kävelin äsken kotiinpäin uudenvuodenvietosta. törmäsin hyksin kohdalla meilahdessa perheen kokoisen osaston. Jokainen itki ja pyyhki kyyneleitään hihoihinsa. Taustalla näin toisella puolella katua Suomen lipun puolitangossa. Osas kyl olla liikuttunu olo.
Itellä ei ketään kadonnu onnettomuudessa, mut jotenkin tuntuu helvetin ikävältä tällä hetkellä.
Itellä ei ketään kadonnu onnettomuudessa, mut jotenkin tuntuu helvetin ikävältä tällä hetkellä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onneksi minullakaan ei ole tuttuja , mutta tuntuu pahalta niiden puolesta josta ovat menettäneet lapsia , puolisoita, sukulaisia. Hyvä tapa auttaa vois olla antamalla rahaa. Ihmishenkiä ei millään korvata, mutta paikallisia ihmisiä se auttaa.
Olen seurannut tiiviisti tietoja tapahtumasta. Onnekseni ainoa tuttavani, joka alueella oli, ehti ilmoittaa olevansa perheensä kanssa kunnossa jne ennenkuin edes tiesin hänen olevan siellä. Kiitin kyllä Luojaa hyvistä uutisista.
Mutta olen miettinyt tuota kovaa rahan keruuta. Yleensä kun rahallista apua tai ruoka-apua annetaan, se sujahtaakin paikallisille porhoille taskuun. Miten nyt varmistetaan, että ko. rajoilla oikean todella autetaan paikallisia ihmisiä, sillä heillä on todellinen hätä. Ja varmasti osa rahasta menee jo nyt tehtyjen lentojen ym kustannuksiin, en usko, että kukaan tekee niitä ilmaiseksi ja maksaahan ne avustusjoukkojenkin sinne varustaminen, ei ne takuulla tule takaisin aivan pian...
Meneekö kerätty raha oikeaan paikkaan, kuka ja miten sen voi varmistaa?
käypä vaikka avustusjärjestöjen kotisivuilla, sieltä saa tietoa miten paljon menee esim kuluihin. näethän uutisista että siellä on jo meidän avustusporukkaa paikalla...tämänpäivän uutisissa oli väsynyt lääkäri: loistavaa että joku pystyy näin raskaaseen työhön.