Ainakin itseäni ahdistaa jo lähes kaikki. Paha olo vain kasvaa, eikä se poistu rukoilemalla. Ainoa, mikä tuntuu auttavan on nukkuminen.
Pelkkää kärsimytä tämä uskonelämä on ja elämä ylipäätään. Pitäisi olla naivi ja tyhmä, niin sitten elämä olisi ehkä helpompaa. Pelkkää ahdistusta tämä on, miksi tänne on ylipäätään edes syntynyt. Pahemmaksi vain käy vuosi vuodelta tämä elämä, huomaa että eivät ne unelmat toteudu koskaan.
Pelkkää kärsimytä tämä uskonelämä on ja elämä ylipäätään. Pitäisi olla naivi ja tyhmä, niin sitten elämä olisi ehkä helpompaa. Pelkkää ahdistusta tämä on, miksi tänne on ylipäätään edes syntynyt. Pahemmaksi vain käy vuosi vuodelta tämä elämä, huomaa että eivät ne unelmat toteudu koskaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaisi varmaan käydä mielenterveyden ammattilaisen pakeilla. Kotikuntasi mielenterveystoimisto on oikea osoite. Missään tapauksessa älä sekoa uskonlahkojen "sielunhoitajiin" tai "terapeutteihin", he ovat vaarallisia puoskareita. Kirkon "sielunhoito" toimii tietääkseni aika asiallisella pohjalla.
Kristinusko, kuten kaikki muutkin uskontojen näkemykset/suuntaukset ovat oireita mielenterveyden katoamisesta.
Suosittelen irtautumista kaikenlaisista uskonnollisista yhteisöistä mahdollisimman pian.
Mielen tasapainon saavuttamiseksi kannattaisi ottaa kunnon syntinen "viihdeputki" kaikilla mausteilla vaikka esim. Thaimaahan.
Reissun päätteeksi asettaa kummatkin kokemukset vaakakuppeihin, sekä tehdä niiden pohjalta päätös tavasta elämänsä jatkamiseen.
Pakko vastata "nestorin" ohjeisiin. Tahimaassako käyt ammentamassa elämäniloa itsellesi, kun sitä suosittelet ahdistuneelle ihmisille? Pitkä elämäsi lienee opettanut sinulle tällaisen ratkaisumallin.
Kovasti itse kirjoittelet ja puntaroitset elämää ateistin näkökulmasta. Jos sinä sanot että sinulla on tasapaino ja rauha elämässäsi, niin valehtelet. Olen lueskellut avauksiasi ja kommenttejasi, niiden takana on hyvin pelokas ihminen. Jumala pitää huolen Häneen uskovista, tiedän sen kokemuksesta, joka ei ole vain muutaman vuoden mittaista.
Kunnioitan ihmisiä ja heidän mielipiteitään, mutta jossain menee kuitenkin raja. Ei kannata avata suutaan asioista, joista ei ole perillä riittävästi. Sinä et ole perillä uskon asioista alkuunkaan ja se on valitettavaa.