Mä en kestä enää. Viime kesänä tapasin yhen miehen jonka kanssa ollaan vieläkin tekemisissä samalla työpaikalla. Aluksi en kiinnittänyt tähän mieheen mitään huomiota, koska oli sillon vähän säätöl yhen toisen kanssa (juttu on nyt ohi). Mies oli aluksi tosi ystävällinen ja hymyili koko ajan. Mä vähän ahdistuin ja pidin etäisyyttä koska olin sillon ihastunut lievästi tähän toiseen jonka kanssa oli jo ollu säätöö vähän aikaa.
Nyt kuitenkin kun oon sinkku niin oon huomannut että tää mies saa mut jotenki ihan sekasin. Tulee outo tunne sen lähellä ja lamaannun täysin. Ei olla juteltu koskaan kunnolla. Tää mies ei kuitenkaan enää koita olla mitenkään yliystävällinen ja ei enää puhukkaan niitä näitä. On aika välinpitämätön mut oon huomannu että kattoo välillä kauempaa ja sit ku huomaan niin se menee äkkiä pois näköpiiristä.
En tiiä tästä miehestä lähes mitään. Voi olla että se on jo varattu. En ees tiiä onko se ollut koskaan muhun ihastunut vai mitä se haluaa. En pysty enää olla ajattelematta sitä. Yks päivä se pysähty mun viereen ja hymyili tosi ihanasti mut jäädyin vaan siihen ja en varmaan ees tajunnu hymyillä takas.
Oon yrittäny unohtaa tän miehen ja ajatella että ehkä meistä ei tulis mitään kun yrittäishän se varmaan paremmin. Pyytäis vaikka ulos tai jotain. Miksi en naisena uskalla tehä mitään alotetta, ehkä pelkään liikaa tulevani torjutuksi.
Miten voi olla näin outo tunne vaikka ei tunne toista ollenkaan kun ulkonäöltä. Tuntuu että en enää koskaan voi ihastua kehenkään.
Sanokaa nyt jotain. Ajatukset ei pysy enää kasassa ja oon tosi hajamielinen.
Nyt kuitenkin kun oon sinkku niin oon huomannut että tää mies saa mut jotenki ihan sekasin. Tulee outo tunne sen lähellä ja lamaannun täysin. Ei olla juteltu koskaan kunnolla. Tää mies ei kuitenkaan enää koita olla mitenkään yliystävällinen ja ei enää puhukkaan niitä näitä. On aika välinpitämätön mut oon huomannu että kattoo välillä kauempaa ja sit ku huomaan niin se menee äkkiä pois näköpiiristä.
En tiiä tästä miehestä lähes mitään. Voi olla että se on jo varattu. En ees tiiä onko se ollut koskaan muhun ihastunut vai mitä se haluaa. En pysty enää olla ajattelematta sitä. Yks päivä se pysähty mun viereen ja hymyili tosi ihanasti mut jäädyin vaan siihen ja en varmaan ees tajunnu hymyillä takas.
Oon yrittäny unohtaa tän miehen ja ajatella että ehkä meistä ei tulis mitään kun yrittäishän se varmaan paremmin. Pyytäis vaikka ulos tai jotain. Miksi en naisena uskalla tehä mitään alotetta, ehkä pelkään liikaa tulevani torjutuksi.
Miten voi olla näin outo tunne vaikka ei tunne toista ollenkaan kun ulkonäöltä. Tuntuu että en enää koskaan voi ihastua kehenkään.
Sanokaa nyt jotain. Ajatukset ei pysy enää kasassa ja oon tosi hajamielinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eikö kukaan jaksa vaivautua kommentoimaan mitään
Aika erikoista, kun ei oo tullut vastauksia,sinun ehkäpä ihastuksen. Ehkäpä kannattais kokeilla nk puoli vahingossa tiputtaa jotain kohtaamista tilanteessa,,siten vois keskustelu aihekin aueta...
Ei vaan jaksa enää näitä koskenkylän tyttöjen aloituksia.