Pitäisikö uskoa vaistoa?

Mitä on meneillään, kun vaimon käytös on yht'äkkiä muuttunut:
- hankkinut uuden älypuhelimen
- ostelee uusia vaatteita, myös kalliita alusvaatteita
- huolehtii muutenkin ulkonäöstään enemmän: käynyt kampaajalla, ostanut uudet silmälasit jne. jne.
- meikkaa arkisinkin, mitä ei ole ennen juuri tehnyt
- aloittanut uuden liikuntaharrastuksen, josta puhuu lähes koko ajan
- käy pitkillä pyörä-/ kävelylenkeillä, haluaa mennä yksin
- usein omissa ajatuksissaan, hymyilee itsekseen
- tapaa kavereitaan useammin kuin ennen
- seksiä (ja uusia kokeiluja siinä) enemmän kuin ennen

Vastaus: Vaimolla (= minulla) oli elämässään mietinnän paikka. Piti luopua haaveista saada lisää lapsia, terveys oli hankalan jakson jälkeen hiljalleen palautumassa. Aloin saada kehoni ja mieleni takaisin, ja oli aikaa ja rauhaa miettiä, mitä elämältäni haluan. Halusin olla itselleni hyvä, pitää itsestäni huolta. Oli ihanaa päästä pitkän tauon jälkeen liikkumaan ilman fyysisiä rajoitteita. Halusin tuntea itseni kauniiksi ja vahvaksi. Laittauduin miestäni varten, halusin näyttää kauniilta hänen silmissään.

Mitä paremmin minä koin voivani, sitä ärtyneempi miehestäni tuli. Hän rikkoi luottamukseni, ei nyt suorastaan pettämällä, mutta salailemalla asioita ja uskoutumalla entiselle rakastetulleen. Kunnes ongelmia ei enää voinut vältellä. Vasta silloin paljastui, että mies oli kuvitellut minun olleen ihastunut toiseen. Hän etäännytti itseään minusta, vaikka hain hänen läheisyyttään ja hyväksyntäänsä.

Mitä tästä voi oppia? Hei älä koskaan ikinä muutu? Joskus vaisto kertoo virheellisesti sen, mitä itse pelkää. Olisin toivonut miehen edes kerran kertovan suoraan, miltä käytökseni ja muutokseni hänestä tuntuivat eikä vain olettavan. Olemme nyt oppineet olevamme toisillemme rakkaita, mutta olisiko sen voinut oppia helpomminkin? Oli loukkaavaa huomata, että (aivan syyttä) ei enää ollutkaan puolisonsa luottamuksen arvoinen.
354
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Olisit voinut jos silloin muutoksesi aikana valottaa, että teet kaiken piristääksesi itseäsi ja myös miehen iloksi. Ei kai eleet ja käytös kaikkea sano: puhuminen kultaa ja vaikeneminen hopeaa.

Äänestä
  • Niinpä kai. Ilmeisesti ei riitä, että kertoo voivansa hyvin, olevansa niin iloinen ja rakastavansa miestään. Jok'ikinen teko olisi pitänyt erikseen sanoittaa? Minulle rakkaus on enemmän tekoja kuin sanoja.

    Äänestä

Suhteessanne ei ole vain ollut todella huonoa kommunikaatiota, vaan miehesi luultavimmin ihan oikeasti kärsii huonosta itsetunnosta sekä harhaluuloisuushäiriöstä, kun on kirjaimmellisesti ajanut itsensä nurkkaan kuvittelemalla kaikkea huolestuttavan negatiivista omassa päänupissaan. Todella huolestuttavaa!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Vaistonvarainen kirjoitti:

Mitä on meneillään, kun vaimon käytös on yht'äkkiä muuttunut:
- hankkinut uuden älypuhelimen
- ostelee uusia vaatteita, myös kalliita alusvaatteita
- huolehtii muutenkin ulkonäöstään enemmän: käynyt kampaajalla, ostanut uudet silmälasit jne. jne.
- meikkaa arkisinkin, mitä ei ole ennen juuri tehnyt
- aloittanut uuden liikuntaharrastuksen, josta puhuu lähes koko ajan
- käy pitkillä pyörä-/ kävelylenkeillä, haluaa mennä yksin
- usein omissa ajatuksissaan, hymyilee itsekseen
- tapaa kavereitaan useammin kuin ennen
- seksiä (ja uusia kokeiluja siinä) enemmän kuin ennen

Vastaus: Vaimolla (= minulla) oli elämässään mietinnän paikka. Piti luopua haaveista saada lisää lapsia, terveys oli hankalan jakson jälkeen hiljalleen palautumassa. Aloin saada kehoni ja mieleni takaisin, ja oli aikaa ja rauhaa miettiä, mitä elämältäni haluan. Halusin olla itselleni hyvä, pitää itsestäni huolta. Oli ihanaa päästä pitkän tauon jälkeen liikkumaan ilman fyysisiä rajoitteita. Halusin tuntea itseni kauniiksi ja vahvaksi. Laittauduin miestäni varten, halusin näyttää kauniilta hänen silmissään.

Mitä paremmin minä koin voivani, sitä ärtyneempi miehestäni tuli. Hän rikkoi luottamukseni, ei nyt suorastaan pettämällä, mutta salailemalla asioita ja uskoutumalla entiselle rakastetulleen. Kunnes ongelmia ei enää voinut vältellä. Vasta silloin paljastui, että mies oli kuvitellut minun olleen ihastunut toiseen. Hän etäännytti itseään minusta, vaikka hain hänen läheisyyttään ja hyväksyntäänsä.

Mitä tästä voi oppia? Hei älä koskaan ikinä muutu? Joskus vaisto kertoo virheellisesti sen, mitä itse pelkää. Olisin toivonut miehen edes kerran kertovan suoraan, miltä käytökseni ja muutokseni hänestä tuntuivat eikä vain olettavan. Olemme nyt oppineet olevamme toisillemme rakkaita, mutta olisiko sen voinut oppia helpomminkin? Oli loukkaavaa huomata, että (aivan syyttä) ei enää ollutkaan puolisonsa luottamuksen arvoinen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu