Vaivaa. Onko muilla samaa ongelmaa? Itseäni ei oikeastaan koskaan haluta/paneta enkä tiedä millaista se on. Täten en oikein voi kärsiä puutteestakaan, muuta kuin korkeintaan kainalon/läheisyyden puutteesta.
Onko tähän vaivaan olemassa jotain lääkettä? Onhan se inhottavaa ajatella tulevaisuudessa seurustelevansa, jos ei koskaan itseä haluta vaan antaa aina vain kumppanin mieliksi. Tokan eksän kanssa seksi oli juuri lähinnä tätä sen mieliksi antamista, ja vähän samalta se tuntui myös ekan eksän kanssa (kun en kiihottunut koskaan kunnolla niin sen kanssa seksi vieläpä useimmiten sattui!). Vakipanoa pani kyllä mielellään, mutta lähinnä sen vuoksi millainen se tyyppi oli ja sille nyt vaan halusi antaa kaikkensa, eikä siksi että olisi haluttanut.
Onko tähän vaivaan olemassa jotain lääkettä? Onhan se inhottavaa ajatella tulevaisuudessa seurustelevansa, jos ei koskaan itseä haluta vaan antaa aina vain kumppanin mieliksi. Tokan eksän kanssa seksi oli juuri lähinnä tätä sen mieliksi antamista, ja vähän samalta se tuntui myös ekan eksän kanssa (kun en kiihottunut koskaan kunnolla niin sen kanssa seksi vieläpä useimmiten sattui!). Vakipanoa pani kyllä mielellään, mutta lähinnä sen vuoksi millainen se tyyppi oli ja sille nyt vaan halusi antaa kaikkensa, eikä siksi että olisi haluttanut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin unohtui sanoa, että joskus kännissä/hiprakassa kyllä saattaa panettaa/haluttaa. Muttei koskaan selvin päin. Samoin joskus kun on ihan hillitön nälän tunne saattaa tuntua siltä kuin myös haluttaisi.
Ei minuakaan haluta oikein koskaan. Si ihan syitä ovat ei ketään kiinnostavaa ja on seksuaalisuus een liittyviä traumoja. En aiemmin muistanut noita järkyttäviä kokemuksiani, mutta nyt ne ovat palanneet muistiin, ja olen löytänyt niiden seuraamuksia elämässäni. Paljon on vielä käsittelemättä, mutta ainakin olen päässyt alkuun. Outoa kuin oma elämä on muuttunut, kun olen uskaltanut puhua noista asioista. Olen saanut rohkeutta ja itseluottamusta sekä oppinut tuntemaan itseäni paremmin.
Haluaisin kyllä itselleni sopivan riitapukarin ja väittelykumppanin, mutta en vielä pysty sellaiseen. En tahdo olla pelkkänä patjan sänkykamarissa.
Moni asiahan vaikuttaa haluihin. Mikä aika kuukaudesta, toimiiko hormoonit muuten normaalisti, terveys (ylipaino, väsymys) jnejne.
Itsellä ollut haluttomuutta lähinnä lapsen saamista ennen / jälkeen, kun kropalla on ollut muuta tekemistä, eikä seksi ole tuntunut tärkeältä.
Noin muuten olen aina nauttinut seksistä niin kauan kun olen siitä mitään ymmärtänyt, eikä se ole ikinä ollut miesten miellyttämistä varten, vaan molemmin puolista nautintoa. Välillä haluttaa niin että keskittymiskyky on todella huono.
Ilmeisesti sinäkään et saa yhdynnästä riittävästi irti. Itsellä ei löydy kovinkaan kummoisia haluja/panetuksia, aika puulta (tai työltä) ko. toiminta useimmiten tuntuu. Kyllä sitä aina tarvittaessa (hädän hetkellä suoriutuu, jos suoriutuu). Kerran tai kaksi kuukauteen (tai harvemmin) on riittävä toiminta kerta, "valitettavasti" joskus tai usein joutuu viikon sisään suoriutumaan jopa samanpäivänaikana kahdesti. Mutta joo, mitään omien tarpeiden tyydyttämistarvetta ei ole, tosin ei oikeastaan kukaan taida edes kyetä herättämään kummoisia seksuaalisia haluja. Saattaa toki olla, että kaikki on koettu moneen kertaan ja mikään ei enää yllätä.
Varmaan maanviljelijät pääsee parhaiten kiinni, kun on jo monta vuotta kyntänyt peltoja, niin ei aina jaksa mennä töihin.
Henkinen orgasmi on paljon tähdellisempi kuin fyysinen ja ei sekään enään säväytä, että painikumppanit olisi oih voih, wau. Ei vastapuolien galaksien räjähdyskään vaikuta innostavasti, oma "nautinto" on melkein kuin aamukahvi.
Jos mun pitäisi lopettaa aamukahvi, karseat viekkarit tulee :). Tai lisäksi ne pari pannullista päivässä.
Seksi nyt on pois suljettua sinkkuna ja sen pois jääminen ei ollut vaikeaa alkuunkaan. Eron käsittelin ilman laastarijuttuja. Eikä toipumisen jälkeen seksi tuntunut tärkeälle kun ei ollut kumppania.
Olen useinkin ihmetellyt, kun joillakin ihmisillä on tapana kysyä toisen seksuaalisista tarpeista. Jopa niinkin että montako kertaa viikossa on tarve seksiin.
En kyllä voisi itse näin pitkään sinkkuna olleena,antaa takuita kyltymättömyydestä tai ääripäisestä haluttomuudesta.
Kyllä haluan seksiä mutta sopivan miehen kanssa, mutta mitään hakua päällä ei suhteeseen ole. Enkä itse aloita suhdetta saadakseni seksielämän, vaan haluan saada koko suhdepaketin miehen kanssa. Seksi on tärkeä osa suhdetta, eli en vähättele sen osuutta.
Muutenkin koko sen hetkinen elämäntilanne vaikuttaa seksin määrään.
Ikävintä olisi jos seksintarve olisikin aivan päinvastainen parilla. Sitä asiaa ei välttämättä alussa huomaa ihastumisvaiheessa. Se on yksi suuri eron aiheuttaja.
Itse en onneksi ole jäänyt kahviin koukkuun, vaikka välillä tulee liikaa juotua. Helposti hurahtaa viikkoja, ettei edes kahvin olemassaoloa muista. Vesi on ainoa päivittäinen nautintoaine. (Joskus harvoin on ihan pakko ottaa viskiä tai tyhjentää viinipullo, mutta sekin tapahtuu harvemmin kuin kerran kuussa.) =)
Tarvitseeko seksin sulkea sinkkuna?
Lisääntyminen oli olemassa ennen uskontoja, tosin selibaattilupauksen tehneitä irstaita pastoreitakin löytyy maailman historiasta. Eihän se ole väärin nauttia luonnon antimista? =)
Ihailtavaa ja kunnioitettavaa, että tekee asiat niin kuin itsestään tuntuu oikealta.
Ei tarvitse ihmetellä enään, useimmat on ns. normaalista seksuaalisuudesta poikkeavia tai kokenut sellaisen. (Nymfomaani jolla 100 orgasmin oireyhtymä taitaa olla se ääripään toinen puoli, mikä varmasti suurimmasta osasta kuulostais ihanalta, mutta ei ole.)
On kiehtovaa kun joku haluaa perinteisen suhteen, kaiken mitä kuuluu suhdepakettiin on saatavilla moninkertaisesti ilman velvotteita ja odotuksia.
Olen aina kuvitellut, että suurin ero aiheuttaja on liian nopea eteneminen, eikä seksintarpeen erot.
Nyt ei varmasti tule ihan ajatuksen kanssa. Aivot jäi narikkaan ja lähettämisvaiheeseen sai sen reilu 2h muun ohella kulumaan. Olihan puhe viinistä ja patongista?