" Tarkastelkaamme tätä uskonkiihkon kysymystä myös hiukan yleisemmältä kannalta. Mielestäni ne, jotka ajavat fanaattisuuden asiaa itse olematta kiihkoilijoita, menettelevät sekä tekopyhästi että häpeällisesti.
Yleisenä käsityksenä näyttää olevan, että ellei kansakunnan kaikkia jäseniä joko vainolla tai itsenäisen ajattelukyvyn riistävällä opetuksella pakoteta uskomaan asioihin, joita kukaan järkevä ihminen ei voi ottaa vakavalta kannalta, kansaa rupeavat raastamaan niin ankarat sisäiset riidat, tai sen lamauttavat epäröinti ja epäilykset siinä määrin, että se vääjäämättömästi joutuu turmioon.
Kuten jo olen osoittanut, tällä katsantokannalla ei ole mitään perusteita historiassa, mutta lisäksi sen vaikutus on aivan päinvastainen kuin mitä luullaan. Kun brittiläinen sotilasretkikunta marssi Lhasaan v. 1905, tiibetiläiset sotilaat aluksi vastustivat sitä urheasti, koska papit olivat lukeneet loitsuja, jotka suojelivat ihmisiä lyijykuulilta. Kun miehiä siitä huolimatta kaatui, papit selittivät syyksi, että luodit olivat nikkeliä, jota vastaan heidän taikansa olivat voimattomia. Sen jälkeen englantilaiset kohtasivat perin vähän vastustusta.
Espanjan Filip II oli niin vakuuttunut taivaan siunauksesta, jonka ehdottomasti täytyi tulla hänen kerettiläisiä vastaan suorittamien sotatoimien osaksi, että jätti kokonaan ottamatta huomioon kahden vihollisensa, turkkilaisten ja englantilaisten, välisen erotuksen, ja joutui siitä syystä tappiolle.
Varsin laajalle levinnyt on käsitys, että on mahdollista saada ihmiset jollakin alalla uskomaan asioita, jotka ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa, ja siitä huolimatta pysymään tieteen kannalla muilla aloilla. Näin ei suinkaan ole laita. On kaikkea muuta kuin helppoa pitää mielensä avoimena uusille tosiasioille, ja miltei mahdotonta tehdä tätä tietyllä suunnalla, jos samalla on kehittänyt itsensä pysymään sokeana muilla tahoilla.
Ihmisessä, joka ei kykene suoriutumaan elämän vaaroista ilman lohdullisten tarujen apua, on jotain heikkoa ja halveksittavaa. Miltei väistämättömästi jokin osa hänestä on selvillä siitä, että ne ovat taruja, ja että hän uskoo niihin vain, koska ne ovat lohdullisia. Mutta hän ei uskalla katsoa tätä ajatusta suoraan silmiin, eikä siitä syystä pysty kehittämään mietteitään loogisiin päätelmiin.
Koska hän, vaikkapa vain hämärästi, on selvillä, että nuo mielipiteet eivät ole järjellisiä, hän lisäksi raivostuu, kun ne asetetaan kyseenalaisiksi. Sen vuoksi hän pitää vainoamista, valvontaa ja ahdasrajaista, ihmisen henkistä minuutta silpovaa kasvatusta valtiotaidon oleellisina piirteinä.
Mikäli hän pyrkimyksissään onnistuu, on tuloksena arka, mukavuutta rakastava ja edistymiseen kykenemätön kansa. Sellaisen väestön luominen on aina ollut itsevaltaisten hallitsijoiden päämääränä. He ovat yleensä onnistuneet ja tämä onnistuminen on vienyt asianomaiset kansat häviöön."
Tarkkanäköistä tekstiä Bertrand Russellilta, kirjassaan "Etiikka ja politiikka", vuodelta 1954, sen 7:nnessä luvussa "Ratkaiseeko uskonto pulmamme?"
Vastaus on ilmeinen - EI RATKAISE, EI!
Yleisenä käsityksenä näyttää olevan, että ellei kansakunnan kaikkia jäseniä joko vainolla tai itsenäisen ajattelukyvyn riistävällä opetuksella pakoteta uskomaan asioihin, joita kukaan järkevä ihminen ei voi ottaa vakavalta kannalta, kansaa rupeavat raastamaan niin ankarat sisäiset riidat, tai sen lamauttavat epäröinti ja epäilykset siinä määrin, että se vääjäämättömästi joutuu turmioon.
Kuten jo olen osoittanut, tällä katsantokannalla ei ole mitään perusteita historiassa, mutta lisäksi sen vaikutus on aivan päinvastainen kuin mitä luullaan. Kun brittiläinen sotilasretkikunta marssi Lhasaan v. 1905, tiibetiläiset sotilaat aluksi vastustivat sitä urheasti, koska papit olivat lukeneet loitsuja, jotka suojelivat ihmisiä lyijykuulilta. Kun miehiä siitä huolimatta kaatui, papit selittivät syyksi, että luodit olivat nikkeliä, jota vastaan heidän taikansa olivat voimattomia. Sen jälkeen englantilaiset kohtasivat perin vähän vastustusta.
Espanjan Filip II oli niin vakuuttunut taivaan siunauksesta, jonka ehdottomasti täytyi tulla hänen kerettiläisiä vastaan suorittamien sotatoimien osaksi, että jätti kokonaan ottamatta huomioon kahden vihollisensa, turkkilaisten ja englantilaisten, välisen erotuksen, ja joutui siitä syystä tappiolle.
Varsin laajalle levinnyt on käsitys, että on mahdollista saada ihmiset jollakin alalla uskomaan asioita, jotka ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa, ja siitä huolimatta pysymään tieteen kannalla muilla aloilla. Näin ei suinkaan ole laita. On kaikkea muuta kuin helppoa pitää mielensä avoimena uusille tosiasioille, ja miltei mahdotonta tehdä tätä tietyllä suunnalla, jos samalla on kehittänyt itsensä pysymään sokeana muilla tahoilla.
Ihmisessä, joka ei kykene suoriutumaan elämän vaaroista ilman lohdullisten tarujen apua, on jotain heikkoa ja halveksittavaa. Miltei väistämättömästi jokin osa hänestä on selvillä siitä, että ne ovat taruja, ja että hän uskoo niihin vain, koska ne ovat lohdullisia. Mutta hän ei uskalla katsoa tätä ajatusta suoraan silmiin, eikä siitä syystä pysty kehittämään mietteitään loogisiin päätelmiin.
Koska hän, vaikkapa vain hämärästi, on selvillä, että nuo mielipiteet eivät ole järjellisiä, hän lisäksi raivostuu, kun ne asetetaan kyseenalaisiksi. Sen vuoksi hän pitää vainoamista, valvontaa ja ahdasrajaista, ihmisen henkistä minuutta silpovaa kasvatusta valtiotaidon oleellisina piirteinä.
Mikäli hän pyrkimyksissään onnistuu, on tuloksena arka, mukavuutta rakastava ja edistymiseen kykenemätön kansa. Sellaisen väestön luominen on aina ollut itsevaltaisten hallitsijoiden päämääränä. He ovat yleensä onnistuneet ja tämä onnistuminen on vienyt asianomaiset kansat häviöön."
Tarkkanäköistä tekstiä Bertrand Russellilta, kirjassaan "Etiikka ja politiikka", vuodelta 1954, sen 7:nnessä luvussa "Ratkaiseeko uskonto pulmamme?"
Vastaus on ilmeinen - EI RATKAISE, EI!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olisikohan vaikkapa Kirkko kuulolla - esim. Vilppu pappi? Kyllä Vilpun tai jonkun muun evlut. nettipapin kommentti tähän aloitukseen kelpaisi.
Vielä yksi hyvä Russell sitaatti:
"Monet "uskoa" vastaan esitetyt huomautukset ovat kokonaan riippumattomia siitä, millainen uskon sisältö on. Omaksuipa ihminen minkä tahansa uskonnon, on hänen pakko sulkea mielnsä tosiasioilta. Kentaas kieltäytyy ottamasta huomioon tosiasioitajoissain kohdin, menettelee helposti samoin muissakin asioissa, jos kiusaus on voimakas.
Kroistillinen usko muodostuu haitalliseksi sitä mukaa kuin uskovainen salaa epäilee sen olevan ristiriidassa tosiasioiden kanssa.Tärkeätä ei ole mitä uskotaan, vaan millä tavoin uskotaan. HIstoriassa on ollut aikoja jolloin oli järkevää uskoa, että maapallo oli litteä ja tasainen. Tuolloin tällä käsityskannalla ei ollut niitä ikäviä seurauksia, jotka ovat ominaisia "uskolle".
Mutta jos joku meidän päivinämme yhä uskoo taivaankappaleemme litteäksi, täytyy häneen sulkea ajatusmaailmansa järjen opetuksilta ja sen sijasta sallia pääsy sinne kaikenlaisille mielettömyyksille sen typeryyden lisäksi, josta hänen uskonsa on lähtöisin.
Ihminen, joka ajattelee uskonsa perustuvan järkeen puolustaa sitä mieluummin todisteluilla kuin toisin uskovia vainoamalla ja luopuu kannastaan, jos todisteet ovat vastaisia. Sitä vastoin henkilö, jonka käsitykset asioista pohjautuvat uskoon, oivaltaa niistä keskustelkemisen hyödyttömäksi ja turvautuu siitä syystä voimakeinoihin, joko vainoamalla toisin ajattelevia, tai silpomalla ja ohjaamalla kieroon nuorten henkisen minuuden, menetelmillä, joita kutsutaan "kasvatukseksi".
!!!Varsinkin viimemainittu keino on halpamainen, koska siinä käytetään hyväksi henkisesti kypsymättömien ikäkausien puolustuskyvyttömyyttä. Valitettavasti sitä vaihtelevassa määrässä harjoitetaan jokaisen sivistysmaan koululaitoksessa!!!
Niiden näkökohtien lisäksi, jotka yleensä voidaan esittää uskoa vastaan, on jotain erityisen inhottavaa vaatimuksessa, että vuorisaarnan periaatteita on noudatettava atomipommin tehon kohottamiseksi. Jos olisin kristitty pitäisin tätä jumalanpilkan ehdottomasti törkeimpänä muotona. (Tämä ei minulle ihan aukea, selittäkää minua viisaammat. Siis vuorisaarnan yhteys atomipommin tehon kohottamiseen?)
En usko, että oikeaoppisen uskonnollisuuden rappeutumisesta voi olla muuta kuin hyviä seurauksia. Myönnän heti, että sellaiset uudet oppirakennelmat kuin natsismi ja kommunismi ovat pahempiakin kuin vanhat mutta ne eivät ikinä olisi päässeet valtaan, ellei tottumusta jyrkän oikeaoppiseen ajatteluun olisi ihmismilessä kehitetty jo nuoruuden aikana.
Stalinin kielenkäyttö on täynnä heijastuksia pappisseminaarista, jossa hän sai koulutuksensa. Maailma ei suinkaan tarvitse opinkappaleita vaan tieteellisen tutkimuksen henkeä sekä uskoa, että miljoonien ihmeisten kiduttaminen ei ole toivottava asia, aiheuttioa sen sitten Stalin tai jokin palvojan oman kuvan kaltaiseksi muotoiltu jumalolento."
Olipa hyvä kirjoitus, kiitämme e.........
"En usko, että oikeaoppisen uskonnollisuuden rappeutumisesta voi olla muuta kuin hyviä seurauksia. Myönnän heti, että sellaiset uudet oppirakennelmat kuin natsismi ja kommunismi ovat pahempiakin kuin vanhat mutta ne eivät ikinä olisi päässeet valtaan, ellei tottumusta jyrkän oikeaoppiseen ajatteluun olisi ihmismilessä kehitetty jo nuoruuden aikana."
Mielenkiintoinen lause. Toki monet muutkin ovat kiinnittäneet huomiota suurten massaideologioiden samankaltaisuuksiin uskontojen kanssa.
Hauskaa tässä on vain se, että mitähän Russell olisi kirjoittanut nykyisestä markkinaliberalismista? Se nimittäin aivan uskonnon tavoin sulkee silmänsä tosiasioilta ja kieltää ajattelemasta asioita yhtään sen pidemmälle ja vetoaa voimakkaasti periytyviin myytteihin leimaamalla kaiken kohtaamansa kritiikin "sosialismiksi, joka on todistettu epäonnistuneeksi". Kaksikymmentä vuotta tämän järjestelmän ehdotonta ylivaltaa on tuonut säästö- ja leikkauskuurin toisensa jälkeen sekä kroonisen jättityöttömyyden ja edelleen Ylen toimittaja kysyy tulevaisuuden talousnäkymistä joltain pankin markkina-analyytikolta (jolla edes koulutus- tai tehtävätasonsa takia ei voi olla kovin kattavaa näkemystä talouden tilasta tai kehityksestä kansantalouden näkökulmasta, pörssi- tai valuuttakeinottelija nimittäin osaa vain pörssi- ja valuuttakeinotella, ei mitään muuta) ja kas kummaa, aina tulevaisuus näyttää ihan samalta ja "lääkkeet" ovat ihan samoja, joilla ei tähänkään saakka ole ollut mitään vaikutusta mihinkään. Eikä tietenkään voi ollakaan. Jokaikinen talouskriisi johtuu aivan täysin markkinaliberaalin järjestelmän omasta sisäisestä logiikasta, joka väistämättä kulkee kriisistä toiseen. Siinä ei ole olemassa mitään maagista tasapainotilaa ja puheet "markkinoiden häiriöistä" ovat aika naurettavia. Rahan virratessa paikasta toiseen väitetään siellä, minne se menee, olevan "normaalin talouskasvun" ja siellä, mistä se lähtee, "häiriöitä rahamarkkinoilla". Kaikki on olevinaan jotain mystistä luonnonvoimien myllerrystä, jonka logiikkaa ei muka ymmärrä edes ydinfyysikko, joka sentään hallitsee matemaattisella osaamisellaan kvantti-ilmiöitä. Sen sijaan kauppakorkean palikkamatematiikalla varustettu professori osaa "ennustaa" talouskasvun ja muutaman muun suureen, minkä hän tietenkin käytännössä tekee täysin arvaamalla. Toimittaja saattaa hiostaa Paavo Väyrystä tästä, mutta ei kauppakorkean professoria, joka on "korkeasti oppinut". Mutta toimittaja edustaakin "tavallista kansaa", jonka tulee nöyrästi kunnoittaa tiedollista auktoriteettia, vaikka tämä käytänössä olisi mistään mitään tietämätön pölvästi, joka itse asiassa uskoo uskonnonkaltaiseen oppijärjestelmään oman tyhmyytensä sokaisemana. Toimittajan äiti oli luultavasti navettapiikana Pohjois-Karjalassa ja kuului paikalliseen herätysyhdistykseen ja siksi tyttärestä tuli radikaali ja, omasta mielestään, erittäinkin rationaalinen. Hän tosin ymmärtää maailmasta, jossa elää, ihan yhtä vähän kuin navettapiika-äitinsäkin, mutta uskoo sentään oikeisiin asioihin: koulutukseen ja oppiarvoihin. Ja kuten äitinsä, hän on varma, että uskolla sitä autuaaksi tullaan. Ainakin Tampereella.
50-luvulla Russell on varmaankin tuomittu kommunistiksi ja ties miksi tuon kirjoituksensa vuoksi. Tänä päivänä minut varmaan leimataan samoin sen takia mitä kirjoitan. Kummassakaan tapauksessa tulevat sukupolvet eivät ole samaa mieltä.
Ihmiset, se "tavallinen kansa", inhoaa ajattelua, rakastaa auktoriteetteja ja sitä, että sille valehdellaan. Siellä missä on niitä, jotka rakastavat yksinkertaistuksia ja valehtelua, on luonnollisesti myös huijareita.
Lukemalla Vanhaa Testamanenttia, ihan sen ensimmäisiltä lehdiltä saakka, huomaa, että maailma on tässä suhteessa ollut täysin samanlainen 5000 vuotta sitten. Ja epäilen, onko se paljon muuttunut vielä 5000 vuoden kuluttuakaan, mikäli ihmiskunta nyt silloin enää on olemassa. En voi kuvitella epäkiitollisempaa hommaa kuin olla Jumalana näille pölvästeille.
"En voi kuvitella epäkiitollisempaa hommaa kuin olla Jumalana näille pölvästeille."
Siksi Jumala mielestäni todella aivan täysin ansaitsee kaiken palvonnan. Oikeastaan Hänelle pitäisi uhrata 200 uusrikasta vuodessa, vähintään. Niitä nimittäin tulee sitä mukaa uusia, kun entisiä uhrataan, joten heitä voi huoletta uhrata.
No missä uskovaiset luuraa? Vvastauksia, kommentteja, puolusteluja kehiin!
"Tarkkanäköistä tekstiä Bertrand Russellilta, kirjassaan "Etiikka ja politiikka", vuodelta 1954, sen 7:nnessä luvussa "Ratkaiseeko uskonto pulmamme?"
Vastaus on ilmeinen - EI RATKAISE, EI!"
Ilman Jumalaa Bertrand Russelia ei olisi ollut olemassakaan!
Ei kai Jumalalle sattunut vahinko vai oliko sikisijänä taas pyhä-henki joka loi jumalan pilkkaajan ja uskonnottoman Russelin?
Miksi jumalasi loi sinulle ja kaltaisillesi tällaisia ateistisia "harhaoppisia" kiusankappaleita? Että olis sullakin jotain tekemistä aikasi kuluksi - käännytystyötä?
Aika heikko on vastauksesi Rusellin esittämää uskonkritiikkiä kohtaan. Toki se on ymmärrettävää, koska Russellin teksti on niin totta ja ja loogista ja perusteltua ja vastaanpanematonta. Ja se on huomattu ja sitä arvostetaan. Ei turhaan saanut Russell kirjallisuuden nobelia. Et sinä ainakaan pysty Russellia varteenotettavasti haastamaan, eikä kukaan muukaan uskovainen.
Russellia kouluissa pitäsi lukea ennemmin kuin uskontoa, raamattua, koraania...vähintäänkin kaikkia edellä mainittuja rinnakkain ja vertaillen.
Silloin "pyhien" kirjojen sekava, epälooginen järjetön soopa näyttäytyisi juuri sellaisena kuin se todellisuudessa on - ihka omana typeränä, epäuskottavana itsenään.
Vanhoja uskontokriitikoita, mm. valistusfilosofit, ja heidän tekstejään, tulisi nostaa esille tämän päivän Dawkinsien rinnalle - ei uskontokritiikki ole mikään uusi asia. On sitä ollut järki päässä joillakin jo vuosisatoja sitten.
Järkipuhe ja kirjoitukset ovat vain jääneet vuosisadoiksi kaiken maailman uskontokrääsän, meillä tietenkin etenkin Lähi-Idän paimentolaisten taruihin perustuvan kistinuskon, evlut. uskon, allensa polkemaksi.
" Tarkkanäköistä tekstiä Bertrand Russellilta, kirjassaan "Etiikka ja politiikka", vuodelta 1954, sen 7:nnessä luvussa "Ratkaiseeko uskonto pulmamme?"
Vastaus on ilmeinen - EI RATKAISE, EI! "
- ei tietenkään uskonnolla ole edes voimaa ratkaista pulmiamme.
Uskontohan on kuollutta teeskentelyä, kun sitä vertaa Jeesukseen Kristukseen, todelliseen Elävään Persoonaan.
Jeesus on kaikkien pulmien ratkaisija, jos annamme Hänelle siihen valtuudet.
Nyt vaan ihmiset ei suostu sellaisen Persoonan apuun, joka joka pulmamme selvittäisi.
Uskonnot ovat tekopyhyyteen verhottuja vallanhalun toteutuksen tuloksia.
Jeesus Kristus ei ole uskonto.
Jeesus Kristus = Kristinusko = tulee Kristus sanasta
Kerropa jotain pulmistamme, ja millaisia käytännön ratkaisuja Jeesuksellasi niihin on?
Pulmistamme?
Se on kaikki se, mikä on sanaa vastaan.
1. Tasa-arvoinen avioliittolaki
Voi, voi Eskoseni. Maailma on muuttunut noista ajoista. Olisikohan aika katsoa mitä uuspakanuus on tuonut tullessaan. Rajaton vapaus ja minän palvonta. Minä ja minun tarpeeni, paskat toisista, yhtä ainoaa elämäähän tässä eletään. Prosentti ihmisistä omistaa enemmän kuin loput 99%maailman omaisuudesta, kehitys on ollut huimaa ja jatkuu yhä kiihtyvänä.
Itsekkyyden ihanuus ja itseriittoisuuden pullistelu kaikilla mahdollisilla tasoilla, kas siinä elämän tarkoitus. Ihana vapaus elää ja toteuttaa itseään. Toisaalta pelkkään rationaalisuuteen perustuva ajattelu ei salli omalle kohdalle sairautta, tai jotain muuta elämää invalidisoivaa, toisethan jyräisivät ja sanoisivat että: Väistyhän surkimus syrjään terveiden tieltä, ei täällä armoa tunneta eikä varsinkaan anneta!
Rakkauttako on maailma täynnänsä? Eroottista kyllä, mutta ei sellaista jossa ajateltaisiin lähimmäisiä.
Vihaa täällä tunnetaan ja sen mukaisia tekoja tehdään, vai onko laput silmillä?
Tätäköhän Russell halusi, ihan vakavissaan. Minusta hänen ajatuksensa sijoitettuna tähän päivään, istuu kuin neliön palikka ympyräreikään.
Russelin kirjoituksilla ei ole mitään tekemistä vuodatuksesi kanssa. Rajattomasta vapaudesta ja minän palvonnan lisääntymisestä ei taida olla paljoa muuta näyttöä kuin saarnamiestesi pelottelu.
Ja vaikka itsekkyys olisi lisääntynytkin, minkä voi asettaa kyseenalaiseksi, niin olisiko oikein, että epäitsekkyys perustuu vääriin arvoihin kuten helvetin pelkoon? Ja kun se kristittyjen epäitsekkyyskin niin kovin harvoin kohdistuu muihin kuin samoin ajattelevbiin tai käännytettäviin. Olen vapaaehtoistyössä ollut tukemassa isoperheistä yksinhuoltajaa, joka lestadiolaismiehensä lähtiessä menetti myös seurakuntansa tuen. Taisi olla syntinen, mutta ei SPR:n osastollemme liian syntinen.
Kyllä ihmisten pitää kasvaa niin aikuisiksi, että he osaavat ottaa vastuun itsestään ja toisistaan ilman uskontojen kahleita. Russelin ajatukset sopivat tähän päivään kuin nenä päähän. Niiniluodon "Järki, arvot ja välineet" sekä saman kirjoittajan "Totuuden rakastaminen" ovat nykypäivää ja pohjautuvat paljolti samaan ajatteluun kuin Russelilla.
Ps. Maailma on rakkautta täynnä. Myös se sekulaari uskonnoton maailma. Ihmiset toimivat vapaaehtoistoiminnassa hyvinkin epäitsekkäästi ilman mitään uskonnollisia vaikutteita. Käsityksesi ihmisten epäitsekkyydestä ei lainkaan vastaa minun elämänkokemustani. Minulla on nykyään kontaktipintaa SPR:n toimintaan, MLL:n vapaaehtoistyöhön syrjäytymisvaarassa olevien lasten parissa ja myös veteraanien kanssa tehtävään vapaaehtoiseen tukitoimintaan. Se on sitä käytännön välittämistä, jota yhteiskunnassamme tehdään ilman julkisuutta uskomaton määrä.
Ei se epäitsekkyys ole mihinkään hävinnyt. Näen sitä ympäristössäni päivittäin alkaen oman yhteisömme hyvin toimivasta naapuriavusta.
"Russelin kirjoituksilla ei ole mitään tekemistä vuodatuksesi kanssa. Rajattomasta vapaudesta ja minän palvonnan lisääntymisestä ei taida olla paljoa muuta näyttöä kuin saarnamiestesi pelottelu."
Minä olen kiertänyt elämää aivan riittävästi, eivätkä ajatukseni perustu saarnamiesten pelotteluihin. Tunnut tekevän helposti samaistusta minun elämäni ja ilmeisen menneen elämäsi kanssa. On todettava suoraan, että ellei näe ajassamme mainitsemiani ilmiöitä ja vielä räikeinä, on suorastaan sokea tai pakkomielteinen kieltäjä. Pahoinvointi eri elämänalueilla on tosiasia. Yksinäisyys, köyhyys, erilaiset riippuvuudet ovat todellisuutta. Eriarvoisuus on tosiasia, olet joko voittaja tai luuseri.
Minä en ole puhunut helvetin pelosta sanaakaan. Pelko ei kanna mihinkään, se on varsin huono kannustin. Kyllä se vaan on hyväksyminen ja hoitavat yhteisöt, jotka antavat jäsenilleen turvaa, mutta myös rajoja. Ongelmana onkin juuri se, että privatisoituminen on johtanut siihen että yhä useampi kokee turvattomuutta ja paineita erittäin haastavassa maailmassa. Epäonnistuminen tietää putoamista yksinäisyyteen ja moniin vaikeuksiin. Mikä on puuttunut? Perusturvallisuus ja todelliset turvaverkot.
Hoitavia yhteisöjä, niiden luonnollisessa olemuksessa ei ole enää niin paljon kuin ennen. Tällä tarkoitan sukua, läheisiä, todellisia ystäviä jne. Itsellisyys on arvostettava asia mutta itsekkyys ei. Itsellinen ihminen kykenee huomioimaan toisen ihmisen, itsekäs ei kykene tai halua. Tässä on eräänlainen haaste, kuinka kasvaa terveeksi itselliseksi ihmiseksi maailmassa joka tarjoaa siihen vähän oikeaa ja paljon väärää evästä?
Kristinuskon perussanoma on rakkaus ja anteeksiantamus, lisäksi siinä kutsutaan yhteyteen ei erillisyyteen. Seurakunnat toteuttavat tämän sanoman ylläpitämistä ihmisille. Monelle nuorelle ja elämässään epäonnistuneellekin hyväksyntä ja rakkaus ovat todellisia asioita.
Ihmiselle voi muodostua helvetin pelko keskeiseksi asiaksi mutta se ei ole Jumalan vaan ihmisten viesti, niiden jotka eivät itsekään ole päässeet ymmärtämään syvintä olemusta kristinuskossa.
En aivan tollukka ole. Arvostan niitä järjestöjä jotka toimivat ihmisen asialla. Tosiasia vain on niin, että esimerkiksi kolmannen sektorin toiminta nikeltyy Suomessakin pitkälti rahanpuutteeseen. SPR on saanut ja saa avustustaan mutta monet muut eivät. Tiedän tämän, en luule, joukkoon kuuluu monta toimijaa, joilla toiminta on tunnustuksetonta.
Naapuriapu on hyvä asia muttei nykymaailmassa enää lähellekään sitä mitä ennen.
Olen ollut aitiopaikalla silloin kun julkisia palveluja alettiin kaventamaan ja sälyttämään vastuuta kansalaisjärjestöille. Näiltä vaadittiin ammattimaista otetta ja kattavampia palveluja. Nyt kun rahahanat suljetaan, vapaaehtoisia ei ole siinä määrin että työt tulisivat tehdyksi. Olen nähnyt aivan riittävästi mihin se on johtanut ja tilanne ei ole hyvä, ei alkuunkaan.
Kaiken tämän jälkeen saattaisi olla käyttöä aidolle kristilliselle lähimmäisenrakkaudelle.
Aloituksen 2 ekaa kappaletta täyttä asiaa. ihan liikaa on sellaisia, jotka itse eivät uskovaisia mutta niin mielin kielin uskovaisia kohtaan. Ei ajatella puhtaalta pöydältä ja kritisoida uskoa, ja uskovaisia niin kuin ansaitsevat vaan annetaan jo lähtökohtaisesti heille paljon typetryyttään anteeksi.
Juuri siksi Russel on hyvä että hän antaa uskonnoilla ja uskovaisllle juuri sellaista kritiikkiä kuin ansaitsevat, ei ole turhaa sordiinoa päällänsä.
Ei todellakaan tarvitse uskonnottomien ymmärtää ja tukea uskovaisia siksi , että uskonto muka pitäsi yhteiskunnan kasassa, estäen sitä ajautumasta ristiriitoihin ja turmioon. Päinvastoin, uskontohan se aiheutaa ristiriitoja ja johtaa jäjettömyydessään yhteiskunnan turmioon.
Russellin tekstinpätkässä puhutaan auktoriteettiuskosta. Jostain syystä Russell käyttää auktoriteettiuskon tilalla sanaa uskonto. Toki uskonnot ovat auktoriteettiuskon yksi osa-alue.
Mutta on muitakin kuten politiikka ja talous. Tarkkaavainen tutkija löytää samanlaisia rakenteita ja huijaamisen menetelmiä muiltakin elämänalueilta.
Ihmisiä hallitaan nimenomaan syöttämällä heille vääränlaisia uskomuksia. Monet uskovat nykypäivänä, että kun rikkaat rikastuvat, niin jotakin siitä pisaroi myös köyhille. Sitten toimitaan uskomuksen mukaisesti, rikkaille lisää rikkautta tuottaen.
Poliittiset valtiodiktatuurit edustavat Russellin tekstin ilmiötä vieläkin paremmin. Yksikään diktatuuri ei ole ollut muuta kuin uskonkiihkoinen. Mutta ei kyseessä mikään jumalaan uskominen ole, vaan auktoriteettiin. Papit, tyrannit, diktaattorit, talousjohtajat, eliitti ylipäätään ja psykopaattinen maailmaa johtava prosentti -- kaikki Saatanan asialla.
Brittiläisen sotilasretkikunnan retki Lhasaan v.1905 on tarina joukosta jotka imperiumi-uskossaan , ylemmyys(rotu)-uskossaan teurastivat vuoristossa asuvaa kulttuurikansaa. Tiibetiläisten usko ja taikausko huvitti koska se oli erilaista kuin heidän uskonsa ..... ja taikauskonsa.
Ei tuota taistelua uskonnottomuus voittanut. Ei voittanut silloinkaan kun Stalin 1930-luvulta alkaen tuhosi kommunismi-uskossaan Venäjän ortodoksisen kirkon henkihieveriin.