En toivo kelleen avioeroa pitkästä liitosta. Käytännön pyörittämien ,varsinkin kun kaikki on täällä nettimaailmassa. En perehtynyt tarpeeksi netin saloihin,kun vaimo osasi/hoiti. Nyt tuntuu tämä kirjoitus ynnä muu tervanjuonnilta. Elämäntyö valui hukkaan,rahat meni ja huolet perheestä kasvoi. Kuitenkin vielä alaikäisiä ja ei mitään puheväliä entiseen. Välillä on tunne että,,,,sitten miettii ,että kapteeni ei jätä uppoavaa laivaa.
On se avioero raaka kokemus
Ajatuksienpurkua
47374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Et tunne tätä foorumia omaksesi, mutta saatat sen murheen keskellä pikkuhiljaa "löytää".
Miessakit ry puhelimitse ja ryhmissä tekee arvokasta työtä mm. eroisien hyvinvoinnin eteen. Otapa selvää!
Kuten kerroit, apua on saatavissa ja yksin ei kannata jäädä tunnemyrskyyn.
Miessakit on yksi eroapua tarjoavista tahoista ja keskittynyt pelkästään miehiin.
Tässä yksi tarina "kohtalotoverista" ja Miessakeista.
http://www.miessakit.fi/fi/toimintamuodot/erosta_elossa
Niin karmealta kuin kuulostaakin, hyvin menneessä eron käsittelyssä on aina huikea mahdollisuus uuden, hyvän elämän alkuun.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/vaimo-lahti-tilalle-tuli-neuvottomuus-miesten-tunnetaidot-eivat-enaa-riita-naisille/?shared=307829-6a216d91-500
Itse en henkilökohtaisesti usko, että naiset helposti eroavat. Ero on tutkimusten mukaan kova paikka kummallekin eronneelle. Jättäjä tuntee monesti syyllisyyttä (vaikka syytä ei edes olisi) tai huolehtii että miten se toinen nyt eron jälkeen pärjää ja jätetyllä voi olla vaikeuksia päästä liitosta irti.
Jos naiset niitä eroja hakee niin paljon niin voisiko miehet ja miksei naisetkin toimia niin ettei eroja niin paljon olisi. Mitä te miehet mielestänne olisitte voineet tehdä toisin? Kuuntelitteko oikeasti vaimojanne?
Naiset eroaa varmaan nykyaikana niinpaljon, kun eivät enää ole taloudellisesti riippuvaisia miehistä ja kun naisetkin käyvät töissä eli heidän ei entisaikojen tapaan ole vain pakko pysyä piirissään. Mutta tätä keskustelua voisi käydä loputtomasti täällä ja kinastella täällä kuka on oikeassa ja oikeastaan ihan turhaan hukata aikaa siihen.
Tässä ihan toteutuneita faktoja
http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/julkaisut/perhebarometri/
Kontula, Osmo. 2013
Sivusta 226 eteenpäin...
"Naisilla on miehiä enemmän odotuksia parisuhteille ja he kiinnittävät useammin
huomiota parisuhteen erilaisiin ristiriitoihin. Tämän yhtenä seurauksena
naiset tekevät noin kaksi kolmasosaa parisuhteiden eroaloitteista" s.231
Naiset kärsivät parisuhteen ristiriidoista enemmän kuin miehet. Siksi myös eroavat herkemmin. Se on ihan oikein. Jos miehet haluaisivat pitää vaimonsa rinnallaan, niin kannattaisi kohdella paremmin, selvittää ristiriitoja ja ongelmia, keskustellen, osallistuen. Niin, ja näin pitäisi vielä tehdä kauan ennen vaimon eropäätöstä. Kun vaimon mitta on täysi, niin se on täysi. Ei siinä enää mikään auta.
"Jos miehet haluaisivat pitää vaimonsa rinnallaan, niin kannattaisi kohdella paremmin, selvittää ristiriitoja ja ongelmia, keskustellen, osallistuen"
Näinhän se asia menee :( parisuhteen isoin kivi mihin kaadutaan, on puutteelliset kommunikointitaidot. Meillä ihmisillä on omituinen oikeassolemisen tarve. Oikeassaolemisen tarve tarkoittaa käytännössä sitä, että on kykenemätön näkemään erilaisten nielipiteiden ja näkemysten tärkeyden kokonaisuuden rakentamisessa. Tällaisen ihmisen kyky käydä rakentavaa ja eteenpäin vievää avointa keskustelua on käytännössä nolla :( Ole siinä sitten parisuhteessa...
Hyvä kirjoitus sinulla utssdhyd. Kommunikaatiotaidoissahan monesti kummallakin on parantamisen varaa, sillä kommunikaatiohan on aina kaksisuuntaista ja täten kummastakin riippuvaista ellei toinen nyt täysin mykkä ole. Mutta tyypillisestihän sitä ajaudutaan vuosiksi "riitelykurssille" toisen kanssa tai vaietaan, kun havaitaan että kommunikaatio ei toimi ja kun tämä jatkuu vuosia ja vuosia, apua haetaan liian myöhään ja tunteet mahdollisesti jo kuukahtaneet niin siinä se on bang ero. Joskus tietysti ihmiset voivat olla täysin vääränlaiset toisilleen, mutta silti kyse myös kommunikaatiotaidoista ja ehkä osin myös naisen ja miehen välisestä viestinnän ja toiminnan eroista. Tuo oli myös hyvä huomio, että naiset loppujen viimeksi varmaan kärsii parisuhteen ristiriidoista enemmän kuin miehet. Eli kyllä eroihin on monta syytä ja aina voi oppia erostakin.
Hyvä kommunikointi on kaksisuuntaista, sellaista, jossa molemmat kokevat tulevansa kuulluksi sekä ymmärretyksi. Kommunikointi ei toimi, jos riidellään usein, ja etenkin samasta asiasta kuin viimeksi. Syy siihen miksei parisuhteen kommunikointi toimi ei ole kommunikaatiossa, puheessa, sanoissa itsessään, vaan ihmisen psyykessä, korvien välissä. Usein ei edes ymmärretä sitä mikä vaikutus sanoilla, ja etenkin miten ne puolisolle sanotaan, on. Suuri vaikutus on myös sillä mitä toiselle ei sanota.
Miehet varmaan enemmän syyllistyvät tuohon puhumattomuuteen ja tavallaan silloin sulkevat toisen ulkopuolelle ja kehä on siitä valmis. Tietysti kysymys on aina myös persoonallisuuseroista, toisethan luonnostaan pölpöttävät enemmän ja toiset vähemmän. Tämä ei varmaan monesti ole ongelma vaan enemmänkin se, että osataan huomioida tuo asia ja niin, että kumpikin tulee kuulluksi. Ainahan sillä on väliä miten toiselle ihmiselle puhutaan, mutta joku fiksu joskus sanoi, että parisuhde toimiessaan on senverran syvä, että kyllä siinä helpommin puretaan niin niitä positiivisia kuin negatiivisiakin tunteita kuin esimerkiksi ystävyyssuhteissa. Ystävyyssuhteessa et kuitenkaan koskaan ole niin lähellä toista henkisesti. Eli tähän voisi lohdutuksena sanoa, että tähän pätee sama kuin lasten kanssa olemiseen. Eli lapsihan kiukuttelee herkästi niille aikuisille, joihin hän luottaa. Sama ehkä parisuhteessa ehkä oikein läheisessä ystävyyssuhteessakin. Mutta ongelmaksi tilanne tulee, jos kaikki asiat ovat negatiivisia tai sinusta tulee toiselle pelkkä sylkykuppi ja trämäkin pätee myös ystävyyssuhteisiin.
Hyvää keskustelua vuorovaikutuksesta ja kommunikoinnin tärkeydestä.
Tässä hyvä ja ajatuksia herättävä linkki aiheeseen.
"mikä aiheuttaa yhteyden puutteen? Miksi vuorovaikutus on joskus pelkkää poteroista huutelua; yksi huutaa omastaan ja toinen vastaa omastaan. Miksi ei virtaa"
http://hidastaelamaa.fi/2013/08/keskiviikkokolumni-ihmisena-ihmiselle/
Ja vähemmän yllättäen kaikki on taas miesten syytä. Miten helvetissä tämäkin keskustelu kääntyy siihen mitä miehen olisi pitänyt tehdä? Onko naisilla nykyään vain oikeuksia eikä velvollisuuksia ollenkaan?
Nykyajan naiset ovat itsekkäitä materialisteja. Istutaan keittiössä haaveilemassa jos vielä olisi jotain paremmin, vaikka kaikki olisi hyvin... vaan aina löytyy joku perkeleen "mutku ei mies keskustele "oikein""-argumentti... siis voi helvetti.
Vuorovaikutustaidot tarkoittavat kykyä ja halua vaihtaa ajatuksia, kokemuksia, mielipiteitä tai tekoja toisten kanssa ja toimia yhdessä. Keskeistä on vastavuoroisuus, se että molemmat tai kaikki osapuolet antavat panoksensa yhteiseen keskusteluun tai tapahtumaan.
Myönteistä ja rakentavaa vuorovaikutusta on esimerkiksi:
rohkaisu ja kannustaminen
tarkkaavainen läsnäolo
myönteinen, mutta realistinen palaute
tuki ja kuunteleminen
myötätunto ja huomioiminen
ilahduttaminen
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/ihmissuhteet/vuorovaikutustaitoja-voi-oppia
Kommunikoinnissa pelkkä puhuminen ja kuunteleminen eivät riitä. Pitää oikeasti kuulla toista. Kuulemalla kumppaniasi sisäistät sen, mitä hän sanoo ja voit aidosti ymmärtää viestin sen takana.
http://www.rakkaudeksi.fi/artikkelit/parisuhde/kehitä-vuorovaikutustaitojasi
Vuorovaikutustaidot nyt vaan ovat toimivan parisuhteen kulmakiviä. Haluttiin me tai ei, naiset ovat syntyjään keskimäärin parempia kommunkoinnissa. Miehet toimivat tavallaan ja sitä satoa nyt niitetään :(
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01089
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01090
T:Kommunikointitaitoja opetellut 50v mies
Miksi ajattelet "kaiken olevan miesten syytä"? Totuushan on se, että ellei parin vuorovaikutus pelaa, mistä tahansa syystä, niin pitkässä juoksussa siitä kärsivä ottaa hatkat? Jos mies ei piittaa vaimon pyynnöistä osallistua kotitöihin (nyt esimerkiksi näin), niin loppu viimein siitä on seurauksensa. Ja noista seurauksista vastaa mies. Ihan turha marista jos vaimo laittaa eron vireille.
Yleensäkin kannattaisi jokaisen parisuhteessaan pohtia ja kysellä miten kumppani kokee minut. Mitä konkreettista teen liittomme ja parisuhteemme hyväksi. Ja miten ja milloin sen teen. Ilolla ja vapaaehtoisesti, säännöllisesti. Vai muristen ja vähän puolipakon edessä. Ihan aina kannattaa myös miettiä, entä jos roolit menisi toisinpäin. Jaksan vieläkin ihmetellä exääni. Jos esim. minä tulin töistä, hän istui sohvalla, rentona lukien lehteä ja katsoen tv:tä. Lapset olivat jo tahtoneet ruokaa pidemmän aikaa. Siinähän halusivat. Lasten ruokkiminen, sekin tehtävä lankesi minulle. Töistä tultuani hosuin ruokaa, tiskasin, siivosin, pyykkäsin. Sitten lapset nukkumaan. Klo 21 jälkeen oli omaa aikaa käydä suihkussa, jonka jälkeen nukkumaan. Ex puuhasteli omiaan ja rentoutui töiden jälkeen tasan tarkkaan koko illan.
Kun tulimme kylästä/kaupasta ihan mistä tahansa; ex kotiintultuamme meni tietokoneelleen, tai avasi tv.n ja lysähti sohvalle. Minä taas aloitin saman touhun; eli lapsille ruokaa, tiskit.... nukkumaan. Kunnes sitten kerran kotimatkalla muistin, että minun piti jo edellisenä iltana vahvistaa seuraavan päivän tapaaminen. Menin suoraan kotiin tultuamme tietokoneelle. Ennen kuin se ehti avautua ex huuteli kiukkuisena laittamaan ruokaa. Onhan se nyt IHAN JÄRJETÖNTÄ rynnätä tietokoneelle, kun pitäisi lapset ruokkia!!! Tästä tuli vähän enemmänkin riitaa. Exän päähän ei mahtunut se, että minä menisin suoraan tietokoneelle tultuamme kotiin. Se oli hänen etuoikeutensa. Siis hänen mielestään. Hänen mielestään minä olin vapaa. Kyllä joo, vapaa tekemään niin kuin hän päätti.
Aloittaja hoiti siis 'vain' "elämäntyönsä", vaimo kaiken muun. Ei ole ihme että vaimo lähti ja kaiken kukkuraksi se on aloittajalle ainoastaan hyväksi: kun elämän realiteetit kolahtavat kunnolla kohralle, on pakko opetella itse jos ei aikaisemmin ole viitsinyt.
Joten lakkaa valittamasta, kääri hihat ja aloita itsesi kasvattaminen viimeistään nyt. Siitä ei ole mitään muuta kuin hyötyä ajatellen esim. jälkeläisiäsi. Hekin oppivat siinä samalla eivätkä opi laillasi luulemaan elämää liian helpoksi.
Sinä et tiedä ap:n liitosta mitään. Juttusi perusteella olet amazoni, jonka puoliso kiittää jumalaansa, että häivyt hänen elämästään, eikä hän täällä ainuttakaan sinua kaipaavat viestiä laittaisi.
Parasta palastalla, että joku pystyy näkemään millainen joku on, huhhuh. Minä en pysty hahmottamaan millainen kissakokielenvei on, mutta huimikähuib on varmaan joku pienipippelinen, huikea kehonrakentaja poitsu, johon kaikki niin rakastuu, uuuuh. Tai ehkä hän itse viettää aikaansa sademetsässä. Ettekö te voisi vastailla ihan tuntemattomille silleen normisti.
P.S. sademetsä on monin verroin parempi paikka kuin kuuma, mutta kuiva Sahara.
Nimenomaan normivastauksia, siis asiallisia, odottelen minäkin. Ihan typerää lähteä arvostelemaan ja määrittelemään niin tuntemattomia kuin tuntemiaankin ihmisiä. Eihän sellaisesta ole kuin pelkkää haittaa.
Käytin 'arviooni' aloittajan kommenttia, en mitään muuta. Aloituksessa kerrotaan oleellinen liitosta eli että mieäs on keskittynyt omiinsa ja nainen on hoitanut perheen pyörittämisen. Nyt mieähen on aika ottaa selville, mistä on kysymys, jos osaa, pystyy, kykenee ...
Valtavat velat vaatii uhrauksia, myös kodin hoitaminen. Älkää tuomitko,nytkin töihin ja kaikki kodinaskareet olen hoitanut ja hoidan. Hihat on kuorittu kun avioon mentiin. Kokkikolmonen vaan luotti paperinpyörityksen aviopuolisolle,koska oli siinä tarkka. Olen sen verran kasvanut elämässä,että varmasti selviän! Se yhteispeli vaan oli kusetusta.
Ei trollien vastauksista kannata välittää. Ne vääntää niitä kieli keslellä suuta sillä ajatuksella, mikä olisi typerintä. Mukaan mahtuu savustusvastus, jotka nauttivat satuttaessaan oikeasti. Tyylistä näkee, että kissakueli ja sademetsä on sama tyhjäpäinen lällättäjä. Ihan sama kirjoittaja joka parjaa peitettyjä naisia.
Sinun ei kannata tuntea huonoa omaatuntoa. Jätetty vain aina syyllistää itsensä, vaikka toisessa olisi ollut enemmänkin sitä vikaa. Aika suuri vika on nimittäin se pettäminen jo oman perheen hylkääminen.
Kukapa sitä eroa toivoisi. Paitsi sitten, kun se on ainoa mahdollisuus normaaliin hyvään elämään. Turha muuten kuvitella, että ero olisi ihan piis of keik sille eroa haluavallekaan.
On se avioero vaan helpottava kokemus. Loppuu se turha vääntö ja paskanpuhuminen. Nukkuukin sen jälkeen rennosti.
Naimisiinko?
Mulkerot älkööt vaivautuko!
Minä joskus mietin miksi miehen on vaikeaa ymmärtää jos vaimo koko ikänsä on pienipalkkaisessa palvelualan työssä, pyörittelee 50-199 vajaakuntoisen asioita, ohessa muutamakymmen alaan liittyvä asia, kotona odottaa pienet lapset ja kaikki kodin tekemättömät päivittäiset työt, lisänä avuntarpeessa olevain suvun vanhusten ja omien sellaisten omaisten ja ystäväin asiat kun arki ei missään hallinnassa, ei rahaa pelaamisen, rälläilyn ja aineittenkäytön ympärilla - pahimmillaaan nuoren äitinä muistan valvoneeni 3 vrk yhtä soittoa - ei iknä lomaa tai lepoa - pelkkää työtä vuorotta - monet sanovat että kyllä akat kestää mitä vaan - ei todella kestä - ja sairastunut onkin sitten pelkkä harmi ja riippa yhteiskunnallekin
- pääseelopulta kuolintilastojakin koristamaan.
Ei siinä voi kun katsoa peiliin ja kysyä itseltään, että miksihän tuon miehen valitsin.
Aika yksinäköistä tai sitten elämää kokematonta porukkaa täällä saitilla osa porukasta. Kun ihminen menee naimisiin, hänellä harvoin on vielä esim.lapsia ja sen tuomia muutoksia elämään. Eli ei se ihminen, jonka valitsit ole välttämättä samanlainen perhe-elämässä kuin minkä valitsit. Lisäksi ihmiset muuttuvat kasvaessaan ja vanhetessaan tms. Kaikki piirteet ihmisestä ääritilanteissa eivät tule välttämättä vuosiin naimisissa ollessa esiin. Eli jos vuosikymmenien jälkeen kysytään miksi valitsin tuon ihmisen silloin aiemmin niin vastaus olisi varmaan, että hän tuntyi silloin minulle sopivalta, rakastin häntä silloin, mutta nykyhetkessä tilanne voi olla toisin.
Jos on ongelmia ,sanokaa miksi niistä ei voi puhua suoraan aviopuolisolle. Minusta kaikelta putoaa pohja jos yksin/kavereiden kanssa päätetään erosta. Mikä on se syy ,ettei aviopuolison kanssa voi jutella? Jos olin ja olen niin huono ,vaikeassa iässä olevat lapset jättää minulle? Minkä kuvan nuori saa avioliitosta? Eikö avioliitto ole yhteispeliä ja toisen tukemista ja auttammista,rakastamista. Minulle vaan jäi petetty olo ja täysi vastuu. Minusta kaikki henkinen puoli ei ole kohdalla . Toivon kuitenkin parasta ennenkaikka omille lapsille,että heistä tulisi vahvoja ja selviäisivät elämässä.
Minkälaisen kuvan nuori saa huonon avioliiton jatkamisesta? Avioliitto on tukemista ja toisen rakastamista kyllä ja varmasti asioista keskustellaan myös puolison kanssa. Mutta mielestäni avioliitto ei vuodesta toiseen saa olla oman elämänsä uhraamista, minkä kuvan se antaa lapsille parisuhteesta. Ja huom, en puhu nyt mistään omaishoitajista. Meitä vaan on olemassa sellaisia surkimuksia, jotka ei jaksa ihan mitä tahansa, vaikka aamen on sanottu.
" Mikä on se syy ,ettei aviopuolison kanssa voi jutella? "
Luuletko tosiaan, ettei liitoissa ennen eroa ole yritetty puhua? Luuletko, että pelkkä puhuminen ratkaisee ongelmat? Tosiasia on se, että liitoissa on yritetty puhua, jopa vuosikymmeniä. Sekä ratkaista ongelmia. Sitten vasta, kun mikään toimenpide ei auta erotaan. Ero myös kannattaa aina, kun toinen tuntee, ettei avioliitto ole ollut yhteispeliä pitkään aikaan.
Joskus vielä lapsena ollessaan tuo vankila vieraannuttajavanhemmalla saadaan murrettiua. Siloin toivoisi lastensuojelun tulevan apusalkkunsa kanssa tehokkaasti väliin, lapset rakastavat molempia vanhempia,siitä hänellä täytyy olla myös oikeus näyttää se. Vieraannuttaja tarvitsee hoitoa,noustakseen lasten arvoiseksi. Hän ei tarvitse yhtään omista pimeistä,ymmärrettävistikin vaikka,syövereistä kumpuavaa haukkumista,kostoa tai mitään.. Osoitat rakkautta lapseen kannustamalla vieraannuttajaa ehtymisessään. Kaiken mennessä hyvin lapset oppjvat todella epäitsekkään konfliktin käsittelymallin.
Ihan tarpeeks joka päivå joutuu lapsia sille helvetin polulle tai muuten kiistakapulaksi.
Huvittaa jo, kun luullaan et ilman miestä nainen ei voi olla onnellinen, kokemusta vuosikymmenien parisuhteesta miehen kanssa on jo.
Minä nautin nyt yksin elämästä ja minua ei tarvii sääliä.
Lopettakaa jo ehdotteli et löydän vielä miehen tai pelko et veisin miehenne.
Niin onhan laitteita monenlaisia ja toiset vaan huomaavat ,että saman sukupuolen kanssa viihtyy paremmin. Vaikka paljastuukin lepsous,vastuu on kannettava.
Öööö ... Siis jos on "ilman miestä" ja nauttii "yksin elämästä" niin onkin jonkun mielestä yhtäkkiä lepakko. Enpä tiedä hyrrääkö "horrmooonitkaan" jos järkeä on noin hituisesti. Yksin ei ole seksuaalinen suuntautumismuoto.
Voisit olla exäni. Ei osannut edes sähkösopimusta tehdä kun ero tuli mutta koskaan ei arvostanut kätevyyttäni käytännön ja vähän muissakin asioissa. Tämä oli yksi monista ongelmistamme, minä hoidin lähes kaiken myös "miehiset" työt kuten remontit ja lumen luonnin. Kyllä kaikilla ihmisillä tulee olla perusvalmiudet on liitossa tai ei.
Niinpä. Ja ennen kaikkea kiinnostusta opetella sellaista mitä ei osaa, normihommista. Ei siis kaikkea tarvitse opetella. Riittää, että normaalin arjen tehtävistä osaa huolehtia. Kuten ruuanlaitto, kodinhoito, pyykinpesu, talousasiat jne. Ja myös huolehtii! Ei riitä, että sanoo "kyllä minä osaan" mutta tee sinä, minulla on kivempaa/tärkeämpää tekemistä.
Juuri näin. Minun exälläni oli aina jotain kivempaa tekemistä kun tylsät arkiset puuhat joista ahditui jo niistä puhuttaessa. Argh, vieläkin riepoo monen vuoden jälkeen, moinen laiskuus ja välinpitämättömyys. Kyse kun ei ollut siinä että olisi ollut joku vastavuoroisuus. Arkiset välttämyydet vain eivät olleet hänen "juttunsa", esitti kuitenkin aikanaan hyvinkin aikaan saavaa ja ahkeraa.
Kyllä, näin Handyashell ja hannaAS:
Nimenomaan, jos puolisolla on aina "kivempaa tekemistä" kun puhutaan kotitöistä, niin se osoittaa puolestaan vastavuoroisuuden puutetta, välinpitämättömyyttä toista kohtaan. Ei siinä mitään, jos molemmat säännöllisesti tekevät jotain, esim. toinen siivoaa ja toinen pyykkää; kunhan tasapaino on edes jollain tolalla. Ettei toinen tee kaikkea, tai vaikka 90% kaikesta.
Ap: sanot, että avioero on raaka kokemus, sillä vaimosi on hoitanut käytännön asiat. Joudut siis todellisuuden eteen, ja opettelemaan niitä. Mietipä miltä vaimostasi on tuntunut kaikki vuodet liitossanne. Ettei vain olisi tuntunut, sattuneesta syystä, asioiden hoitajalta, palvelijalta, tai "kotiorjalta". Voin kuvitella, että vaimollesi ero ei ole ollenkaan raaka kokemus, mutta suunnaton helpotus. Näin oli itsellenikin. Todella vapauttavaa ja ihanaa päästä eroon miehestä, joka eleli "vapaamatkustajana" liitossa.
Käy tekemässä testi olitko parisuhteen marsu vai tappajahai. Voit yllättyä siitä, kuka pilasi parisuhteenne. Nytkin kukkona tunkiolla.
Me miehet eletään vapaamakustajina näihän se on. Moni vaimo ei hoksaa että sitä mistä raha tulee,minulla ei ollut rikkaita vanhempia,ei sukulaisia vain tyhjät taskut. Eii ollut varaa ravintolaan,kun piti ollla töissä, Eikä tuo viinakaan maistunut. Pyykit ja suursiivoukset ei ollut alaani,tunnustan. Perhe sai turvan ,uuden kodin,ruokaa ja väsyneen vapaamatkustajan. Mikään ei ollut hyvä,ei ollut aikaa vaimollakaan,kun oli kotitöitä. Mietiin miksikä tällaisen vapaaherran valitsi! Kuitenkin hallitsi kaverisuhteitani. Jos olisin tiennyt tämän narsistiluonteen. Kiitän Luojaa kun emme hankkineet hänen toivomaa iltatähteä!! Olenn lähes onnellinen.
Kävikö vaimosi töissä?
Jos ei niin ymmärrän. Tiedän paljon liitoja joissa työjako perheen sisällä on kohtuu tasaista, ainahan on aikoja että toinen ei jaksa tai on enemmän työkiireitä. Mutta kuten omakohtaisesti olen todennut niin on oikeasti olemassa vapaamatkustajia joiden mielestä heille ei kuulu arkiaskareet eikä niistä tarvitse tekijääkään kiitellä sillehän ne automaattisesti kuuluu...
Onnellinenyötyöläinen
"Moni vaimo ei hoksaa että sitä mistä raha tulee,minulla ei ollut rikkaita vanhempia,ei sukulaisia vain tyhjät taskut. "
Moni vaimo hoksaa kyllä tasan tarkkaan, että tienaa rahaa itsekin. Monesti jopa enemmän kuin mies (kuten minä). Jos mies ei tikkua ristiin laita kodin, vaimon ja lasten eteen, kunhan vain "hengailee" kotosalla, niin eihän sellaista voi normaali nainen hyväksyä. Kun puhuminen ei auta, niin ero on enemmän kuin paikallaan. Ymmärrän kyllä exääni täydellisesti > ei olisi halunnut erota. Miksi olisi? Kaikki hoitui, itse sai tehdä omiaan.
Meidän tapaus on paljastunut röyhkeysessään ja suunnitelmallisuudessaan paitsi irvokkaan älykkääksi toteutuksneenkin,niin ennenkaikkea lasten ja minun oikeusturvaa törkeästi polkien. Toivon saavani sen pakettiin ja muutettua,jonka jälkeen siitä olisi muistuttamaan kuinka ei missään nimessä saa toimia. Kun exäni sukulaisen avulla kuvio aukesi,se vihanmäärä kun olen jatkuvasti ihmetellyt kaiken materiaalin perusteella että jotain jää piiloon...eroriidoissa on alistuttava lasten edulle. Viha toista vanhempaa kohtaan näkyy lapselle helposti. Ja harvoin toinen puoliso on syytön huonosti hoidettuun suhteeseen tai eroon. Moni vanhempj on ollut kehuttu ja ylistetty,eroon asti. Kyllä se on sitä eron jälkeenkin,eli älä alenna eron takia sitä
Mihin meidän lapsemme ja heidän lapsensa jne,oikein joutuvat? Se on meistä kaikista kiinni. Ollaan todella hyvällä polulla kun toimimme lasten silmin maailmaa tarkastellen ja sitä näkymää turvaten. Helppohan on netistä opiskella mitkä asiat ovat vanhemmuuteen negatiivisesti vaikuttavia. Ja helppo niin on asioista väittää. Siihen pystyy kaikki ilman moraalia ja oikeudenmukaisuutta olevat. Sellainen ei saa silti olla!
Näin tunnen minä täälläkin. Petos jo petturuus hiertää kuin kivi kengässä, eikä sitä edes rikoksena pidetä. Selkärangattoman vätyksen tukijana oli kakkonen joka halusi valtaa jo rahaa kipeämmin kuin harva täällä taitaa. Kokekoon kaiken saman aikanaan. Sillä mentaliteetilla ja ajan vääjäämättömällä purostuksella piru on parisuhteensa keskiössä juuri parhaillaan. Välinpitämättömyys, valeet, välttely, venkoilu, poissaolo, itsekkyys, pettäminen, vastuuttomuus, alistaminen. Ole hyvä pidä ne. Niitä kaloja saa joita kalastaa!
Hohhoi ,tulipa tekstiä riittämiin. Sen opin ,että älä luota! Eiköhän lopeteta tähän.
Aiotko lopettaa itsesi?