Hei! Mä tartten nyt apuu, en pysty kertoon vanhemmille asiasta,oon kertonu vaan mun parhaalle ystävälle tästä. Elikkäs oon 17v ikänen nuori nainen ja pelkään että olen masentunut tai että mulla on joku mielialahäiriö.
Oon ollu jo monta kuukautta alakuloinen, en toki näytä sitä muille koska en halua että kukaan huomaa ja huolestuu mun voinnista vaikka toisaalta toivoisinki et joku huomais. Mutta en mä voi puhuu kellekkää mun olosta ku en halua kuormittaa ketää mun masentuneisuudella. Mua muutenki hävettää olla tällanen, näytän kiltiltä, esitän ilosta ja sisältä oon ihan rikki, eikä kukaa tajuu sitä. Nytkin oon ollu koulusta pois ku oli eilen vähän sairas olo, mut huomenna mä en oikeesti haluu mennä kouluun. Syy on tosi säälittävä. Me lähtäs oppitunnille toiseen kouluun missä on mun yks kaveri jota en oo nähny pitkään aikaan ja se on sellanen joka tulee ihan mielissään tervehtiin mut mä vaan aattelen sitä et mä mokaan siinä jotenki ku tapaan sen, monesti ku tapaan jonku kaverin ketä en oo pitkään aikaan nähny nii meen sit ihan paniikkiin ja alan puhuun ihan sekavasti. Muutenki mulla on ihan paska ongelma ku en uskalla kattoo tuntemattomia silmiin, meen ihan paniikki tilaan jos juttelen jollekki jota en tunne. Aattelen aina vaan sitä et mä mokaan kuitenki jotenki. Varmaan joku sosiaalisuus kammo ja itsetunto alhaalla ku en pysty kommunikoimaan ihan normaalisti. Sitte äiti kysyy et miks sä et mee kouluun nii keksin vaan jonku tekosyyn. (Yleensä siis oikee syy on se et en vaan jaksa mennä kouluun ja aatella aina et tää päivä ku on ohi nii oon taas selvinnyt yhestä koulupäivästä.) Koulu mitä käyn on tosi kiva ja oon kiinnostunu alasta, mut otan aina jokaisen päivän selviytymishaasteena. Jos päivä on sujunut silleen etten oo mokannu nii on hyvä mieli mut jos oon mokannu nii tuntuu että en enää ikää kehtaa mennä kouluun. Yks päivä ajelin kotiin koulusta ja aattelin et ois vaan paljon helpompi ajaa auton alle pyörällä ku ei vaan jaksais enää. En enää oo onnellinen oikeesti ja kaikki mikä on ennen ollu hauskaa ei enää tunnu miltään. Kaikki vaan tuntuu menevän ihan päin persettä. Ja oon varmaan ihan hullu ku autossa istuessaki aattelen et ajettaspa kolari. En siis halua että muille sattuu mitää enkä välttisti kuollakkaa haluis mut haluisin vaan loukkaantua pahasti ja joutuu sairaalaan nii sitte saisin ainaki hoitoo. Tiedän, kuulostaa tosi sairaalta mut kerron vaan miltä musta tuntuu. Oon kysyny psykalla et voisinko käydä sille puhuun mut se ei käy meijän koululla nytte, enkö tiiä mistä hakee apua. Oon tähän asti yrittäny pysyy vahvana ja taistella vaan eteenpäin mutta pelkään että se romahdus tulee jossai vaiheessa. Eikä tässä ees ollu kaikki asiat mitä halusin kertoo mutta en jaksa kirjoittaa enempää. Mutta jos joku osais jotenki auttaa nii kiitti jo etukäteen!!
Oon ollu jo monta kuukautta alakuloinen, en toki näytä sitä muille koska en halua että kukaan huomaa ja huolestuu mun voinnista vaikka toisaalta toivoisinki et joku huomais. Mutta en mä voi puhuu kellekkää mun olosta ku en halua kuormittaa ketää mun masentuneisuudella. Mua muutenki hävettää olla tällanen, näytän kiltiltä, esitän ilosta ja sisältä oon ihan rikki, eikä kukaa tajuu sitä. Nytkin oon ollu koulusta pois ku oli eilen vähän sairas olo, mut huomenna mä en oikeesti haluu mennä kouluun. Syy on tosi säälittävä. Me lähtäs oppitunnille toiseen kouluun missä on mun yks kaveri jota en oo nähny pitkään aikaan ja se on sellanen joka tulee ihan mielissään tervehtiin mut mä vaan aattelen sitä et mä mokaan siinä jotenki ku tapaan sen, monesti ku tapaan jonku kaverin ketä en oo pitkään aikaan nähny nii meen sit ihan paniikkiin ja alan puhuun ihan sekavasti. Muutenki mulla on ihan paska ongelma ku en uskalla kattoo tuntemattomia silmiin, meen ihan paniikki tilaan jos juttelen jollekki jota en tunne. Aattelen aina vaan sitä et mä mokaan kuitenki jotenki. Varmaan joku sosiaalisuus kammo ja itsetunto alhaalla ku en pysty kommunikoimaan ihan normaalisti. Sitte äiti kysyy et miks sä et mee kouluun nii keksin vaan jonku tekosyyn. (Yleensä siis oikee syy on se et en vaan jaksa mennä kouluun ja aatella aina et tää päivä ku on ohi nii oon taas selvinnyt yhestä koulupäivästä.) Koulu mitä käyn on tosi kiva ja oon kiinnostunu alasta, mut otan aina jokaisen päivän selviytymishaasteena. Jos päivä on sujunut silleen etten oo mokannu nii on hyvä mieli mut jos oon mokannu nii tuntuu että en enää ikää kehtaa mennä kouluun. Yks päivä ajelin kotiin koulusta ja aattelin et ois vaan paljon helpompi ajaa auton alle pyörällä ku ei vaan jaksais enää. En enää oo onnellinen oikeesti ja kaikki mikä on ennen ollu hauskaa ei enää tunnu miltään. Kaikki vaan tuntuu menevän ihan päin persettä. Ja oon varmaan ihan hullu ku autossa istuessaki aattelen et ajettaspa kolari. En siis halua että muille sattuu mitää enkä välttisti kuollakkaa haluis mut haluisin vaan loukkaantua pahasti ja joutuu sairaalaan nii sitte saisin ainaki hoitoo. Tiedän, kuulostaa tosi sairaalta mut kerron vaan miltä musta tuntuu. Oon kysyny psykalla et voisinko käydä sille puhuun mut se ei käy meijän koululla nytte, enkö tiiä mistä hakee apua. Oon tähän asti yrittäny pysyy vahvana ja taistella vaan eteenpäin mutta pelkään että se romahdus tulee jossai vaiheessa. Eikä tässä ees ollu kaikki asiat mitä halusin kertoo mutta en jaksa kirjoittaa enempää. Mutta jos joku osais jotenki auttaa nii kiitti jo etukäteen!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sori laitoin tän saman tekstin uuestaan ku luulin et tää oli poistunut tää eka teksti.