Minulla oli hyvä suhde tyttöystävääni, kunnes muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Syksyn aikana on sattunut paljon, jotka olen tyttöystävälleni kertonut, mutta jotain en ole. En ole pussannut (paitsi jääpala suusta suuhun, mikä oli ihan harmiton ja josta olen puhunut tyttöystävän kanssa) tai harrastanut seksiä kenenkään muun kanssa. Silti omaatuntoani jatkuvasti kalvaa.
Meillä oli iso suht kova riita alkusyksystä, jonka päätteeksi tyttöystäväni ei edes vastannut puheluihini kun yritin sopia. Tästä suivaantuneena menin viettämään iltaa ulos. Eräs tyttö flirttaili, ja jopa vastasin siihen. Kun tätä oli vähän aikaa jatkunut kerroin, että minulla on tyttöystävä. Tyttö päätti ottaa minua käsikynkkää kun tuli seurakseni hakemaan pyörääni samalla kun kerroin riidasta. Sitten heitin hänet pyörällä keskustaan ja otin facebookin ylös vedoten siihen etten tiennyt mihin nykyinen parisuhde johtaa. Kerroin tästä tyttöystävälle, ja hän suuttui valtavasti, sillä taustalla oli muutama muu asia, joista olen maininnut.
Samaisena iltana kysyin myös toiselta tytöltä facebookissa, onko hän menossa illalla baariin, luultavasti oli jotain taka-ajatuksia. Toinen tyttö sanoi olevansa kipeä eikä tulossa, enkä ole häneen ottanut mitään yhteyttä sen jälkeen. En kuitenkaan ole voinut kertoa tyttöystävälleni siitä, sillä hän oli niin vihainen. Mitään peruuttamatonta ei siis liene tapahtunut.
Tyttöystäväni sanoi, ettei ikinä voisi tehdä minulle samanlailla. Itsekään en tekojani voi perustella kuin vaikealla kaukosuhteella, epäreiluuden tunteella ettei hän vastannut minulle ja humalatilalla. Luottamus on mennyt syksyn aikana ja tuntuu että olen pettänyt itseni ja tyttöystäväni. Tuhonnut kaiken hyvän.
Onko muilla siis vastaavia tapauksia ja miten selvititte asiat? Onko ero ainoa järkevä ratkaisu ja jos jatkamme, niin voiko taka-ajatus viestistä kertoa?
Meillä oli iso suht kova riita alkusyksystä, jonka päätteeksi tyttöystäväni ei edes vastannut puheluihini kun yritin sopia. Tästä suivaantuneena menin viettämään iltaa ulos. Eräs tyttö flirttaili, ja jopa vastasin siihen. Kun tätä oli vähän aikaa jatkunut kerroin, että minulla on tyttöystävä. Tyttö päätti ottaa minua käsikynkkää kun tuli seurakseni hakemaan pyörääni samalla kun kerroin riidasta. Sitten heitin hänet pyörällä keskustaan ja otin facebookin ylös vedoten siihen etten tiennyt mihin nykyinen parisuhde johtaa. Kerroin tästä tyttöystävälle, ja hän suuttui valtavasti, sillä taustalla oli muutama muu asia, joista olen maininnut.
Samaisena iltana kysyin myös toiselta tytöltä facebookissa, onko hän menossa illalla baariin, luultavasti oli jotain taka-ajatuksia. Toinen tyttö sanoi olevansa kipeä eikä tulossa, enkä ole häneen ottanut mitään yhteyttä sen jälkeen. En kuitenkaan ole voinut kertoa tyttöystävälleni siitä, sillä hän oli niin vihainen. Mitään peruuttamatonta ei siis liene tapahtunut.
Tyttöystäväni sanoi, ettei ikinä voisi tehdä minulle samanlailla. Itsekään en tekojani voi perustella kuin vaikealla kaukosuhteella, epäreiluuden tunteella ettei hän vastannut minulle ja humalatilalla. Luottamus on mennyt syksyn aikana ja tuntuu että olen pettänyt itseni ja tyttöystäväni. Tuhonnut kaiken hyvän.
Onko muilla siis vastaavia tapauksia ja miten selvititte asiat? Onko ero ainoa järkevä ratkaisu ja jos jatkamme, niin voiko taka-ajatus viestistä kertoa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tää on näitä,että miehelle tämä on sopivaa käytöstä, mutta jos nainen olsi saman asian tehnyt tämä ois epäsopivaa käytöstä.
Jos oikeesti on hyvä suhde kumppaniin, miksi pitää se pilata? Jos on kaukosuhteessa pitää miettiä onko itsestä kaukosuhteeseen vai pitäskö suhde lopettaa.
Niin, en koe että tämä olisi millään lailla sopivaa käytöstä kenellekkään, mikä minut vihaamaan ja häpeämään itseäni vielä enemmän. Koen olevani inhottava ja hyljeksitty muiden ihmisten silmissä, minkä ymmärrän aivan täysin.
Syksy oli vaikeaa aikaa meille molemmille ja se vaikutti myös parisuhteen laatuun. Minulla ei ole järkevää selitystä parisuhteemme tuhoamiselle, ehkä en vain ollut valmis kaukosuhteeseen. Joka tapauksessa toivoisin neuvoja, ero tuntuu kaikkein järkevimmältä ratkaisulta, mutta miten nousen valtavasta itseinhon ja häpeän kuopasta takaisin normaaliksi ihmiseksi, jos koskaan se on mahdollista?
Mikä ihmeen tarve sinulla on ensin mokailla JA sitten kertoa se tyttöystävällesi?
Helka, itsetuntoni on viime aikoina kärsinyt niin paljon, että minun oli pakko puhua. Tiesin mihin puhuminen johtaa, eikä oloni siitä helpottunut yhtään. En tiedä miksi ensin toimin tyhmästi ja sitten puhun siitä tyttöystävälleni. Häpeä ja itseinho ovat vallanneet minut täysin, siinä ehkäpä syy.
Hei Mitentästäeteenpäin.
Kerrot tarinaa, jossa loukkaantuneena tyttöystävällesi päätit toimia tavalla, joka heikensi hänen luottamustaan sinuun. Sinua ilmiselvästi kaduttaa, mutta samalla ilmaiset voimattomuutta, miten voisit toisinkaan toimia.
Kertomuksesi herätti minussa ajatuksia siitä, että yksi asia jota sinun tulee elämässä opetella, jottet joutuisi jatkossa vastaavanlaisiin tilanteisiin, on vuorovaikutustaidot. Kaikissa ihmissuhteissa, mutta erityisen korostuneesti parisuhteissa on viestintätaidot oikeastaan kaikki kaikessa. On opittava ilmaisemaan omia tunteitaan ja puhumaan niistä sekä ennen kaikkea kuuntelemaan toisen tunteita. Puhuminen ja tunteiden ilmaisu estävät, ettei tunnetilat muutu harkitsemattomaksi toiminnaksi, jonka seuraukset ovat karut. Jos loukkaannut, suutut tms. tyttöystävällesi (tai muillekin ihmisille), on opittava ilmaisemaan tämä puhumalla omista tunteistaan, siten, ettei loukkaa toista tieten tahtoen. Toiselle kostaminen tai tahallinen loukkaaminen ei koskaan nollaa tilannetta. Ei siis ole niin, että toi loukkasi minua, minä loukkaan takasin, nyt ollaan tasan. Vaan siinä ainoastaan tuhojen määrä kasvaa. Taito toimia riitatilanteessa oikein on kullanarvoinen.
Useimmilla ihmisillä parisuhdeviestintätaidot korreloivat siihen, miten lapsuudessaan on tottunut asioita hoitamaan. Onneksi, ja tässä on toivo, uusia taitoja opettelemalla ja itseymmärrystä lisäämäällä voi oppia toimimaan toisin.
Mitä tämä herätti sinussa?
Merja, diakoni
Kiitos Merja!
Oikeastaan olen puhunut tyttöystävälleni myös siitä, että en ole ollut tarpeeksi yhteydessä. Olen toiminut erittäin tyhmästi monesti ja kadun näitä asioita aivan valtavasti. Olen pyrkinyt olemaan aktiivisesti yhteydessä tyttöystävääni joulun aikoina ja sitä ennen, mutta juuri tuohon aikaan elämässäni oli käynnissä niin valtava elämänmuutos, että suhdekkin siitä kärsi. En ole tarkoittanut loukata tyttöystävääni, mutta tiedän niin tehneeni, jopa tietoisesti. Toivon, että suunnattoman huono olo viime aikoina on muuttanut minua ihmisenä parempaan suuntaan. Tyttöystäväni ei halua jutella kanssani nyt, minkä ymmärrän aivan täysin.
No ei tuo ole tavatonta, että suurten riitatilanteiden aikana sitä ikäänkuin yrittää varmistaa, että optioita on muuallakin jos suhde ei tästä jatkukaan. Ilmeisesti siinä on takana sekä pientä kostoa että yritys tehdä itselle jonkinlainen pehmeä lasku, mikäli riita johtaa eroon. En usko, etkä sinäkään varmaan usko, että sinulla on naisten löytämisen suhteen ongelmaa, joten jos haluat pitää parisuhteesi tulevaisuudessa olipa kyseessä uusi tai vanha, niin käsittelet suhdeongelmasi kuitenkin erillään muista naisista. Muilta naisilta voit korkeintaan kysellä jos et tajua puheillakaan miksi naisellasi on tällä kertaa hiekkaa pimpissään.
Toiselle paikkakunnalle opiskelemaan meneminen on haastava tilanne sille jäävälle osapuolelle. Opiskelun parissa tapaat uusia viehättäviä naisia, joilla on samoja kiinnostuksenkohteita ja jotka kokevat samoista syistä samanlaisia elämänmuutoksia kuin sinä, ja tyttöystävästä tulee helposti kaukana oleva rasite. Tyttöystäväsi todennäköisesti tajuaa tämän, joten koko kuvio ei lähtökohdiltakaan ole hänelle helppo - eikä se siitä helpotu kun kerrot, että sinulla on ollut peliä toisten naisten kanssa vaikka se olisi kuinka harmitonta. Käytännössä tyttöystäväsi tuntee olevansa sitä enemmän taakse jätetty mitä enemmän sinä keskityt itseesi ja oireilet toisten naisten suuntaan. Toki sinulla on oikeus keskittyä itseesi kun muutat toiselle paikkakunnalle opiskelemaan uusia asioita, pakkohan sinun on, mutta samalla se ei poista sitä mitä tyttöystäväsi tuntee.
Se, että mitä tunnet nyt, eli häpeää ja katumusta, on tyttöystävällesi toissijaista - hänelle merkitsee enemmän se, mitä hän tuntee, eli taakse jätetyn naisen pettymystä. Älä pidä häntä äitisi roolissa, eli kun on riitaa teet uhmapäissäsi juuri päinvastoin kuin on sovittu, tekemisten jälkeen sitten tunnustat kaiken saadaksesi jonkun äidinrakkauden synninpäästön ja sitten asetut hänen silmissään katuvaksi pojaksi. Hän on naisesi, ei äitisi.
Koita siis päästä häpeäntunteestasi eroon, sitä ei aikuinen mies tarvi ollenkaan, ja ota tilalle vastuuntunne ja järki. Pärjäät niillä paremmin teet mitä teet ja oli tilanne mikä hyvänsä.
Vakuuttaaksesi hänet siitä, että kanssasi voi olla järkevää vielä yrittää jatkaa, ja yrittääksesi palauttaa hänen luottamuksen sinuun, sinun täytyy ymmärtää miehen vastuusi, eli sinun tulee pitää huolta tyttöystävästäsi ja hänen hyvinvoinnistaan.
Puhetta ja odotuksia naisilta tulee siitä ja tästä, mutta käytännössä riittää ihan hyvin se, että mies pärjää itsenään ja osaa pitää huolta naisesta niin, että nainen tuntee olonsa turvalliseksi ja viihtyisäksi suhteessa. Ja sinä pärjäät hyvin, jos osaat tämän - ja samoin jos sinä et tunne oloasi turvalliseksi ja viihtyisäksi suhteessa - niin osaat ongelmanratkaisuyritysten jälkeen tarvittaessa erota hyvin ja löytää paremman suhteen.
Eli toivotan voimia sinulle koitokseesi.
Kiitos rajaton mies vastauksestasi! Tiedän toimineeni erittäin väärin ja mitä tuohon tulevaisuuteen tulee, niin pyrin olemaan mahdollisimman avoin. En voi varmuudella sanoa tapahtuuko mitään tällaista jatkossa, sillä eihän mikään mitä olen tehnyt ole ollut mitenkään etukäteen suunniteltua. Toivon löytäväni joskus uuden suhteen ja kasvavani kaikesta tästä, sillä olen kaiken tekemäni jälkeen käynyt läpi hyvin vaikeita asioita. Uskon, että aika on armollinen ja nousen vielä edes jotenkin jaloilleni, vaikka katumus ja häpeö ovatkin älyttömän suuressa roolissa tällä hetkellä. Olen myös hakenut terapiaa, jotta saisin itseni kuntoon.
Vaikka olen aikuinen mies ja minun tulisi unohtaa kaikki ja pyrkiä elämään järkevämmin, en silti tiedä miten pystyn elämään itseni kanssa kaiken jälkeen. Varsinkin nyt itsetunnon ollessa huonoimmillaan kaikki paha olo vain vahvistuu. Loppujen lopuksi minulla on kuitenkin aika hyvin kaikki elämässä ja minun tulisi päästä jaloilleni. Luotan siihen, että aika parantaa.
Mitä ihmettä, tuoko pettämistä? No eikä ole! Etkä myöskään ole tuhonnut yhtään mitään. Teillä oli riitaa, josta seurasi tuollaista hässäkkää. That's it. Usko tai älä, mutta meidän jokaisen elämässä ja jokaisessa suhteessa tapahtuu koko ajan kaikenlaista, mokailuakin, ajattelemattomuutta, tahdittomuuksia jne. Se on ihan normaalia, ja vieläkin normaalimpaa silloin, kun ihminen etsii omaa tietään. Yhtä normaalia on myös kertoa mokailuistaan kumppanille kuin olla kertomatta.
Jo aikuistunut lapsenikin sanoi aikanaan "kukaan ei voi olla ihan aina kiltti". Se pitää täsmälleen paikkaansa. Ja jos on liian kiltti, se on vähintäänkin kyseenalainen ominaisuus, josta voi olla paljon pahempia seurauksia kuin mokailuista ja tyhmyyksistä.