei lopu koskaan.
En tiedä mitä tämän tekstin jakamisella edes hain, haukkukaa tai sanokaan jotain neuvoa antavaa. Kaikki käy ja uudet näkökulmat asiaan ovat tervetulleita.
Olimme siis juhlimassa viime viikolla yhteisen ystäväporukkamme kanssa. Ilta oli erittäin kostea (mikä ei missään nimessä ole millään muotoa hyväksyttävä syy lopulta tapahtuneeseen asiaan) ja kaikki olivat reippaassa humalassa jo alkuillasta. Lopulta mieheni lähti jo aiemmin kotiimme ja minä jäin vielä ystäviemme seuraan. Ilta jatkui normaalisti jutellen ja nauraen, lopulta vähän ennen pilkkua menin tanssimaan yhden seurueemme henkilön kanssa hänen niin pyytäessä. Olemme toisillemme puolituttuja, eikä välillämme koskaan ole ollut mitään. Tanssimme erillään toisistamme mutta lopulta ajaudumme tanssilattian pimeään nurkkaan jossa yhtäkkiä suutelemme. Suudelma ei kestä kauan, mutta on kuitenkin selvästi kunnon suudelma.
Tapahtuneen jälkeen mieleni tuntuu räjähtävän tajutessani mitä tapahtui. Juoksen pois paikalta, nappaan takin narikasta, alan itkeä ja soitan miehelleni.
Puhumme asiasta heti päästyäni kotiin ja jatkamme seuraavana päivänä keskustelua. Mies sanoo antavansa anteeksi ja tietää ettei suhteemme kaadu tähän.
En kuintenkaan itse pysty antamaan anteeksi itselleni, saatika unohtamaan. Tiedän ettei loputon itku tai anteeksi pyytäminen muuta asiaa yhtään mihinkään. Paska mikä paska, tehty mikä tehty, mutten silti pysty muuhun juuri nyt. Itkettää ja kuvottaa. Tunnen olevani aivan suunnaton ihmisperse ja paska tyttöystävä. En tiedä miksi tein niin, en kokenut toista miestä hyvännäköiseksi taikka viehättäväksi, en ole tyytymätön nykyiseen mieheeni taikka suhteeseemme.
En mitenkään aio vähätellä tehtyä virhettä mutta silti jos kääntäisin roolit toisin päin, en tietenkään pitäisi siitä että mieheni suutelisi toista naista baarissa, muttei se olisi myöskään mitenkään maailmaa kaatava asia. Silti kuitenkin nyt tuntuu että tähän kaatuu ihan kaikki, ja tämä syyllisyyden, huonon omantunnon ja kuvotuksen tunne ei lopu koskaan.
En tiedä mitä tämän tekstin jakamisella edes hain, haukkukaa tai sanokaan jotain neuvoa antavaa. Kaikki käy ja uudet näkökulmat asiaan ovat tervetulleita.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No ei kai tuo nyt niin vakavaa. Tärkeintä mielestäni, että olet katunut tapahtumaa, kertonut avoimesti siitä miehellesi ja osaat nyt arvostaa sitä, että miehesi on sinulle antanut anteeksi.
Otat opiksesi ja ymmäärrät sen, että mieheltäsi voi kestää jonkin aikaa päästä asiasta kokonaan yli eli annat miehellesi vähän löysää jonkin aikaa, nöyryys asian suhteen. Kannattaa sitten taas jutella, jos huomaat, että miehellä palaa hihat ns. ilman syytä, muista kertoa miehelle siitä kuinka pahoillasi olet ja kuinka tärkeä hän sinulle on.