Muutamat ekat treffit taas rikkaampana pohdiskelen.
Mitkä on tekijöitä joilla rankkaat ehdokkaita jatkoon tai ei jatkoon?
Minkä verran laitat painoarvoa millekkin tekijälle? Kuinka monet treffit annat mahdollisuuksia?
Yhdet oli sellaiset missä mies oli tosi mukava ja symppis, ulkoisesti lähellä mun tyyppiä mutta ei kuitenkaan ihan. Ääni oli myös vähän turhan korkea.. Kiva tyyppi sinänsä, mutta ei tuntunu kemiaa mistä lähteä rakentaan mitään.
Toiset oli sellaset missä mies oli ulkoisesti varsin silmää miellyttävä. Omaan makuun saisi olla pitempi ja vankempi, mutta oli sentään mua pitempi, joten ei hätää. Sen sijaan kemiaa oli enemmän ja hällä oli pilkettä silmäkulmassa. Toi myös tosi selvästi ilmi kiinnostuksen, kosketti ja oli itsevarma. Tosi avoin ja positiivinen.
Kolmas oli ulkoisesti aika täydellinen. Pienen pieniä epäkohtia, mutta semmoisia joiden kanssa vois elää. Kemiaa oli sen verran että siitä voisi lähteä jotain rakentaan. Oli ihan sosiaalinen ja hymyileväinen, toi ilmi kiinnostusta, mutta tuntu jotenki pidättelevän.
Arvata saattaa kuka herroista on lupaavin ja kuka ei päässy jatkoon..
Koko deittailu muutenki alkaa maistuun vähä puulta. Vaikka kuinka suhtaudun ja asennoidun ihmisiin tutustumisen kannalta ja avoimin mielin, kyllähän se hieman vie fiiliksiä jos jo varhaisessa vaiheessa huomaa että ei oo mitään toivoa, ei sytytä niin ei sytytä. Sitä vaan odottaa että miten tästä pääsis karkuun, koska lopetetaan.
Kuinka monta sammakkoa jaksaa kokeilla? Vaikka sekin on hieman tylysti ilmaistu. Ei kaikki toki oo sammakoita vaan lähinnä soveltuvuusasioita.
Kun se prinssi Rohkea vaan pyyhältäis pimputtaan ovikelloa niin elämä ois huomattavasti helpompaa...
Mun tuurilla hänki tosin menis suoraan kaljan kera sohvalle röyhtäileen ja raapiin pallejansa...
Mitkä on tekijöitä joilla rankkaat ehdokkaita jatkoon tai ei jatkoon?
Minkä verran laitat painoarvoa millekkin tekijälle? Kuinka monet treffit annat mahdollisuuksia?
Yhdet oli sellaiset missä mies oli tosi mukava ja symppis, ulkoisesti lähellä mun tyyppiä mutta ei kuitenkaan ihan. Ääni oli myös vähän turhan korkea.. Kiva tyyppi sinänsä, mutta ei tuntunu kemiaa mistä lähteä rakentaan mitään.
Toiset oli sellaset missä mies oli ulkoisesti varsin silmää miellyttävä. Omaan makuun saisi olla pitempi ja vankempi, mutta oli sentään mua pitempi, joten ei hätää. Sen sijaan kemiaa oli enemmän ja hällä oli pilkettä silmäkulmassa. Toi myös tosi selvästi ilmi kiinnostuksen, kosketti ja oli itsevarma. Tosi avoin ja positiivinen.
Kolmas oli ulkoisesti aika täydellinen. Pienen pieniä epäkohtia, mutta semmoisia joiden kanssa vois elää. Kemiaa oli sen verran että siitä voisi lähteä jotain rakentaan. Oli ihan sosiaalinen ja hymyileväinen, toi ilmi kiinnostusta, mutta tuntu jotenki pidättelevän.
Arvata saattaa kuka herroista on lupaavin ja kuka ei päässy jatkoon..
Koko deittailu muutenki alkaa maistuun vähä puulta. Vaikka kuinka suhtaudun ja asennoidun ihmisiin tutustumisen kannalta ja avoimin mielin, kyllähän se hieman vie fiiliksiä jos jo varhaisessa vaiheessa huomaa että ei oo mitään toivoa, ei sytytä niin ei sytytä. Sitä vaan odottaa että miten tästä pääsis karkuun, koska lopetetaan.
Kuinka monta sammakkoa jaksaa kokeilla? Vaikka sekin on hieman tylysti ilmaistu. Ei kaikki toki oo sammakoita vaan lähinnä soveltuvuusasioita.
Kun se prinssi Rohkea vaan pyyhältäis pimputtaan ovikelloa niin elämä ois huomattavasti helpompaa...
Mun tuurilla hänki tosin menis suoraan kaljan kera sohvalle röyhtäileen ja raapiin pallejansa...
Vastaukset 43
Vanhimmat
"ei sytytä niin ei sytytä"
Hohhoijaa näitä naisten ongelmia. Samaan aikaan sadattuhannet miehet ei pääse edes treffeille saatikaan tuollaiseen valkkaajan asemaan mitä nainen..
Pitäisikö sinun mielestäsi naisen alkaa seurustelemaan miehen kanssa, jota kohtaan ei tunne minkäänlaista intohimoa?
Ei, mutta enemminkin voisi kysyä että miksi olette kykenemättömiä tuntemaan intohimoa tavismiehiä kohtaan kun olette itsekin taviksia?
Tuntuu että nykynaisten vaatimukset vain kasvaa ja kasvaa ja vaatimukset on nimenomaan pinnallisia eli pituus komeus status eikä esim, että onko mies hyväsydäminen kiltti ja kunnollinen.
"Tuntuu että nykynaisten vaatimukset vain kasvaa ja kasvaa ja vaatimukset on nimenomaan pinnallisia eli pituus komeus status eikä esim, että onko mies hyväsydäminen kiltti ja kunnollinen."
Jaa. Olen "pitkänhuiskea" 170cm ja harvinaisen tavallisen näköinen duunari. Kaiken lisäksi olen selkeästi pienempi tuloisempi kuin akateeminen naiseni ;)
Käynti sihteeeriköiden luona aika ajoin riittää, mitä niitä naisia elätiksi ottamaan, ota ennemmin kissa tai koira, niissäkin mukavempi seura kotona kuin naisesta. Nalkutus ja kitinäkin jää pois, ja voi tehdä mitä haluaa ja koska haluaa. Itsekkin verstaalla ja autotalleissa yömyöhäänkin viihtyvälle ei naisen kanssa eläminen sopinut tippaakaan, kokemus opetti.
Jos mieli joskus muuttuu ja alat kaivata sängynlämmittäjää.. Katsele omaa rauhaa rakastavaa mutta parisuhdetta ja läheisyyttä kaipaa naista. Enemmän introvertimpi nainen sopii paljon omia harrastuksia, touhuja omaavalle miehelle hyvin. Tällöin nainen ei nalkuta vaan on ennemmin tuputtamassa sinua sinne autotalliin saadakseen touhuilla myös omiaan rauhassa ;) Sitten yömyöhään kuitenkin on toinen vieressä lämmittämässä ja täyttämässä tarpeita, heh.
(enkä tarkoita tässä introvertilla sosiaalisesti rajoittunutta ummikkoa, joiksika monet omissa oloissaan paljon viihtyvät virheellisesti luokitellaan. Moni kertoo myös olevansa "introvertti" kun ei kestä käydä puolison sukulaisissa "edustamassa" juhlissa tai nähdä ikinä kavereita jne, ehei se ei ole introverttiyttä vaan aivan jotain muuta sosiaalisten taitojen uupumista..)
Unelmatilanteessa esim.mies hommailee tallissaan ja nainen kuopii vaikka kukkapenkkiä keskellä yötä omassa rauhassaan :D Tai mies pelailee hermoja laukaistaakseen ja nainen rakentelee verstaallaan omia juttujaan.. Kumpikaan ei nalkuta ja yhdessäolo sujuu mutkattomasti vaikkei jatkuvasti nyhjätäkään kylki kyljessä.
Ei naisille kelpaa kukaan ellei ole tosi jännämies kuten tuossa jutussa
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016012721024052_uu.shtml
Varma vastaus kysymykseen: ei ehdi kutukaan lampeen kehittymään.
Evoluutio on mennyt niin pitkälle, ettei nainen kaipaa miestä enää mihinkään. Ja mieskin kaipaa naista vain ajoittain seksileluksi. Ennen vanhaan tälläisiä naisia kutsuttiin vanhoiksi piioiksi.
Olen kyllä aina luullut että vanha piika ei halua mitään intiimiä miesten kanssa.
Vanhaa poikaa olen myös näin ajatellut.
Neiti- ihminen ja peräkammarin poika puuhailevat jos haluavat eli ovat sinkkuja.
Ei vaan naisista on tullut pinnallisia, vain ulkonäkö ja varallisuus ratkaisee. Itse ihmiseen ei edes haluta tutustua, ja ensinmäitteeksi ruinataan muutaman sanan vastauksessa pelkkää kuvaa. Selailkoot elloksen kuvastoja kuvien toivossa minun puolestani, jos on niin kykenemättömiä tutustumaan itse ihmiseen ja varsinkin ilman kuvaa. Treffipalstat taas muutenkin on nykyisin täynnä pelkkiä itseään myyviä huoraajia, joten jo nettien treffisivustotkin saa käytännössä unohtaa. Arki taas on muodostunut niin kiireiseksi, ettei sitä arjessa ketään kohtaa, ja varsinkaan kun itse ei kiinnosta baareissa juoksentelu tippaakaan.
Ei oo kemiaa=Huono tuloinen ruma mies.
Niinpä. Olen aina ihmetellyt miksi nainen haluaa mystifioida noita asioita, naiset haluaa välttää vaikuttamasta pinnalliselta?
Ikuisuusjankutus senkun jatkuu.
En itse tiedä kenenkään tuloja treffeille mennessäni. Eikä se myöhemminkään jurikaan kiinnosta. Mutta kai niitä (teko)syitä on tarpeellista miettiä? Oikeita syitä olisi hyödyllistäkin.
Kyllä minun treffikumppanini ovat aina muistaneet kysyä joko ennen ensitreffejä tai treffeillä että mitä teen työkseni tai mikä on koulutukseni. Ja tuosta voi täysin päätellä palkkatason..
ei kemiaa = ei hypergamiaa.
Juuri tuon takia introvertin miehen kannattaa luopua treffailusta kokonaan.
Tai miettiä, miksi ei järkevä mutta tunteellinen introvertti nainen voisi olla vaihtoehto?
(tähän en paasaa aiheesta enempiä vaan huomautan ettei introverttiys aina tarkoita sosiaalisesti taitamatonta "outoa".. kyllä minäkin kartan niitä eräitä, jotka itsensä introvertiksi esittelee vaikka ovat aivan jotain muuta suht pimeetä matskua)
Niitä naisia on Suomi pullollaan, eivät toki herätä huomiota ensimmäisenä. ;)
Eipä noita tosiaan näy missään, joten heidän väitetty olemassaolonsa on melko yhdentekevää.
Treffailijatar,
vaikutat etsivän jotain ihan täydellistä miestä. Se on ihan ok, eihän elämää halua todellakaan minkään "sammakon" kanssa jakaa.
Mutta: hyvä ja ihana parisuhde ei välttämättä muodostu, kun kaksi täydellistä ihmistä kohtaa. Se on paljon pitempi prosessi, jossa ihmiset vähitellen hitsautuu yhteen. Hyväksytään omat ja toisen virheet, opitaan katsomaan niitä(kin) rakastaen. Ei yksien, kaksien treffien perusteella voi tietää, miten käy. Eikä pituus tai muut ulkonäköasiat kerro, onko joku sopiva vai ei. Tärkeämpää on se, että juttu luistaa ja on turvallinen, hyvä ja arvostettu olo toisen kanssa. Kemiaa siis pitää olla, mutta kannattaa olla tarkkana, että kuinka paljon omassa mielessään painottaa ulkonäköä ja kuinka paljon oikeaa sielujen sympatiaa.
Disneyn prinsessasadut vääristävät parisuhteen tarkoitusta, niistä ei kannata ottaa mallia.
Olipa harvinaisen järkevä mielipide naisen mielipiteeksi.
"Ääni oli myös vähän turhan korkea.."
xD ääni pitää nykyään myös muistaa lisätä naisten hypergamiavaatimuksiin..
Millä tavalla nainen pystyy tienaamaan miehen äänellä? Meinaan vain, kun eikös se hypergamia ole täysin sidoksissa talouteen.
(Miehillähän ei ole hypergamiasta kyse, kun he vaativat "vain" kaunista, nuorta ja hoikkaa naista, vaikka itse olisivat miten vanhoja, rumia kaljamahoja.)
Ei hypergamia tarkoita pelkästään tuloja tai koulutusta.
Hypergamia voi tarkoittaa ihan mitä tahansa ominaisuutta, esim 160cm nainen haluaa välttämättä 180cm miehen.
Yksinkertaistaen (voimakkaasti yksinkertaistaen) jaan ekakohtaamiset/naiset kahteen kategoriaan. Ne joista haetaan pelkkää seksiä ja ne joista halutaan kumppani.
Sitten jaan valintaperusteet kolmeen.
1) ulkonäkö
2) luonne
3) muut seikat (esim varallisuus, koulutus ammatti)
Jos painoarvo annetaan välillä 1-5 painotus olisi seuraava
Seksikumppania haettaessa
Ulkonäkö 4-5
Luonne 1-2
Muut seikat 1
Elämänkumppania haettaessa
Ulkonäkö 3
Luonne 5
Muut seikat 2
Sitten on tietysti ns. Show stoppereita, jotka voivat ajaa kaiken ohi, vaikka muuten asiat olisivat kunnossa. Esim alkoholismi, (pienet) lapset, mt-ongelmat jne...
Vastaan vaikka en deittailumarkkinoilla olekaan :) Ilmeisesti lähtökohtana on taas netin kautta sovitut treffit? Jos livenä on jo tavattu, niin siinähän oletusarvona on, että molemmilla on kiinnostusta jatkaa tutustumista.
"Mitkä on tekijöitä joilla rankkaat ehdokkaita jatkoon tai ei jatkoon?"
"Kolahdus". Ja toisin kuin palstalla jaksetaan väittää, se ei riipu miehen komeudesta saati tuloista. Tuloja en koskaan ole edes kysynyt, ja jos ne yrittää päätellä ammatista niin sehän on yleensä jo tiedossa ennen kuin edes treffataan. Miehen pitää kyllä olla komea, mutta vain siinä merkityksessä että minä itse koen hänet puoleensavetäväksi. Hänen pitää olla sellainen, jonka kanssa voisin haluta harrastaa seksiä. Jos ei ole, niin on aivan turha jatkaa tutustumista parisuhdemielessä.
"Minkä verran laitat painoarvoa millekkin tekijälle? Kuinka monet treffit annat mahdollisuuksia?"
Mille tekijöille? Toisin kuin tuolla edellä, en pysty jakamaan ihmistä osiin, vaan kuten sanottu, hän joko kolahtaa tai ei. Kolahtamisen jälkeen voi tietysti tulla, ja usein tulee, esiin asioita jotka sammuttavat kiinnostuksen eli yksinkertaistaen olemus (ulkonäkö) ratkaisee kiinnostuksen ja sen jälkeen tutustutaan luonteeseen ja molempien pitää osua kohdalleen _puolin_ja_toisin_, jotta suhde voi mahdollisesti kehittyä.
Silloin kun nettideittailin niin alkuun saatoin tavata toisen ja jopa kolmannenkin kerran jotain ihmistä, vaikka ei tuntunut siltä että hän "kolahtaisi", ja olenhan yrittänyt olla jonkinlaisessa järkisuhteessakin miehen kanssa, joka oli kaikin puolin sopiva mutta ei koskaan kolahtanut. Sitten totesin, että elämä on siihen liian lyhyt eikä ole mitään järkeä olla jonkun kanssa suhteessa vain siksi, että saisi parisuhteen. Sen jälkeen mottoni on ollut hieman kliseisesti "en halua miestä, jonka kanssa voin olla vaan miehen, jota ilman en voi (halua) olla".
Mun motto on "mielummin huonossa suhteessa kuin yksin".
Mielelläni pitäisin itsekin tuota sinun mottoa mutta sitten olisin loppuelämäni ajan yksin.
Arvaan, että et koskaan ole ollut huonossa suhteessa. Plus että määritelmänä 'huono suhde' voi tarkoittaa ihan mitä tahansa. Voisikin oikeastaan kysyä, että kuinka huono suhde sinulle riittäisi. Olisitko suhteessa, jossa toinen on väkivaltainen? Suhteessa, jossa toinen käyttää henkistä väkivaltaa? Suhteessa, jossa toinen häviää reissuilleen jopa viikoiksi? Suhteessa, jossa toinen pettää? Suhteessa, jossa joutuu pelkäämään sp-tauteja? Suhteessa, jossa toinen ei kehtaa näyttäytyä seurassasi ja/tai nolaa sinut muiden läsnäollessa? Suhteessa, jossa toisella on paha päihdeongelma? Suhteessa, jossa toinen käyttää sinua häikäilemättä taloudellisesti hyväksi? Suhteessa, jossa joudut pelkäämään että kotonasi majailee epämääräistä hämäräporukkaa ja/tai heitä tulee "perintäreissulle" silloin tällöin? Suhteessa, jonka toinen osapuoli istuu vankilassa?...
Minulle on syntynyt sellainen vaikutelma, että ätmien mielestä huono suhde on sellainen, jossa se toinen osapuoli ei ole kuvankaunis vaan he ovat joutuneet tyytymään tavikseen. Todellisuudessa heistä tuskin kukaan kykenisi elämään oikeasti huonossa suhteessa.
Uskon, että olet täysin oikeassa, mitä tulee ätmien oletukseen "huonosta suhteesta".
Ätmien käsitys huonosta suhteesta on juurikin se jos mies on:
- väkivaltainen (jännämies)
- pettäjä (pelimies)
- juoppo, narkkari, tms
- narsisti
Todellisuudessa se mitä naiset tarkoittavat huonolla suhteella on hyvä mies joka ei ole riittävän komea ja/tai menestynyt, eikä ota (kurpahtanutta) naistaan eläimellisen rajusti silloin kun nainen sitä haluaa.
No ainakin minun mielestäni suhde on huono nimenomaan "ätmien" käsityksen mukaan.
Tosin lisäisin vielä yhden kohdan johon törmäsin ensimmäisessä suhteessani. Liian suuret erot luonteessa. Enkä tarkoita mitään sellaisia asioita että toinen olisi esim. ilkeä tai epäystävällinen. Vaan yksinkertaisesti sitä, että luonteet ovat niin erilaisia, ettei harmoninen yhteiselo oikein suju ilman, että toisen pitäisi muuttua. Uskon kuitenkin siihen, ettei kenenkään persoonaa saa yrittää muuttaa eikä persoonaa todellisuudessa edes pysty muuttamaan. Ero oli siis parempi ratkaisu. Kaikki eivät vain sovi yhteen.
Siis aihe olikin treffailu. Luulin että ap kirjoitti autokaupassa käymisestä, vähän siihen tyyliin listattiin miesten ominaisuuksia.
Hyvä kirjoitus. Kaikki palstatotuudet mentiin kunniakkaasti läpi. Miehen tulee olla pitkä, komea, raamikas, isokätinen, matalaääninen, itsevarma, rento ja tietysti viettelytaitoinen. Nainen tietysti vain odottelee että se mies ohjaa ja näyttelee leffan jossa nainen on matkustajana.
...kunnes ulkonäkö rupsahtaa, ja sitten ollaankin eri maailmassa.
Vie aika rankasti kyllä totuuspohjan siltä kun naiset sanoo että "makuja on monia" "kaikille on ottajansa", paskapuhetta..
No tavallaan makuja on erilaisia. Riippuu lähinnä naisen tasosta, moni oppii pitämään miehistä jotka eivät vastaa yleisiä asenteita. Mutta lähtökohtaisesti naiset haluavat saman miehen, toki erilaisessa paketissa.
Lähtökohtaisesti miehetkin haluavat saman naisen (eikä välttämättä ollenkaan edes erilaisessa paketissa).
Miksi parinvalinnasta on ylipäätään nykyään tehty ikäänkuin rekrytointitapahtuma.
Kaikki luonnollisuus loistaa poissaolollaan. Ja odotellaan josko sieltä nurkan takaa tulis vieläkin parempi. No jokainen valkkaa mielensä mukaan jja elää sitten lopputuloksen kanssa.
"Mukava ja symppis ei kelpaa, ulkoisesti silmää miellyttävä ei kelpaa, ulkoisesti aika täydellinen ei kelpaa" aloittajalle.
Naisille kelpaa vain naisia hakkaava jännjämies. Muuten et olisi edes tuota aloitusta laittanut ja pohtinut niitä miehiä mikä vika niissä on.
Aloittaja luultavasti sellainen nainen jota useampi mies panisi kerran tai kymmenen. Mutta yhteiselämä näin narsistisen naisen kanssa ei tulisi onnistumaan. Kukaan mies ei haluaisi eikä pystyisi täydellisyyteen kaikissa asioissa.
Naisilla liian suuria odotuksia ja sksi ette löydä ketään kun ette edes tutustu miehiin kuin joku 5 minsaa.
Naiset on hypergaamisia
Ainoa joka olisi halunnut suhteeseen oli se kimeä ääninen. muut olisivat vain halunneet laueta spermat pillluun. Mutta tätä nainen ei tiedä vielä.
Montakohan vuosikymmentä menee, että tämä mekanismi (naiselle kelpaavat miehet vain vapauttavat spermalastinsa naisen pilluun) tuottaa kulttuuriin sedimentoitunutta ja uusinnettavaa faabelia josta sukupolvet voivat ammentaa...?
Ihan roskaa kirjoitat