Miten saan miehen kunnioittamaan?

Et mitenkään, valitettavasti. Toista ihmistä ei voi muuttaa vastoin hänen tahtoaan, voit muuttaa vain itseäsi ja sitä, mihin suostut ja alistut. Ainoa vaihtoehto on saada hänet itse haluamaan muutosta, mutta miksi hän haluaisi, kun nykyinen systeemi toimii hänen mielestään ilmeisen hyvin?

Kyllähän tuo on alkanut siitä, kun olet muuttanut paikkakunnalle, josta et tunne ketään.

Olet siis antanut periksi isossa asiassa. Jättänyt ystävät ja mahdollisesti työn. Ymmärsin, että nyt olet kotiäitinä ja olet riippuvainen miehen rahoista. Lisäksi sinusta on ehkä kaikki jännittävyys kadonnut, koska olet aina kotona, verkkareissa tai tuulipuvussa.

Ensimmäisenä lähtisin hakeutumaan kodin ulkopuolelle; töihin, harrastuksiin, vapaaehtoistyöhön yms. Tee matkoja sukulaistesi ja ystäviesi luokse.

Kumma mies. Minä ainakin aikoinaan yritin parhaani, että vaimo löysi kavereita, töitä ja tunsi olonsa kotoisaksi. Muutenhan se olisi ottanut hatkat. Ehkä tuosta yhdessä menemisistä kannattaisi vielä puhua sen lisäksi, että etsit itsekin aktiivisesti itsellesi harrastuksia ja kavereita.

Tuota piikomista minä ihmettelen. Onko mies pyytänyt tai peräti käskenyt niin tehdä? Vai oletko olettanut hänen niin haluavan ja ihmettelet nyt, kun sillä ei arvostusta herukaan?

Mene uimaan,salille,elokuviin,lenkille,opetele tansimaan,mene töihin,Maailma on täynnä vaikka mitä!Elämä ei pyöri sinun ympärillä!! sinä voit vain itse hankkia elämän.

Miksi miehen pitää tehdä kaikki eteesi että opit olemaan? Meillä naisella oli hirveä kiire muuttamaan toiselta paikkakunnalta luokseni. Tähän ikään mennessä vaan kun on jo oppinut mitä kiireessä solmitut asiat tietää joten sanoin että jos muuttaa haluat niin muuta mutta ensin omaan asuntoon niin katsotaan mitä koko jutusta tulee. Hän muutti ja sai töitä. Kuten arvata saattoi ongelmia ja riitoja tuli alkuunsa. Naisella on äärimmäisiä mustasukkaisuus ja omistus halu kohtauksia kun taas hän samaan hengenvetoon ehdottelee edelleen yhteenmuuttoa, kihloihin ja naimisiin menoa. Kerran kaks viikossa olevat eroriidat eivät ainakaan minua saa tekemään salama ratkaisuja.
En ymmärrä mikä ihmeen kiire sillä yhteen muutolla pitää olla. Mustasukkaisuuskin minua kohtaan on täysin turhaa jos ainoat naiset kenen kanssa ylipäätään olen tekemisissäkin ovat äitini ja sisareni. Ylipäätään jos olen jonkun kanssa tekemisissä on se hänelle ongelma koska olen meistä muutenkin se epäsosiaalisin. Itse hän sitävastoin viettää kaiket päivät puhelimessa höpötellen ja facessa roikkuen jos vietämme esim yhteistä aikaa mutta minullahan taas ei ole oikeus kysellä kenen kanssa hän juttelee. Kertoo jos hän haluaa. Tosin en jaksa edes epäillä mitään. Jos ihmisen luonne on pettämiseen taipuvainen niin kyllä siitä kiinni jää yritti sitä salata tai ei joten siinähän roikkuu puhelimessa yhteiset aikamme. Enemmän ihmetyttää se jos mulle kerran viikkoon joku soittaa alkaa heti kauhea tenttaaminen. Sinullekin ap sanoisin että tutustuisit ajan kanssa ensin ilman hätiköintejä. Säästyisit monilta murheilta.

Älä hyvä ihminen elä pelkän puolisosi seuran varassa! Sinulla on sen parisuhteesi lisäksi MYÖS oma elämä, joka sisältää sun omia ystäviä ja harrastuksia jne. ja ellei sulla niitä ole, hanki niitä ja vähän äkkiä.
Kodinhoidon perusteetkin on osattava jakaa heti suhteen alusta lähtien, sillä jos sinä alat automaatiksi, mies unohtaa omat taitonsa samassa tahdissa.

Muutin siis tänne, koska sain täältä opiskelupaikan. Ilman sitä tuskin olisin muuttanut noin vain. Olen saanut täältä yhden ystävän, jonka kanssa kyllä vietän aikaa, käyn lenkillä ym että ei elämäni pyöri vain mieheni ympärillä.

Ja mitä kotitöihin tulee, mies ei vain suostu tekemään niitä. Imurointi on ollut alusta asti hänen juttunsa, olen tehnyt kaiken muun. Nyt tässä pari viikkoa olen muistutellut imuroinnista mutta mitään ei tapahdu, aina huomenna. Itse en aijo antaa periksi n imuroida, koska opettaisin sen myötä että teen asiat joita hän ei saa aikaiseksi. Tänäänkin pyysin että hän tekisi perunamuusin ja minä muun ruuan, noo tuossa muu ruoka odottaa uuniin laittoa mutta perunat on kuorimatta. En jaksa käskyttää häntä kuin pientä lasta, pitäisi itsellä älytä kantaa kortensa kekoon.

Kunnioitus täytyy ansaita! Tässä yhteydessä käyttäisin ilmaisua "arvostaa"!
Aloituksesi tuntuu hyvin tutulle. Mentyämme yhteen en tehnyt kotona mitään. Jatkoin poikamiesajan tapoja ja menoja. Oli treenit, jaoston kokoukset jatkoineen, kortti-illat yms. hauskaa.
Kumppanini ei ilmeelläänkään osoittanut paheksuntaansa eikä ehdotellut muutosta. Muutaman kuukauden ja usean krapula-aamun jälkeen alkoi omatuntoni herättelemään minua ja ennen pitkää huomasin, että omat menoni rajoittuivat tarpeellisiin. Varsinainen viihdeosuus oli jäänyt vähiin ja liikuimme enemmän kumppanin kanssa kahdestaan.
Seuraus naisellisesta oveluudesta?

Hankittuamme lapsia en osallistunut hoitoon millään tavoin eikä sitä minulta odotettukaan. En myöskään tehnyt kotona mitään. Vaimoni oli lasten kanssa kotona ja hoiti kaiken ml. maksuliikenteen, tarvittavat hankinnat yms.
Myös kaikki merkkipäivämuistamiset, lahjukset, perhejuhlien valmistelut, niihin osallistumiset jne. jne. oli täysin hänen hoidossaan.
Hän valmisteli myös lomamatkamme.
Ei valituksen sanaakaan.

12 kiertolaisvuottani oli vielä täydellisempää osallistumattomuutta!
Ei mitään tyytymättömyyden osoituksia.

Kaikki lomamme ja kokoaikaisesti viimeiset 15-vuotta on vaimoni elänyt täysihoitoa lähentelevässä olotilassa. Ei omasta vaatimuksestaan vaan minun halustani. Eikä ole siitäkään valittanut.

Menneen elämäni katsauksesta voisi vetää muutamia johtopäätöksiä. Sinulle sanoisin, että hoida ensin oma tonttisi pyyteettömästi ja pitkäjännitteisesti! Katso mitä tulee!
Eräs johtopäätökseni luettuani näiden palstojen valituksia on, että olen aikanaan tehnyt viisaan valinnan ( tai vaimoni on tehnyt ).

Mies on selvästi hommannut äitinsä kopion.
Ei miehet osaa kunnioittaa, kun itseään.
Eivät nää asiaa toisen kantilta. Hyvin harva mies ajattelee nokkaansa pidemmälle.
Siinä vaihees, kun ero tulee huomaa he,että
jotain taisi mennä vikaan. Nyky miehet marmattaa, kuinka tossun alla ovat.
Miehiä ei kiinnosta naisen hyvinvointi.

Mitä tuohon muuta voi sanoa, kuin että nauti parisuhteestasi, johon olet ihan itse omilla päätöksilläsi ryhtynyt. On se niin voi voi, kun mies ei toimi ajatustesi mukaisesti, mut onnea teille kaikesta huolimatta ja onhan se sentään jotain, kun on joku vaan siinä vierellä :)

Ei vaikuta olevan kysymys mistään niin vakavasta kuin kunnioituksen puute. Silkkaa laiskuutta se vaan on ja sitä, että erinäiset selitykset menevät läpi.
Jos ja kun sinua risoo vain se, ettei jätkä tottele käskyä siivota silloin kun sinä niin päätät, vaihda taktiikkaa ja vetoa järkeen tunteilun sijasta.
Keskustelkaa, aikuiset ihmiset. Keskustelemalla ne ongelmat yleensä ratkeaa.

nimimerkki 7267 kirjoittaa kuin elämästäni. Mieheni on juuri noin elänyt, kotitöihin, lastenhoitoon tai asioiden hoitoon hän ei ole tuppautunut.
Hän on harrastanut, kilpaillut, ja tekee omia mieleisiään asioita.
Olen mukisematta, tehnyt nuo työt ja lisäksi olen ollut kaiken aikaa kokopäivätyössä ja vaativassa. Tuo työ antaa minulle paljon, joten jaksan kotona katsoa tuota ainaista menemistä.
No mieheni kuitenkin välittää, tiedän sen, eräänä päivänä tuli lasten kanssa työstä vastaan ja vei erään auton luokse, oli ostanut sen minulle, jonka jälkeen minulla on ollut aina auto, jonka avulla voin lasten kanssa kulkea, silloin kun on poissa, kilpailumatkoillaan useimmiten.

Nyt sitten tuli eteen sairaus asia, jossa joutui täyttämään papereita, joita nyt jokainen vastaavassa tilanteessa joutuu täyttämään ennen leikkausta. Että hymyilytti kun joutui vastaamaan kysymykseen, kuinka pärjää kotitöiden suhteen. Tosin myönsi ihan rehellisesti, että ei voi tietää, kun ei ole niitä koskaan tehnytkään ja kertoi minun tehneen ne. Eli kuitenkin on siinä rehellinen, että sanoo totuuden.
Toki toivon hänen opettelevan kotitöidenkin teon vielä, sillä kukaan ei tiedä päivää, kun ne on vain itse tehtävä, ei olekaan sitä "piikaa" enää tekemässä ja uutta ei enää saa, sillä nykynaiset räksyttää niin paljon, että ei kestäisi moista kapinointia.

Eli aika moni löytää edestään tekemättömät työt ja pahat tekonsa ja sanansa. Loppuu se meno jossakin vaiheessa, niin poikamies elämän kaltainen meno ja kuin myös kovan harrastajan meno tai kilpailu- ura.