Vielä yksikin, joka tuputtaa jeesusta tms. tämän murheen keskelle tulee saamaan nyrkistä silmään. Mä en jaksa enää. Eipä se jeesus ole auttanut tähän päivään mennessä, joten se ei tule auttamaan tulevaisuudessakaan. Lopettakaa jo, kiitos.
täynnä surua
murheellinen
51549
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
- Oliko se Tampeereelta, vai mistä kirkosta, kun oli eilen TV:ssä kuvaa näistä muistojumalanpalveluksista. Siinnä oli naispappi, joka lainas Raamaattua oudosti, hän sanoi että;Sillä jokainen joka minuun (Jeesukseen) uskoo, ei kuole, vaan saa iänkaikkisen elämän? Eikös oikea teksti ole;Sillä jokainen, joka minuun uskoo, ei HUKU, vaan saa iänkaikkisen elämän! Tällä naispappiparalla oli varmasti vaikeaa suunnitella saarnansa tekstiä, kun se ei oikein soveltunut käsillä olevaan aiheeseen, niin piti mennä muuttamaan "Jumalan Sanaakin"! Mutta Raamatustahan löytyy aina väite&vastaväite asiaan,kun asiaan, ihan miten tahdotaan juttua kääntää. Itse en kuulu kirkkoon,ja yksi syy on juuri se, kun oli aikoinaan pakko Raamattua lukea, huomasin liian paljon näitä epätarkkuuksia! Tälläisille luonnonkatastrofeille ei auta Raamatut, eikä mikään, ihminen kaikkine Jumalineen on täysin voimaton, siitähän se suurin suru syntyy! Olen itsekin ollut kuolleena useamman tunnin, ja voin sanoa, että olipahan mielenkiintoinen kokemus, jos´se jonkun surua helpottaa!Vanha sananlasku sanoo;Joka on hirsipuuhun tarkoitettu, ei se hukkumalla kuole!
Kyllähän tuon Agnostikon juttu on aika vahvaa.mutta olen samaa mieltä.Minulla menehtyi lapsenlapsi pari kuukautta sitten huumeisiin.Olen käynyt terapiassa,mutta nyt tuo katastrofi nostaa taas kovan murheen pintaan.Niin noiden ihmisten kuin oman suruni myös.Voimia kaikille sureville.Puhuminen asiasta auttaa paljon.
Muistelemasi jae on Raamatun edellisestä käännöksestä: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh.3:16)
Nykyinen käännös:
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."
Asia sama, suomennos eri.
- Kiitokset MUMMILLE kannanotosta asiaan! Varsinkin meille vanhemmille ihmisille tuo "SURU"-työ on tutumpaa, koska pitempään eläneille on ehtinyt tapahtua enemmän. On koettu omien ja sukulaisten poismenot yms. vaikeinta on "hyväksyä" pienten lasten menehtymiset, olipa syy mikä tahansa. Minultakin kuoli siskopuoli jo synnytyksessä, kaksi pikkuveljeä tulipalossa, ollessani lapsi itsekin. Menneet ovat myös isäni jä äitini, sekä anoppini ja yksi lapsistani kuoli kohtuun. Vaimoni kamppaili viikon teho-osastolla hengestään ja minulle tehtiin useita sydänleikkauksia jne. Kyllä siinnä alkaa lapsuudessa opetetut pyhäkouluviisaudet ja muu uskonnollinen hurskastelu karista, kun tälläisiä kokee! Nytkin tästä "Hyökyaallosta" selvinneet varmaan kiittävät Jumalaa selviytymisestään, mutta miten se sama Jumala, joka kaiken järjestää, keksi kaikki muut hukuttaa siihen aaltoon? Tiedän jo vakiovastauksen tähän itseni esittämään kysymykseen. Se on "Me ihmispolot emme kykene vajavaisella ymmärryksellämme tajuamaan Jumalan tekoja, Herran tiet kun ovat ihmeelliset, kaikella on tarkoituksensa,ja blääp,blääp jne"! Parasta suru-työtä olisi kunnon työnteko, muuta kun sen TYÖN puuttumista ollaan tässä surkuteltu jo vuosikaudet ja sitä on tätä ennen pidetty suurena katastrofina? Huonoin suru-työn vaihtoehto on sortua alkoholiin tai juuri huumeisiin. Kyllä keskustelukin auttaa, vaikka tälläiset internet-chatit, saa vähän purettua paineita, kun oikein olantakaa pääsee kirjoittamaan! Sanotaan, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, mutta uskon, että jaettu suru aina vaan puolittuu joskus kadoten!
Olen usein miettinyt asiaan ja tulin tulokseen, että jumala on olemassa, koska ME annamme jumalalle sen vallan, se on meidän kuvitelma täydellisyydestä ja me kaikki heijastamme tämän kuvitelman jumalaksi.Siksi jumalalla on erittäin vahva lataus. Jos kukaan ei usko jumalaan, ei sitä olisi olemassakaan. Se on meidän tuote.Mutta koska olemme tehneet näin mahtavan ilmiön, meidän täytyy kunnioittaa omaa teostamme.
Jumalia on ollut aina ja ne ovat projektioita omista teoreettisita mahdollisuuksistamme, joita emme osaa tai halua täyttää.