Olen pulmatilanteessa ja haluaisin muiden näkökulmia siihen, miten minun olisi järkevää toimia.
Ex-miehelleni ja minulle tuli ero reilu 4vuotta sitten. Menin tosi pohjalle, ero oli kivulias asia. Vielä hankalamman asiasta teki se, että meillä on yhteinen lapsi. Kuitenkin kaikki on nykyään hyvin ja välimme ovat mitä parhaimmat. Asumme eri puolella Suomea, mikä on haaste, mutta hyvin olemme saaneet järjestelyt toimimaan lapsen kuskaamisissa. Eron jälkeen olin yksin useamman vuoden, sillä tuntui että minun on käytävä asiat rauhassa läpi. Lähdin jatkamaan opintojani ja kohta valmistun korkeakoulusta. Olen tapaillut nyt noin vuoden päivät erästä miestä, ja pohdin kannattaako tätä tapailua jatkaa. Olemme tämän uuden miehen kanssa monissa asioissa samanlaisia, luonteeltamme tarkkoja ja vapaa-aikaa vietämme samalla tavalla urheillen ja kotona ollen. Olemme paljon tekemisissä, mutta emme ole koskaan viettäneet esim. koko vkonloppua yhdessä. Meillä on näkemyseroja, joista toisinaan otamme hieman yhteen. Näkemyserot koskevat yhteiskunnallisia asioita kuin myös suhteemme tulevaisuutta. Haluaisin itse jo jossain vaiheessa edetä suhteessa ja suunnitella ehkä yhteistä lomaa, kotia tai edes perheelle esittäytymistä. Olen halunnut antaa miehelle aikaa, koska hän ei ole aiemmin seurustellut ja kunnon mies onkin. Molemmilla meillä on jatko-opinnot haaveissa. Mietin ja pähkäilen, olisiko järkevämpää olla yksin vaiko antaa ajan mennä ja katsoa rauhassa tuleeko suhteestamme vielä jotain suurempaa. Yhteiselle lomalle minun ja lapseni kanssa mies ei tulevana kesänä suostunut lähtemään, mutta lastani kyllä on muutamia kertoja ystävänäni tavannut ja hyvin tulivatkin toimeen. Tuhlaanko vain aikaani vai olenko hullu, jos lopetan suhteen romanttisessa mielessä? Mies on ehdottomasti paras ystäväni. Niin ja olemme noin 30v.
Ex-miehelleni ja minulle tuli ero reilu 4vuotta sitten. Menin tosi pohjalle, ero oli kivulias asia. Vielä hankalamman asiasta teki se, että meillä on yhteinen lapsi. Kuitenkin kaikki on nykyään hyvin ja välimme ovat mitä parhaimmat. Asumme eri puolella Suomea, mikä on haaste, mutta hyvin olemme saaneet järjestelyt toimimaan lapsen kuskaamisissa. Eron jälkeen olin yksin useamman vuoden, sillä tuntui että minun on käytävä asiat rauhassa läpi. Lähdin jatkamaan opintojani ja kohta valmistun korkeakoulusta. Olen tapaillut nyt noin vuoden päivät erästä miestä, ja pohdin kannattaako tätä tapailua jatkaa. Olemme tämän uuden miehen kanssa monissa asioissa samanlaisia, luonteeltamme tarkkoja ja vapaa-aikaa vietämme samalla tavalla urheillen ja kotona ollen. Olemme paljon tekemisissä, mutta emme ole koskaan viettäneet esim. koko vkonloppua yhdessä. Meillä on näkemyseroja, joista toisinaan otamme hieman yhteen. Näkemyserot koskevat yhteiskunnallisia asioita kuin myös suhteemme tulevaisuutta. Haluaisin itse jo jossain vaiheessa edetä suhteessa ja suunnitella ehkä yhteistä lomaa, kotia tai edes perheelle esittäytymistä. Olen halunnut antaa miehelle aikaa, koska hän ei ole aiemmin seurustellut ja kunnon mies onkin. Molemmilla meillä on jatko-opinnot haaveissa. Mietin ja pähkäilen, olisiko järkevämpää olla yksin vaiko antaa ajan mennä ja katsoa rauhassa tuleeko suhteestamme vielä jotain suurempaa. Yhteiselle lomalle minun ja lapseni kanssa mies ei tulevana kesänä suostunut lähtemään, mutta lastani kyllä on muutamia kertoja ystävänäni tavannut ja hyvin tulivatkin toimeen. Tuhlaanko vain aikaani vai olenko hullu, jos lopetan suhteen romanttisessa mielessä? Mies on ehdottomasti paras ystäväni. Niin ja olemme noin 30v.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No mikä teitä estää olemasta nykyisenkaltaisia ystäviä, tukena toisillenne tuossa tilanteessa kun koulutuskin on molemmilla vielä kesken? Miksi kaiken pitäisi tapahtua samaan aikaan...?
Kannattaako hajoittaa itsensä moneen osaan ja yrittää olla kaikkea mahdollista samanaikaisesti, elämä tuskin on kiirehtimistä varten, sittenkään.
Yhdyn täysin mielipiteeseesi. Sinulla, ap, kaikki toimii nyt mutkattomasti lapsesi ja opintojesi kanssa. pidä ystäväsi pienellä etäisyydellä ja anna asioiden edetä aivan rauhassa omalla painollaan.
Lapsesi on nyt kaikista tärkein, keskittäydy vain täysillä häneen ja opintoihisi, kuten nytkin. Tuosta ei paljon jääkkään aikaa hankkia sterssiä miestä varten.
mikä on ehjää, ei kannata alkaa korjaamaan!
Kirjoituksestasi tulee mieleen, että olet järjellä käyvä nainen ja kenties mieheskin. Erityisesti heräs fiilis, että pidät miestäsi matkan päässä, koska olet tullut satutetuksi edellisessä suhteessas. Ja siinä vissiin se ristiriita onkin, koska haluat läheisen suhteen ja koko paletin.
Mutta sun kannattais miettiä tota miehes asennoitumista sun lapsees. Koska hän ei hyväksy sitä nyt niin ei sitten koskaan. Voitko olla sellaisen miehen kanssa joka ei hyväksy sun lasta? Ehkä miehes aivopierut sun muut jäykkyydet voi laittaa kokemattomuuden piikkiin.
Hei Elämäämietiskelevä
Nimimerkkisi on minusta osuva valinta. Se kuvaa sitä, että olet prosessissa, mietit asioita. Heti alkuun kannustan: jatka miettimistä, anna mietintämyssyn olla päällä.
Sinun ei tarvitse 'tietää' suhteesi tulevaisuutta nyt. Jokaisessa parisuhteessa tulee tietty saranavaihe, jossa sitoutumisesta täytyy päättää, joillekin se on melko alussa, jotkut kelluttavat tilannetta kauankin. Jotenkin uskon, että jompi kumpi puoli vahvistuu ja sitten joko luovut suhteesta tai siinä tapahtuu toisenlainen muutos. Muista kuitenkin että parisuhteesa on kyse kahden erillisen ihmisen vapaaehtoisesta halusta sitoutua toisiinsa. Onko tätä halua miesystävälläsi? Sitä varmasti joudut vakavasti kysymään. Et voi yksin päättää viedä suhdetta seuraavalle tasolle. Mutta päätät, jatkatko suhdetta, jos toinen ei suostu esim. viettämään lapsiaikaa yms. Parisuhteessa ei kannata viedä asioita helposti seinää vasten joko-tai -valintaan; mutta jossain kohtaa kuitenkin tulee raja siinä, mikä on luovuttamatonta. Jos sinulle on tärkeää, että ryhdytte elämään uusperhe-elämää ja toinen ei sitä halua, silloin odotuksenne ja ehtonne suhteelle lienevät liian erilaiset.
Jutelkaa mahdollisimman avoimesti, toisianne kuunnellen keskeyttämättä. Antakaa toisillenne tilaa kertoa, mitä ajattelette parisuhteesta ja mitä toiveita ja tarpeita teillä on elämän suhteen. Keskustelu, joka on avoin ja vastavuoroinen, kyllä paljastaa, voitteko sitoutua yhteisiin tavoitteisiin.
Viisautta ja avoimuutta toivottaa
diakoni Merja
Kyllä tuo vaikuttaa lähinnä vakipanosuhteelta. Friend with benefits.
Ainakin kun omalta kohdalta ajattelen, niin elämäntapasinkkuna en missään nimessä ottaisi yksinhuoltajaa.. Uskon hänen hakevan lopulta lapsetonta naista, mutta jos panot maistuu, niin passaahan tuota toki jatkaakkin sen aikaa kun ne "oikeat" osuu kohdalle.