Minulla on diagnosoitu narsistinen perasoonallisuushäiriö ja minulta loppui juuri parisuhde toisen narsistin kanssa jolla oli psykopaatin piirteitä. Luulin ensiksi, että aidosti kaipaan häntä ja vielä rakastan kunnes kävin lukemassa narsistien uhreille tarkoitetuilta sivuilta tekstejä ja tajusin että ne oli kuin suoraan minusta ja ymmärsin, että puolisoni oli pelkkä lähde ja peliväline minulle. En surekaan vaan olen järkyttynyt kun minun leikkikaluni vietiin ja minut nolattiin kaikkien silmissä. Miten oppia oikeasti välittämään ihmisistä, koska olen tiennyt sen jo nuoresta lähtien, että minua ei kiinnosta muiden asiat ainoastaan itse olla äänessä ja oma elämäni. Facebookissa en aikajanan lisäksi katso kuin vain omia sivujani ja en edes tiedä pitkäaikaisten ystävieni lasten nimiä. Hyvä jos on hämärä käsitys niiden sukupuolesta. Jos ystävyyssuhde katkeaa niin se ei merkitse minulle mitään, koska kaikki on vain korvattavaa materiaalia. Toisen narsistin kanssa olisi ihan hyvä ollut olla jos ei olisi ollut väkivaltaa, koska en välittänyt, että hän oli kanssani vain hyötyäkseen minusta. Minua ei oikeasti kiinnostanut hänenkään tunne-elämä vain se että seksiä olisi ollut suht säännöllisesti ja jonkunlaista keskusteluseuraa. Olisiko sittenkin parempi olla vain yksin?
Olen narsisti ja haluaisin parisuhteen
narskutin
1465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei narsisti tiedosta tai paremminkaan hyväksy olevansa narstisti. Ei monetkaan halua ystäviensä lasten nimiä tai muutamaa tietää lapsista mitää, varsinkin jos ei ole omia lapsia.. Kahdella narsistilla on yhteistä,se että se puoliso ei oikeesti kiinnosta tippaakaan ja haluaa sukulaiset ja ystävät erottaa kumppanista.
On hienoa, että tunnistat narsismisi. Vaikka narsisti ei aidosti kykene välittämään kuin itsestään, hän voi kuitenkin elää hyvien tapojen mukaisesti.
Tärkein sääntö on: älä tee lapsia. Riski on liian suuri, että raunioitat heidät.
Voit raunioittaa myös kumppanisi, mutta jos menet kimppaan toisen tiedostavan psykopaatin tai narsistin kanssa, voitte tehdä kauppasopimuksen, jossa kumpikin saa omansa, ainakin toistaiseksi. Narsistia on melkein mahdoton käyttää hyväksi, joten olette turvassa toisiltanne.
En tiedä, voiko välittämistä oppia. Se joko on tai sitä ei ole.
Lapsia on myöhäistä jättää tekemättä kun suurin osa niistä on jo kohta aikuisia ja kyllä, olen ne jättänyt tosin tapaan niitä parin kuukauden välein. Emme pidä yhteyttä väliaikoina. Minulla on vain joku pakottava tarve saada palvoa jotakuta eikä minua kiinnosta välittääkö hän minusta oikeasti koska en pysty tuntemaan sitä, että minua rakastetaan. En ymmärrä sellaista asiaa. Siksi ihmiset on niin helppo hylätäkin kun en käsitä, että heillä voi olla joku tunne minusta. Pidän siis itseäni yhtä merkityksettömänä niille kuin he ovat minullekin.
Kun olet palvottavan kohteesi kanssa vaikkapa kahvilla, niin kestätkö sen pienen hetken, kun palvottavasi lähettää viestin lapselleen? Vai oletko jopa kateellinen toisen lapselle siitä, että tämä ikäänkuin varastaa huomiotasi? Pitääkö siis palvovan silmän palvoa sinua ihan joka hetki, kun olet hänen seurassaan ja hoitaa yksityiselämänsä silloin, kun ei istu vastapäätä sinua kahvilan pöydässä?
En tietenkään. Olen aina painottanut kumppaneilleni jotka sekoaa minuun täysin, että lapset aina ensin. Että ei sano, että rakastaa minua enemmän kuin lapsiaan. Se tuntuu hirveälle. Ylipäätään kumppanini on aina keskittynyt kaikkeen muuhun kuin minuun joko harrastuksiinsa tai istumaan päivät facebookissa. sitten kun lapset on olleet meillä niin minä niitä olen äitinyt ja maksellut mieheni ex liiton lasten kuluja esim vaatteita ym kun on ostettu kun on olleet käymässä ja painostanut, että harrastaa lastensa kanssa jotain, mutta ei miehiä kiinnosta sellainen.
Kun lueskelin noita kommenttejasi, en määrittelisi sinua narsistiksi. Narsistillahan on pohjimmiltaan erittäin huono itsetunto ja vääristynyt minäkäsitys, jotka tosin molemmat sopivat sinuunkin MUTTA narsisti pitää itseään muita parempana ja käyttäytyy ylimielisesti kaikkia muita kohtaan paitsi sellaisia, joiden tuntemisesta tai seurasta on hyötyä eli ihmisistä, jotka ovat "jotakin" muiden silmissä. Narsisti kasvattaa egoaan näiden seurassa olemalla.
Mielestäni olet tunnevammainen, joka on eriasia kuin persoonallisuushäiriö.Kykenet erittelemään tunnetilojasi ja ajatuksiasi etkä käytä voimakkaita defensseja tai selitysmalleja, joilla oikeuttaisit epämiellyttävän tai epäoikeudenmukaisen käyttäytymisen.
Narsisti ei koskaan kritisoi omaa käyttäytymistään, sinä sen sijaan analysoit hyvin omia tuntemuksiasi ja toimintaasi.
Olet yhtä arvokas kuin kuka meistä tahansa ja siis rakastamisen väärti.
Mikä on tämä narsisiti ja kuinka hänet voi diagnosoida, onko geneettistä? Aika jännä, että on olemassa joukko ihmisiä, jotka ovat samanlaisia ja joilla samanlainen persoona. Ajattele, jos ois vaikka diagnoosi nimeltä Matti Nykänen. Matti Nykäset ovat tällaisia ja tällaisia, he käyttäytyvät niin ja näin, he tuntevat näin... Matti Nykäset eivät voi muuttua tai tiedostaa nykäisyyttään...
Psykiatri sen diagnosoi testillä.
Narsisitinen persoonallisuus, yksi persoonallisuushäiriöistä. Monesti on useampikin samalla henkilöllä. Tietoa löytyy asiasta vaikka kuinka kun osaa etsiä. Katso vaikka Terveyskirjaston tai Mielenterveysseuran sivuilta.
Psykiatri voi kertoa, että olet tällainen persoona, et voi koskaan muuttua, etkä tule koskaan tiedostamaan kuka olet, aika jännä, viisaita nuo psykiatrit ja valtaakin tuntus olevan ihan kohtalaisesti kuolevaiselle...
Oletko kiertänyt jo kaikki kaukaiset sukulaiset läpi ja varmistanut, että jos sattuisivat kuolemaan niin että sinä et saisi mitään perintöä. Olisi kallista ja turhaa osallistua hautajaisiin ,jos siitä ei hyötyisi mitään.
Olen lähes 80 kun on odotettavissa perintöä. En ole kiinnostunut rahasta. Se menee lapsille ja lastenlapsille. Minä olen ihan tyytyväinen vaatimattomaan elämääni. Vaatteet ostan kirppikseltä ja alle 5km matkat kävelen. En omista kuin tarvittavan. Tavaran kerääminen on typerää eikä edistä mitenkään onnellisuutta.
Minulla on hyvin pitkäaikainen kokemus hyvin narsistisen henkilön seurasta - nimittäin itseni. Voin kertoa, että osan piirteistäsi voit kääntää eduksesi niin että niistä on iloa ja hyötyä itsellesi ja muille, kun osa seuraa tietynlaisena pakottavana riittämättömyydentunteena melkeinpä aina.
Yksi tapa, en tiedä onko se ainoa, on tutustua itseensä ja erottaa nämä piirteet toisistaan. Siis periaatteessa sinun pitäisi lakata hyväksymästä itsesi sellaisena kuin olet ollut ja olet nyt, ja rakentaa ikäänkuin itsesi sisältäpäin uudestaan ja samalla hyväksyä itsesi vajavaisena ihmisenä. Se ottaa aikaa ja vaivaa, on hyvin kivuliasta ja vaikeaa, sillä onhan sinulla häiriöstäsi huolimatta tunne-elämä ja voit tuntea esimerkiksi kipua, surua, toivottomuutta ja etenkin itsesääliä. Nämä tunteet ovat välillä seurana, kun sitä rupeaa kehittymään ihmisenä. Toisaalta, kun pääset eteenpäin niin että hoksaat sen, opit myös näkemään kehityksesi - ja se on hyvinkin palkitseva tunne.
Tuo facebook-käyttäytymisesi on sikäli kuvaava, että tavallaan pidät yllä profiilia elämässäsi. Se FB-profiili siellä nettisivulla et ole sinä, se on vain heijastus sinusta. Silti se on sinulle jopa tärkeämpi kuin mitä itse olet. Et tässä käyttäymismallissa todellakaan ole ainoa, sillä moni ihminen tekee samaa eikä edes tajua kuinka onttoja he ovat sisältäpäin. Ongelma sekin, että kun elät tätä profiilia, niin pidät muitakin profiileina, tavallaan kaksiulotteisina hahmoina. FB ei ole pelkkä narsismin lähde niinkuin ei mikään muukaan ole, sillä se kuitenkin voi olla hyödyksesi kehityksessäsi, kun opettelet käyttämään sitä sosiaalisesti ja aidosti.
Kun olet tottunut pitämään heijastusta itsestäsi maailmasi keskipisteenä ja kaipaat palvottavaksesi toista heijastusta - et siis itseäsi - niin sinun tulisi opetella pitämään itsesi maailmasi keskipisteenä ja samalla muistaa, että sinä olet vain yksi 7.3 miljardista tällä planeetalla. Etkä siis ketään muuta arvokkaampi muille - olet oman elämäsi päähenkilö. On vain sinun valintasi, onko se päähenkilö sinä itse, vai jokin heijastus itsestäsi, jota rakennat samalla kun ruokit onttoa itseäsi lukemattomista narsismin lähteistä jota maailma tarjoaa. Narsisteja moititaan loputtomasta itserakkaudesta, kun ongelmana onkin lähinnä se, ettei narsisti rakasta todellista itseään alkuunkaan.
Joku "löytää itsensä" esimerkiksi jumalan tai uskonnon kautta, mutta osalle tällainen löytyminen tarkoittaa, että "jumala" onkin vain uusi narsismin lähde, jotta voi päteä jollekin muulle. On toki aidosti uskovia hyviä ihmisiä, en tarkoita että kaikilla asia on näin.
Palkitseva tunne on sekin, että kun pääsee sinuksi jonkin oman narsistisen piirteensä kanssa, niin ettei se enää oikeastaan vaikuta elämään - ja sitten lukee esimerkiksi tällä palstalla hyvinkin tunnistettavasti narsistisen henkilön valitusta jostakin läheisestä, joka joko on eri tavalla narsistinen tai ei narsistinen ollenkaan - niin toki sille voi jo nauraakin ja samalla ilahtua siitä, ettei enää ole ainakaan noin alkeellisella tasolla. Voi kuulostaa typerältä, mutta sitten kun oikein edistyy, niin jossakin sisällä pilkahtaa ehkä liikutuksen tunne juuri siitä syystä, että sitä tunnistaa toisessa piirteen joka on joskus vaikuttanut omaan elämään, ja sitten sitä rupeaa miettimään, että voiko tätä henkilöä auttaa tavalla tai toisella.
Ja juuri tämä pilkahtava tunne on se aikuinen inhimillinen tunne, jonka tavoittaminen on vaikeaa niin narsisteille kuin monille muillekin itseään hyviksinä tai normaaleina pitäville - ihan aidosti sisästäpäin kumpuava myötätunto ja halu auttaa toista ihmistä. Narsistinen henkilö tavoittaa sen tunteen lähinnä kovan vaivannäön kautta, se ei tule itsestään. Ja se on kustakin narsistisesta itsestään kiinni, haluaako sen löytää vai ei. Yksi lähestymistapa mitä voit kokeilla on alkaa tunnistamaan mikä osa sinua on se narsisti, ja millä itsellesi mielekkäillä tavoilla voit antaa sille aina vähemmän tilaa elämässä.
Kirjoitin tämän tsemppaamaan sinua ja näkemään mahdollisuuksia tulevaisuudessa ja itsessäsi, koska sain vaikutelman, että olet kiinnostunut kehittymisessä - ainakin tällä hetkellä vaikutat kiinnostuneelta ja olet nielemässä uutta tietoa itsestäsi. Haluat parisuhteen, mutta koska sinulla on mahdollisesti piilomotiivina löytää uusi ja parempi lähde narsismillesi - niin neuvoisin sinua haastamaan itsesi niin, että otat tietoisesti tauon suhteista, jonka aikana opettelet joitakin perusasioita itsestäsi. Tällä hetkellä toki on helpompi löytää narsismi-negaamista enemmän kuin esimerkiksi hyödyllistä tietoa tai vertaistukea siitä, miten oman narsismin kanssa sopeutuu elämään suhteessa toisiin ihmisiin - ja se on kova puute. Terapia auttaa, riippuu tosin paljon terapeutista, pystyykö tämä hahmottamaan ongelman todellista ydintä. Mutta jotain löytyy, googleta vaikka "Sam Vaknin", narsisti, joka pyrkii kertomaan säästelemättä narsismista.
"Älä säästä itseäsi, jotta opit säästämään muita", on hyvä neuvo alkuun. Tsemppiä.
Kiitos pitkästä tekstistäsi ja sain siitä pohdittavaa. Itsesääli ei kuulu kuitenkaan kokoelmiini vaan yleensään näen kaikessa hyvää. Nytkin voin sanoa, että oli hieno kokemus elää niin värikäs parisuhde niin sairaan ihmisen kanssa ja se oli matka jonka harva pääsee kokemaan. Se on minulle rikkaus. Vaikka hän tuhosi minut täysin niin olen kyllä rientänyt hänen avukseen hädän hetkellä ihan kuin auttaisin ketä tahansa joka tarvitsee apua ja minulla olisi mahdollisuus sitä antaa. Keskityn siihen lähde ongelmaan ja koska en selkeästikään ole onnellinen ja koossa itseni kanssa ei minun pidä ketään muutakaan tähän ottamaan. Olen jo aiemmin kertonutkin narsistin ajatusmaailmasta muille narsistin kanssa kamppaileville ja narsistin ajatusmaailmaa ihmetteleville, koska olen hyvin epäsolidaarinen ja huono säilyttämään narsismin salaisuutta. En minä siitä mitään tunnetta saa mutta korjaan mekaanisesti asiat niin, että uhri tajuaa narsistin ajatusmaailmaa. Menenpä nyt itseeni ja jatkan tutustumista asiaan.