Hypergamia ei ole moraalisesti

hyväksyttävää, mutta tulee muistaa että maailmassa juuri mikään ei täytä moraalikäsityksiä. Moraalin luonteeseen kuuluu ihanteellisuus, joka tuskin koskaan täyttyy.

Kerron nyt näkemistäni hypergamisista ilmiöistä. Kirjoitettu kieli kuvaa harvoin täysin oikein koettuja asioita, koska todellisuus on paljon vivahteikkaampi ja moniulotteisempi kuin tekstimuotoon puettu kuvaus siitä. Siksi on turha vetää hernettä nenään jos ei kaikkea ymmärrä tai hyväksy osaksi todellisuutta.

Naisilla näyttää olevan täysin yhtenevät tavat luokitella miehen taso. Oikeastaan sana "taso" on liian yksioikoinen miehen vetovoimaa määriteltäessä. Ulkonäkö voidaan määrittää jonkintasoiseksi, mutta miehen yleinen vetovoima ei noudattele mitään sosioekonomisia luokkia. Se on miesten oma harhaluulo ja kasvatuksessa iskostettu mieleen.

Naiset siis hyvin harvoin ovat eri mieltä miehen tasosta. Siitä ei heidän tarvitse edes keskustella. Riittää kun joku toteaa asian, ja saa yleensä kaikkien hyväksynnän mielipiteelle. Miehillä on usein poikkeava näkemys, mikäli miehiä on paikalla, koska kulttuurissamme miehet kokevat, että sellaiset asiat kuten reiluus ja ahkeruus ovat sukupuoliseen kiinnostukseen vaikuttavia asioita. Juuri missään muualla niin ei ajatella. Suomi on kulttuurinen saareke, mikä näkyy monessa.

Asiaan kuuluu että miehelle ei koskaan sanota hänen huonoa tasoaan. Nainen saattaa esittää olevansa miehen hyvä kaveri, ja itserakkauteen taipuvainen mies uskoo sen. Tosiasiassa nainen saattaa pitää miestä oksettavana ja naurettavana hyypiönä, jonka kanssa seurusteleminen on pakkopullaa. Nainen ivaa miehen tyhmyyttä ja ulkonäön vastenmielisiä piirteitä omassa mielessään ja ystävien kesken.

Hypergamiaan kuuluu täydellinen myötätunnon puute tuntemattomia tai tuttavatasolla olevia miehiä kohtaan. Naista ei kiinnosta miehen kärsimys, miehen toiveet, eikä nainen tunne tarvetta auttaa miestä. Vaikka miehen elämä tuhoutuisi, sillä ei ole naiselle mitään merkitystä. Mies tuntuu ainoastaan rasitteena ja vastenmielisyys täyttää mielen miestä kohtaan. Miesten kesken on toveruutta vaikka mies olisi mikä hyypiö, mutta naisen ja miehen välillä niin ei ole. Ainoastaan väkivallan pelko ja yleiset sovinnaisuussäännöt saavat aikaan naisen näennäisen ystävällisyyden ja jopa "kavereiden". Psykopaattisia taipumuksia omaava nainen voi jopa mennä naimisiin vastenmielisenä pitämänsä miehen kanssa, ja tuntee pirullista riemua pystyessään hyväksikäyttämään rikasta miestä. Mies ei yleensä koskaan tiedosta sitä. Miehen ego sokaisee miehen näiltä tosiasioilta.

Jos mies on puoleensavetävä, eli emotionaalisesti normaaliksi todettu ja fyysisesti viehättävä, niin hän käytännössä saa kaikkien naisten hyväksynnän lukuun ottamatta niitä katkeroituneita naisia, jotka ovat vihaisia siksi, että eivät ole itse saaneet hyvätasoista miestä. Kaikkein pahin miesvihaajakin tunnistaa miehen hyvän tason. Se on kiveen hakattu tosiasia, jota voi muuttaa vain kohtuullisissa rajoissa. Puoleensavetävä mies saa virheitään anteeksi paljon enemmän kuin muut miehet, ja valitettavasti jopa törkeä käytös annetaan hyvätasoiselle anteeksi herkemmin kuin muille. Tässä astuu kuvaan tietenkin sosiaalisen kontekstin merkitys, eli se, että kuuluuko mies porukkaan, minkälainen luonne hän on, eli haluaako mies satuttaa, vai tiedetäänkö hänet hyväntahtoiseksi, tai kenties vain varomattomaksi, mutta pohjimmiltaan normaaliksi. Friikki saa osakseen suunnatonta raivoa jos hän tekee samoja asioita kuin "normaali". Syynä on se yksinkertainen tosiasia, että häiriintynyt ja uhkaava henkilö on vastenmielinen. Heitä on yhtälailla naisissakin, joten nyt ei ole tarkoitus valkopestä naisia ja väittää heitä jotenkin moraalisesti ylemmällä tasolla oleviksi.

Hypergamiaan kuuluu se, että naiset kyynerpäätaktiikkaa käyttäen pyrkivät mahdollisimman hyvän miehen kumppaniksi. Se mikä miehiä tässä satuttaa on se, että nainen ei sääli huonompia miehiä lainkaan, vaan tietää olevansa valmis epäröimättä pettämään jos tilaisuus tulee. Taustalla voi olla halveksuntaa omaa kumppania kohtaan, mikä johtuu juuri edellä kuvatusta miehen tason automaattisesti määrittämisestä. Nainen tietää aina oman kumppaninsa tason. Jopa rakastuneena. Ei hän sitä itseltään pimitä.

Hypergamia on siis tunteetonta ja vailla moraalia tapahtuvaa "peliä". Konteksti tulee aina huomioida. Ihminen valitsee oman moraalinen tason. Jos hän päättää elää itsekkäästi, hän useimmiten hakeutuu kaltaisensa moraalittomien pariin. Yökerhon hämärässä eivät kunnon ihmiset viihdy. Nainen tietää sen. Jos hän on itsekäs ja laskelmoiva, hän tietää että niin ovat miehetkin kyseisessä ympäristössä tai missä muualla tahansa. Ihmiset hakeutuvat kaltaisensa pariin. Roistot pettävät toisia roistoja. Syyllistäminen on siis turhaa, jos miehenä hakeutuu moraalittomien seuraan. Siellä ei myötätuntoa ole. Valinta on jokaisen oma.