Moi
Olen pikkuinen paimenpoika. Lehmäni kulkee tuolla aurinkoisella niityllä kello kaulassaan kilahdellen. On haarapääskyjä, palokärjen nakutusta. Harmaa kivi allani; varjoissa viileä ja vakaa. Kiukkuisen kuuma poltteessa. Täältä näkee hyvin ylitse kylän kattojen aina järvelle asti. Sinisenä kimmeltää ulappa. Pieni vene tuskin liikkuu. On niin levollista kaikki.
Facebookissa minulla on avoinna sivu, jolla sorja neito kulkee rannoilla kaukomailla. Hän astelee hiekassa avojaloin, ja minä melkein kuulen aaltojen äänen, tyrskyjen pauhun ja veden sihinän, kun se pirstoutuu kauempana kuvassa ja putoaa kallioille. On keskipäivä, eikä hänellä näytä olevan varjoa lain.
Minä koko ajan toivon, että hän kääntäisi kasvonsa minuun, mutta hän kietoutuu hiuksiinsa kuin tarujen saagoihin ja pysyy hiljaa, kaukaisena ja etäisenä kuin saavuttamaton unelma.
(Hihitystä)
Olen pikkuinen paimenpoika. Lehmäni kulkee tuolla aurinkoisella niityllä kello kaulassaan kilahdellen. On haarapääskyjä, palokärjen nakutusta. Harmaa kivi allani; varjoissa viileä ja vakaa. Kiukkuisen kuuma poltteessa. Täältä näkee hyvin ylitse kylän kattojen aina järvelle asti. Sinisenä kimmeltää ulappa. Pieni vene tuskin liikkuu. On niin levollista kaikki.
Facebookissa minulla on avoinna sivu, jolla sorja neito kulkee rannoilla kaukomailla. Hän astelee hiekassa avojaloin, ja minä melkein kuulen aaltojen äänen, tyrskyjen pauhun ja veden sihinän, kun se pirstoutuu kauempana kuvassa ja putoaa kallioille. On keskipäivä, eikä hänellä näytä olevan varjoa lain.
Minä koko ajan toivon, että hän kääntäisi kasvonsa minuun, mutta hän kietoutuu hiuksiinsa kuin tarujen saagoihin ja pysyy hiljaa, kaukaisena ja etäisenä kuin saavuttamaton unelma.
(Hihitystä)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihana lomafarssi.
Toisilla on romansseja, hänellä farsseja.
(Naurua)
Fiktiivinen mirri juoksee matolla. Ulkona on kova pakkanen. Kadut narisevat kuin kristallisoitunut happo kitisisi ja raapisi keuhkojen putkistoissa jäädyttäen kaiken johon koski.
Matolla on ahdistavaa juosta. Tilanne on sama kuin amerikkalaiselta vietäisiin auto tai pikkutytöltä takavarikoitaisiin huulipuna. Mirri jyskytti paikoillaan ja yritti nähdä yössä kimaltavan Bagdadin yläilmoista käsin. Lentävä matto oli kumia ja musta.
Vasemmalla radalla juoksi intialainen tai pakistanilainen mies tuima ilme kasvoillaan. Ulkona, lasin takana pikkupoika työnsi nenänsä kiinni ikkunalasiin niin, että se litistyi muodottomaksi. Hän irvisteli, sitten irtautui lasista ja hymyili fiktiivisen mirrin naurulle. He vilkuttivat toisilleen.
Matolla tamppaavan muikkelin oikealla puolella juoksi omalla matollaan Jamaicalainen musta mies. Tämä tiedettiin siksi, että hänellä oli päällään paita, joissa luki Jamaica. Kaverilla oli rastat ja hän juoksi puolet kovempaa kuin fiktiivinen mirri tai intialainen tai nepalilainen nörtti.
Loput naiset salilla eivät olleet niin hikisiä kuin mirrimme tai muut miehet.
(Naurua)
Katiken maailman keskustelupalstoilta voi lueskella ihmisten ajatuksia samalla kun tilailee nettitamponeita verkkokaupasta. Verkosta löytää myös kivoja ylläreitä, sanoi ristlukki kärpäselle.
Huomasin kauhukseni, etten ole itkenyt vuosiin muualla kuin leffoissa, teatterissa tai oopperassa. Näytelmän tällä puolen ei ole mitään. Tämä hämmentää minua. Muistan myös ajan, jossa parhaimmat itkut sai kirjoittamalla. Siis oma teksti murtaa ihmisen ja saa tämän ulvomaan lattialla sikiöasennossa. Sama päti nauruun. No jos nyt ei ihan, niin ainakin melkein.
Järkyttävää
(Hihitystä)
Minkäköhän vuoksi "saleilla" on muuten niin hiljaista. Siis onhan siinä kaikkia rominaa ja kitinää, mutta ei puhetta. Entä jos raahaisi paikalle oman sohvan ja pullon viiniä ja perunalastuja, sitten viittilöisi siihen jonkun ähkijän ja sanoisi, että jutellaanpas nyt vähän. Mutta ei. Siinä vaan tampataan tyhjä katse silmissä paita märkänä ja nautitaan elämästä liian kireissä tissiliiveissä.
Ei vittu stna.
(Reps)
Mä muistan kun noi crossarit tuli ja joka ikinen seminarttu tarttui kampiin kuin vaihdekeppiin ja alkoi veivaamaan.
Ensimmäiset kolme viikkoa meni nauraessa.
(Hihitystä)
Sali taitaa olla henkilökohtainen asia. Yleensä kaikki tulevat meidän luukkuun yksin. Musta on jotenkin turvallista olla lähes tuntemattomien ihmisten kanssa samassa tilassa duunaamassa ihan omaa juttuani. Kukaan ei sua pakota tai ohjaa tai nipota, vaan sä oot vapaa. Lisäksi voi olla hiljaa. Täällä ehkä lässytetään liikaa, ja sen vuoksi salit keksittiin. Eihän se nyt mikään vitun tori ole, se sali.
Ehkä mun soffaidis oli tuhoon tuomittu. Ehkä minäkin juoksen siksi etten halua puhua. Siinähän on se raja, jonka jälkeen puhuminen ei enää onnaa. Ja kuka olisi niin typerä, että siitä keksisi jotain puhuttavaa, siitä salista tai salilaisista..
Se on kuin taidenäyttely tai persesessio.
(Naurua)
Mun piti muuten puhua Facesta. Feissi on juorupalsta, jossa riivitään loputtomiin toisten asioita. Ihmisten kaikki energia kuluu tähän sosioekonomiseen farssiin nimeltä verkostoituminen.
Eli se siitä.
(Reps)
Ja vittu sitä homohymiöiden määrää. Siis ei stna mitään tajua. Jos ei ole asiaa, niin pistetään vaikka hymiö.
(Naurua)