Minulla meni vartalo ihan pilalle raskauksien ja kolmen keisarinleikkauksen takia. Yksi keisarinleikkauksista oli hätäsektio ja lihakset katkaistiin, eikä vedetty sivuun, kiireen takia. Leikkausviiltokin on koko vatsan levyinen ja sitä on lääkärit ihmetelleeet, että miksi on tehty niin ruma ja iso haava. Vatsa on omituinen, kuin kumipallo. Se pullottaa eniten ylävatsalta (alavatsalla on sitten roikkoihoa). Jos yritän treenata vatsalihaksia, niin olen huomannut, että lihakset eivät tiedä, miten toteuttaa aivojen käskyjä. Jos pyrin supistamaan lihaksia että vatsa litistyisi, niin lihakset alkavat usein vain väpättää ulos ja sisään. Se on tosi masentavaa ja katkaisee lyhyeen vatsatreenini. En enää halua, että mieheni näkee minua ilman vaatteita. En voi käyttää monenkaanlaisia vaatteita. Yleensä mieluiten vyötäröttömiä tai empirelinjaisia. Tunnen itseni vanhaksi, ehkä jotain satavuotiaaksi. Aina kun näen mieheni esim hänen tullessaan kuntosalilta tms niin ajattelen, että hänen pitäisi ottaa joku kauniimpi nainen. Ei enää tee mieli läheisyyttä, koska vartaloni on niin ällöttävä. Leikkaukseen en halua, koska se on liian vaarallista ja raskasta.
itsetunto_pilalla
sain_ällöttävän_vartalon
1675
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
leikkaus lienee ainoa mahdollisuutesi, tilaa aika lääkärille ja kysy kaikki mitä tulee mieleen. Vai haluatko tosiaan mököttää ja kiukutella loppuikäsi?!
Tuolla käytöksellä menetät miehesi hyvinkin nopeasti, ei kukaan jaksa tuollaista kuunnella.
Joo kuulostaa, että olet ihan passeli kandidaatti julkisenpuolen kosmeettiseen leikkaukseen. Terveyskeskukseen vaan lähetettä hakemaan :)
Ei keisarileikkaukset itsetuntoasi pilanneet, älä yhtään kuvittele. Nuo mietteesi johtuvat siitä, ettei sinulla koskaan ole itsetuntoa ollutkaan. itsetunto- oman arvon tunto ei nimittäin ole vatsan seudulla, ei siellä päinkään. Vaan yksinkertaisesti korvien välissä. Olet itsellesi ilkeä ajattelemalla noin.
Sattumoisin minullekin on tehty kolme keisarileikkausta. Arvet kertovat vain uudesta elämästä. Ensimmäinen arpi on lantion toiselta puolelta toiselle, niin suuri kuin se voi olla. Ei siis mikään sanojensa mukainen "bikiniviilto". Mutta so what? Iloitsen lapsistani (aikuisia jo kaikki), arvostan kroppaani arvista huolimatta. Seksielämää on aina ollut, aktiivista. Ei sitä arvet, vartalo häiritse. Ainoa mikä voisi häiritä, on juuri omat ilkeät ja arvostelevat ajatukset. Ne ovat sinun ongelmasi. Opettele ajattelemaan toisin.
Etsi asiantunteva fysioterapeutti ja jatka vatsalihastreeniä. Piste. Lihasten uudelleenhermottaminen on mahdollista.
Ja itsetunto kuntoon myös! Sinussa on niin paljon muutakin kuin pelkkä vatsa. Luulenpa että miehesikin oikeasti arvostaisi enemmän rehellistä läheisyttä ja sinua kokonaisena ihmisenä kuin jonkun muun litteää vatsaa.
Nykypäivän ihmiset tekevät kaikesta ongelman. Naisen pääasiallinen tehtävä on synnyttäminen, näin se on evoluutiossakin. Ja aivankuin jotsenparitkin, naisen ja miehen tehtävä on olla yhdessä elämänsä loppuun saakka eikä siinä silloin enää se merkitse miltä sinä näytät. Miehen tehtävä on tuoda ruoka pöytään ja elättää perhe, toki nainenkin voi siihen harrastusmielessä osallistua, jos hänen aikansa kotitöiltä riittää. Kaikki nykyajan ongelmat johtuvat kaikenmaailman kuntosaleista ja lulkonäköleikkauksista, joita tehdään jopa yli kolmikymppisille. Naiset repsahtaa ajanmyötä ja miehet repsahtaa ajanmyötä, se on fakta eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Olisit ap onnellinen, että selvisit hangissä vaikeasta synnytyksestäsi ja että lapsesikin selvisi hengissä. Olet nyt äiti.
Ei ihmisen itsetunto VOI olla kiinni vain siitä, miltä vartalo näyttää. Silläkin ajatuksella voi itseään treenata.
Sinun vartalosi ei ole pilalla, se on vain muuttunut, erilainen kuin ennen.
Tietysti kumppania etsiessä tulee helposti mieleen, että nyt mä en sit kelpaa kellekään, mutta sehän on päinvastoin. Vasta nyt sinä näet kuka on oikeasti ja rehellisesti kiinnostunut sinusta ihmisenä, ihastuu sinun luonteeseesi ja käytökseesi, kokonaisuuteen joka sinä olet.
Pelkän ulkokuoren perässä läähättäjät karsiutuvat siis pois kuin akanat jyvistä ja sehän on vain hyvä asia, kun on tarkoitus löytää kestävä rakkaus ja elämänkumppani.
Tämä on upea kirjoitus.
Mutta kun vartalo muuttuu, vie aikansa tottua siihen. Keho ei ehkä toimikaan niin kuin ennen vaan rajoittaa asioita ennen kuin oppii toimimaan uudella tavalla. Minut on myös revitty auki pari kertaa. Itsetunto ei voi perustua vain ulkoisiin seikkoihin, mutta niilläkin on merkitystä.
AP, älä harrasta liikuntaa ulkonäön tai laihtumisen takia, vaan siksi, että saisit tuntuman muuttuneeseen vartaloosi. Se ei ole vihollisesi. Pyydä tarvittaessa fyssarilta apua. Liikunnasta saa hyvää mieltä, ja kun vahvistuu, ryhti kohenee. Se, millä tapaa kehonsa kantaa, tekee ihmisestä osaltaan kauniin.
Minullakin on huono itsetunto, ja se aiheuttaa ongelmia. Olen siis hengessä mukana... Juurikin esimerkiksi alastomuus miehen edessä on vaikeaa yms. Seksiä meillä on säännöllisesti, mutta en enää uskalla siitä itse samalla tavalla nauttia. Mielessäni vain ajattelen, etten ole riittävä...
Mutta toista on helppo neuvoa, eikös. Eli kysehän ei ole siitä, etteikö tällä kropalla pärjäisi, tai sinä sinun kropallasi. Kyse on vain siitä, että keskitämme itsetuntomme juuri niihin asioihin, jotka eivät ole "ideaaleja". Mitäs jos lähtis miettimään positiivisen kautta?
Jos susta tuntuu hyvältä sellaisissa vaatteissa, jotka ovat A-linjaisia, niin hankin oikein kauniita sellaisia! Jokin ihana värikäs mekko, upeat korkkarit... Muista panostaa hiuksiisi, koska nehän ovat kuten ennenkin, eikös? Hiuksilla saa hurjasti kaunista ilmettä. Samoin säännöllinen kevyt meikkaus, korujen käyttö, uusi hajuvesi, huolletut kynnet...
On lukuisia asioita, joiden avulla koet olevasi kauniimpi kuin nyt. Muistat vain keskittyä niihin asioihin, joita et "inhoa" itsessäsi.
Muista myös se, että perheessänne on lapsia, koska sinä olet heitä kantanut vatsassasi. Ilman sinun arpeasi ei olisi yhtä elämää. Tämä on iso asia, ja saa sinut arvostamaan arpeasi aivan uudella tavalla. Mitä jos joka kerta katsoessasi peilistä alastonta vatsaasi, näkisitkin siinä lapsesi, jotka elävät? Tulisiko hymy kasvoille? Uskon että tulisi. Jos et asiaa muuten muista, voit laittaa vatsaasi vaikkapa lastesi syntymäajat tatuoituna. <3
Hei!
Ensinnäkin onnea siitä, että olet saanut kolme varmasti ihanaa ja rakasta lasta itsellesi.
Kerrot, että raskaudet ovat jättäneet jälkensä kehoosi. Niin niiden kuuluukin. Naisen vartalo muuttuu raskauksien myötä. Eletty elämä näkyy myös vartalossa ja se on hyvä asia. Rakastat varmaan jokaista lastasi täydestä sydämestä etkä etsi heidän vartalostaan vikoja: miten voisit rakastaa itseäsikin samalla antaumuksella?
Millainen suhde sinulla on itseesi muuten? Koetko, että sinun pitäisi täyttää jokin mitta, jotta kelpaat? Tunnistatko itsessäsi suorituspaineista vertailua muihin? Uskon, että hyötyisit siitä, että ryhdyt tietoisesti tekemään töitä itsesi hyväksymisen eteen. Moni saa vapauttavia oivalluksia myös terapiasta. Ennen kaikkea sinun kannattaa, kuten joku toinenkin neuvoi sinua, ottamaan yhteyttä fysioterapeuttiin, ei siksi, että vartalosi ulkonäkö muuttuisi, vaan siksi, että saisit hyvän kontaktin omaan ruumiiseesi. Lihasharjoitteidenkin tekeminen voi parantaa suhdetta omaan itseen henkisen työskentelyn ohella.
Muuan valokuvaaja teki ihanan valokuvasarjan naisista, jotka halusivat nimenomaan näyttää, miten raskaus oli muovannut heidän vartaloaan ja olivat ylpeitä siitä. Miltä sinusta tuntuu katsella näitä kuvia? Auttaisiko sekin osaltaan armollisen ja lempeän suhtautumisen löytymistä. Googlaa A Beautiful Body Project ja salli kuvien vaikuttaa sinuun hyväksymistä lisäävästi
Merja, diakoni
Kiinnostaisi tietää miksi aloittajalle on tehty kolme keisarinleikkausta (jos haluaa noin henkilökohtaista tänne paljastaa)? Itselleni tehdyn keisarinleikkauksen jälkeen halusin ehdottomasti synnyttää normisti seuraavan, vaikka joidenkin mielestä keisarinleikkauksen jälkeen ei enää voi normisti synnyttää. Kyllä voi, oikeastaan vielä kahdenkin keisarinleikkauksen jälkeen. Sitä en kyllä tiedä, mikä tilanne on, jos on hätäsektio ollut?
Mutta kuten neuvoja on tuolla tullut niin liikuntaa, terve ruokavalio ja jos kauhean ulkonäkökeskeinen olet niin sitten varmaan nuo plastiikkakirurgiset toimenpiteet. Kyllä äiditkin voivat näyttää kauniilta ja kannattaa muistaa, että ulkonäkö ei ole kaikkein tärkein asia maailmassa. Muista kuitenkin huolehtia rakkauslihastesi kunnosta, se on erityisesti lasten saannin jälkeen tärkeää. Tsemppiä sinulle ap.
Syitä voi olla monia. Joskus useampikin raskaus joudutaan purkamaan sikiön voinnin (kasvuhäiriö, blokit) takia. Tai jos äidiltä on vaikkapa murtunut häntäluu, synnytyskanava ei anna periksi.
Plastiikkakirurgiaan turvautuminen ei ole aina ulkonäkökeskeisyyttä. Jos vatsa on erikoisen muotoinen, se voi estää esim. makaamisen vatsallaan. Vaatteiden löytäminen voi olla vaikeaa.
Sanonpavaan, kirjoitit kauniisti. Jos haluaa olla miehensä silmissä viehättävä, miksi viehättävyys olisi juuri vatsasta riippuvaista? Voisiko ajatella olevansa viehättävä myös käytöksellään, hymyllään? Niille voi tehdä jotain, helposti.
Luetkohan vielä vastaustani...jälkimmäisten sektioiden syyt olivat 1) avotarjonta ja lapsen jääminen kiinni synnytyskanavaan ja siitä seurannut hapenpuutetilanne (seurauksista kärsimme edelleen) 2) etinen istukka (aiheuttaa verenvuotoja ja tulee usein leikattuun kohtuun) sekä suuri lapsiveden määrä ja sen aiheuttama sivutarjonta.
Jos sinä olet halunnut ja voinut synnyttää toisen lapsen ilman keisarileikkausta, niin oikein hyvä. Minä olisin kuollut,ellei ensimmäistä lasta olisi leikattu, joten ei olisi tarvinnut haluta toisen lapsen synnytystapaa. Koska leikkauksen vuoksi en kuollut seuraavatkin lapset leikattiin, koska olivat isokokoisia verrattuna minun kokooni, sekä jokainen perätilassa.
Hätäkeisarileikkauksen jälkeen ei voi synnyttää alateitse, koskaan. Oli tilanne muuten mikä tahansa.
Hei. Kyllä minulla hätäsektion (esikoiseni) jälkeen seuraava synnytys oli siis tuo alatiesynnytysyritys, mikä epäonnitui ym syystä ja johti kuitenkin sitten sektioon. Kolmas olisi ollut ehkä alatiesynnytysyritys ilman ym syitä (etinen istukka, sivutarjonta).
Jos ajattelet, että kolmen keisarileikkauksen jälkeen vartalosi on pilalla (ja itsetunto), niin se (ne) on pilalla. Jos taas ajattelet, että vartalosi sekä itsetuntosi on täynnä elämänkokemusta, se on juuri niin. Eli muuta ajattelutapaasi, ei sen kummempaa. Siinä sivussa voit treenata vatsoja ja itsetuntoa.
Ennen lapsiani, jotka myös ovat kaikki syntyneet keisarileikkauksella, olin aivan fanaattinen liikunnan suhteen. Tanssin, aerobiccasin, juoksin, pyöräilin päivittäin, tuntikausia viikossa. Tarkkailin painoani aivan täysillä vuosikaudet. Tarkemmin ajateltuna olin hyvin taipuvainen anoreksiaan, vaikken alipainoinen ollutkaan. Jos paino lisääntyi 200 g, paastosin, ja pääsin päivässä tasapainoon. 1. raskauteni oli katastrofi painon suhteen. Painoni nimittäin nousi yli 30 kg, joka oli 50 kg painavalle naiselle järkyttävä kokemus. Paino nousi ja nousi, normaalista niukasta ruokavaliosta huolimatta. Vaikka kilot synnytyksen jälkeen karisivat hetkessä, vartaloni ei todellakaan näyttänyt samanlaiselta kuin ennen raskautta - mutta siitä viis veisasin. Myöhemmin, useampien synnytysten jälkeen vasta tajusin järjettömän ankaran suhtautumisen kroppaani, ja etenkin sitä "vaanivaan" ylipainoon. Opettelin armollisemmaksi itselleni; hyväksyin kroppani sellaisena kuin se on. Muutama kilo ja kurttu sinne tai tänne, ihan sama.