Minulla on hyvä miniä. Kaunis ja älykäs. Hoitaa ehkä kotona jotkut asiat "suuripiirteisemmin"kuin minä, mm. siivouksen, raha-asiat ja muita juttuja. Mutta en katso asiakseni puuttua siihen, kyseessä on hänen kotinsa.
Ruuanlaitossa miniäni päihittää minut mennen tullen, samoin remottihommissa ja yleisessä ahkeruudessa, eikä hänkään huomauttele näistä asioista minulle.
Olemme hyvin erilaisia, mutta meillä on muutama yhteinen rakkaus:minun poikani ja heidän yhteiset lapsensa. Ja kumpikin pitää toista tärkeänä. Isoäitiä pidetään rakkauden "lisälähteenä" lapsille, mistä olen hyvin kiitollinen. Kaikilla mummoilla eivät asiat näin ole. Itse ihailen miniäni asennetta rakastavana äitinä ja kärsivällisenä kasvattajana.
En voisi toivoa rakastavampaa äitiä lapsenlapsilleni enkä vaimoa pojalleni.
On kurjaa, että täällä on niin paljon kirjoituksia huonoista suhteista. Ovatko välit appivanhempien kanssa yleisesti huonoja vai eikö vaan hyvistä suhteista kirjoiteta??
Ruuanlaitossa miniäni päihittää minut mennen tullen, samoin remottihommissa ja yleisessä ahkeruudessa, eikä hänkään huomauttele näistä asioista minulle.
Olemme hyvin erilaisia, mutta meillä on muutama yhteinen rakkaus:minun poikani ja heidän yhteiset lapsensa. Ja kumpikin pitää toista tärkeänä. Isoäitiä pidetään rakkauden "lisälähteenä" lapsille, mistä olen hyvin kiitollinen. Kaikilla mummoilla eivät asiat näin ole. Itse ihailen miniäni asennetta rakastavana äitinä ja kärsivällisenä kasvattajana.
En voisi toivoa rakastavampaa äitiä lapsenlapsilleni enkä vaimoa pojalleni.
On kurjaa, että täällä on niin paljon kirjoituksia huonoista suhteista. Ovatko välit appivanhempien kanssa yleisesti huonoja vai eikö vaan hyvistä suhteista kirjoiteta??
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä veikkaan, että jos miniä-anoppi-suhde on hyvä, niin siitä harvemmin tullaan erikseen kirjoittelemaan palstalle. Mutta jos on häikkää ja asia vaivaa, niin sille etsii paikan, jossa purkaa tuntoja tai kuulla muiden kokemuksia/mielipiteitä.
Minä ainakin koen, että anoppini ja minun välit ovat hyvät. Ei ole tullut vastaan ongelmia.
Juurikin näin - olen samaa mieltä. Valtaosalla suhteet toimii eikä niistä ole tarpeen raportoida siellä sun täällä. Olen joskus käyttänyt hometalovertausta: minulla on hyvä homeeton talo, enkä käy talopalstoilla hehkuttamassa kuinka mainio talo minulla on. Siellä aloituksia tekevät rakennustensa kanssa ongelmissa olevat. Suodaan se heille ja sama juttu täällä palstalla - täältä ei näy anoppisuhteiden koko kuva vaan lähinnä näissä asioissa kipuilevat ja tukea tarvitsevat.
suurin osa suomalaisista taloista muuten on näitä hometaloja.. lisäksi tunnen todella enemmän naisia joilla ei ole kovin hyvät suhteet anoppiin, oliskohan kuitenkin että näennäisesti tullaan toimeen, mutta ei ole mitenkään läheisiä välejä. Ja ompa tutkimuksiakin että useimmiten on huonot välit. Eli vertaus hometalosta osuu hyvin, mutta moni ei tiedä hometalostaan...
Miniä-anoppi suhde voi olla niin läheinen ja mukava, ettei kumpikaan muista asetelmaa. Juttu luistaa, kumpikaan ei neuvo tai huomauttele toisen asioista. Ystävällisyys ja läheisyys samaa luokkaa kuin perheen muidenkin lasten.
Englannin kielessä anoppi on "äiti lain mukaan", ja miniä samoin "tytär". Se jo kiinnittää ihmiset yhteen paremmin kuin suomalaiset nimitykset.
Monilla ihmisillä on läheiset suhteet omaisiinsa ja työtovereihinsa, ystäviinsä... Totta on, ettei niistä tänne kirjoitella. "Paha kello kauas kuuluu". Hyvistä suhteista ei saa raflaavaa juttua palstalle.
kuinka siis selität sen, että valtaosalla on kuitenkin ongelmia ko anoppi-miniä suhteessa? Ihan tutkimusten mukaan.. eikä vaan mutu-arviona
Onnea teille! Minulla ei ole kohdannut samanlainen onni siinä suhteessa. Paskaa koko elämä! On haukuttu, nimitelty, halveksien katsottu ja ajettu monet kerrat ulos.
Hei nimimerkki Mummiiii
Olipa mukava lukea positiivinen aloituksesi. Voi tosiaan olla, niin kuin arvelet ja joku jo kommentoikin; että jos asiat ja suhde on kunnossa, sitä ei kerrota. Voisi olla toisinkin, että myös näitä hyviä ja mukavia tarinoita kerrottaisiin - ne ovat tärkeitä. Niinhän on uutistenkin kanssa, niissä puhutaan usein niistä "negatiivisista" asioista.
Hienoa, että sinulla on hyvä ja mieluinen miniä. Minulla oli hyvä ja ihana anoppi, molemmat olimme toisillemme tärkeät ja pidimme toisistamme, tiedän sen. Ja minulla on hyvä ja mieluinen "miniä". Kaikissa ihmissuhteissa voi olla huonojakin päiviä ja ikäviä tilanteita, kun olemme ihmisiä. Mutta kannattaa yleensä kiinnittää enemmän huomiota niihin positiivisiin juttuihin elämässä ja arjessa.
Hyvää talven jatkoa,
Pirkko-pappi
Miten kenenkään ulkonäkö suhteeseen vaikuttaa? Pitääkö minun olettaa, että anoppi alusta asti vihasi ja halveiksi minua, koska en hänen mielestään ole "kaunis"?
Minä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi sukulaisilla tuntuu olevan oikeus pahastuttaa toisten mieltä ihan vaan sukulaisuuden nimissä. Miksi olemme kohteliaita ja tahdikkaita tuttaville ja ventovieraille, mutta läheisiämme arvostelemme päin silmiä kaiken maailman asioista kuten tällä palstalla on aikojen kuluessa kerrottu.
Kun olin uhmaikäinen 3-4 vuotias, sanoi äitini, että minusta OLISI voinut kasvaa sievä tyttö, mutta kun olen aina nyrpeä, niin naamani on muuttunut ikäväksi, ja nyt saan siitä kärsiä loppuelämäni. Se oli niin voimakas tieto, että minulta meni parikymmentä vuotta ennen kuin uskoin, että piirteissäni ei ole mitään vikaa. Nuo sanat värittivät koko lapsuuteni ja nuoruuteni, olin alemmuudentuntoinen ja arka.
Äitini sanat olivat minulle niin raskaat kestää, että otin sen opikseni koko elämäni ajaksi. En koskaan arvostele kenenkään ulkonäköä tai vaatemakua. Jos joudun epäsopuun, voin kyllä hoitaa asiat ilman loukkauksia. Asiat sujuvatkin paremmin kun pysyy asialinjalla aina.
Anoppina en ole koskaan joutunut riitatilanteeseen lasteni puolisoiden kanssa. Enkä joudu. Minun ei tarvitse olla aina oikeassa, mutta jos tarkkoja ollaan, niin en ole väärässäkään. Minä hoidan omat asiani ja muut omansa. En arastele kysyä neuvoa ja apua, jos sitä tarvitsen, mutta komentotalouteen en alistuisi.