Siinäpä se.
Miltä tuntuu tulla oman miehen/naisen viereen kun tietää että on pettänyt ja kun se oma kulta halaa "kiva kun tulit"-ilmeellä...
Miltä tuntuu tulla oman miehen/naisen viereen kun tietää että on pettänyt ja kun se oma kulta halaa "kiva kun tulit"-ilmeellä...
Vastaukset 34
Vanhimmat
Itse en pystynyt siihen enää. Petin miestäni monen eri syiden takia, lähinnä etten halunnut häntä seksuaalisesti. Mutta se paha mieli sen jälkeen oli valtava, ei voi sanoin kuvata, kuitenkin hyvä mies. Lopetin salasuhteeni koska en enää henkisesti jaksanut. Hän kuoli sairauteen mutta loppuajan olin hänen tukenaan- loppuun saakka. En ikinä halua sitä tunnetta jonka saa kun pettää ja tulee oman KULLAN viereen.
Varmasti vaikea kysymys pettäjille ja ei halua edes ajatella koko asiaa mutta kannattaa herätä ennenkuin on liian myöhäistä- sen tutun ja turvallisen voi menettää. Itse lopetin pettämistouhun vuosia ennen avokkini sairastumista, ei vain jaksanut enää sitä salailua. Kyllä ihminen on voinut olla tyhmä. Nyt olen uudessa suhteessa, ollut jo 4 vuotta ja ei tule mieleenkään pettää. Jos seksi ei suju niin siitä puhutaan. Toistaiseksi kaikki ok :-)
No ei ole. Mies ei tule ylipäätään edes halaamaan, saatikka ilmeella , kiva kun tulit... Ei edes tervehdystä murahdeta, mistään keskustelusta puhumattakaan. Erohan tuosta seurasi ja onneksi oli tuo toinen mies, auttoi irrottautumaan tutusta ja ei aina niin turvallisesta miehestä.
Heippa sinulle,
olen tosi pahoillani että sinulla menee noinpäin…murahdellaan ja niin edelleen. Oli kyllä minullakin niitä vaiheita kun ei yksinkertaisesti jaksanut sitä tuttua ja turvallista ja ne tutut ja turvalliset jutut..ylin kypsä isolla K:lla. Halusin jännitystä ja ihmistä joka kuuntelee jne.
Petin avokkiani 5 vuottta saman miehen kanssa. Teimme kaikkea muuta, erilaista kuin sen ns. tutun ja turvallisen kanssa. Tuntui mahtavalta. Juttelimme aamunkoittoon, oli avokkini täysin vastakohta. Mutta kun en enää pystynyt suor.sanoen katsomaan avokkiani enää silmiin tiesin että en jaksa sitä enää. Soitin seuraavana päivänä salarakkaalleni ja sanoin etten enää pysty tähän. Hän ymmärsi. Yhteydenotot jäivät siihen. Mutta yksi asia muuttui…näin oman mieheni taas seksikkäänä, en tiedä mistä se johtui ja aloin ymmärtää miten hieno ihminen hän oli.
ei nukuta yhdessä.jo 3 vuosi eri huoneissa.
Sama juttu oli meillä. Se meni vain jotenkin siihen vaiheeseen että hänellä oma huone jossa oli netissä ja minulla huone jossa olin tv:n ääressä ja muutenkin erkanimme koko ajan toisistamme. Mutta kuitenkin hänen kanssaan kävimme syömässä (avokkini) ja Viron reissuilla ja ajelimme jne. eli hyviä asioita oli paljon. Se herätti minut. Rupesimme taas nukkumaan yhdessä vaikka kuorsasikin paljon (heh) mutta oli hyvä pitää toisistamme kiinni pitkästä aikaa ja muutenkin näin mieheni aivan uudessa valossa.
Sinulle Iiioo sanoisisin että mieti haluatko todella olla hänen kanssaan. Haluatko nukkua eri huoneissa jne. Kerro hänelle mistä et pidä mutta kuuntele myöskin häntä ja tule vastaan. Voi olla kaksi eri ihmistä mutta silti side joka on enemmän kuin vahva.
Olin edesmenneen avokkini kanssa 17 vuotta.
Mä olin niin sekaisin elämäntilanteesta, että en oikeasti tajunnut pettäväni. Kun tulin vaimon luo kotiin, sitä toista ihmistä ei ollut mielessäni edes olemassa. Olin siis varmasti jollain tapaa mielisairas. Elin täysin sumussa puolivuotta, jonka jälkeen homma paljastu itelleni ja menin lähes sokkiin kaikesta mitä olin tehnyt. Tuntui helvetin pahalta tajuta se. Sen toisen kanssa kaikki tuntui todella tyhjältä, senpä takia siitä hommasta ei ole jäänyt juuri mitään muistikuvia, pelkkää hämärää sumua, joka lähinnä vaan oksettaa vaikken onneksi siitä mitään muistakaan. Seurasi siitä "sokkiherätyksestä" jotain hyvääkin, nimittäin ikinä en ole tuntenut näin voimakkaita tunteita, niin hyviä kuin huonojakin; äärimmäistä rakkautta vaimoa ja perhettä kohtaan ja jossain määrin vihaa (joskin suurimmaksi osaksi täysin välinpitämättömyyttä) tätä toista kohtaan, koska tuntuu, että se käytti hyväksi mun mielenterveyttä.
Hmm... Ei ole ensimmäinen kerta, kun tämän "legendan" mielenhäiriöstä tai miksi sitä kukin kutsuu, kuulen... Ex nimittäin selitteli käryn käytyä - juurikin tuollaisen noin puolen vuoden "seikkailun" jälkeen - asiaa samalla tavalla. Voi prkl..! Juu, ja juurikin samalla tavalla hänkin koki rakastavansa minua aivan mielettömästi ja vihaavansa salarakastaan, kun tämä hyväksikäytti miehen heikkoja kohtia.
No ei uponnut tuollainen tarinointi, ei. Pettäminen on AINA tietoinen valinta, silloinkin, kun lähdetään viinahuurussa vieraan matkaan. Jos viinapää on niin kehno, ettei latvapuoli tiedä, mitä alapää touhuaa, niin pidetään näpit irti viinaksista - koska jos ihminen ei humalatilasta johtuen "tiedä, mitä tekee", hänen pitäisi kaiken järjen mukaan olla sammuneena jossain. Samoin tuollainen säälittävä vetoaminen mielenhäiriöön ja jopa mielisairauteen on sieltä ja syvältä!
Jokainen aikuinen, syyntakeinen ihminen on itse vastuussa teoistaan ja on totaalinen luuseri lätisee jotain tuollaista. Omassa tapauksessani pari seikkaa erityisesti pisti vihaksi: a. mies piti minua täysin idioottina ja kuvitteli lätinänsä uppoavan täysillä. B. salarakkaan syyllistäminen omasta mokaamisesta. Ei salarakas mikään puhtoinen pulmunen ollut - mutta aivan tavallinen nainen kuten minäkin ja uskoi miehen "ero on vain ajan kysymys"-löpinät.
Ilmeisesti et tiedä ihmismielestä mitään, mutta toivottavasti erotat aidosti katuvan jo valehtelijan toisistaan.
On tosiaankin niin, että ihastuminen ja himo, heiluauttaa helposti epävakaudelle herkän mielenterveyden maniaan, tai jopa psykoottiseen kaaokseen.
On epäreilua syyttää rikoskumppania, mutta toisaalta sitä aktiivisuutta flirtata ja kiusata on toisissa paljon enemmän kuin toisissa. Jos sairastuminen johti houkuttajan "ihanaan ansaan", niin vihan tunteet tulee myöhemmin. Sairastunut ihminen on tilassaan puolustuskyvyttömän lapsen asemassa, jolloin mielen epävalauteen liittyvät ongelmat saaneet alkunsa. Sinä et tätä varmaan myönnä tai ymmärrä, mutta muille vastauksia etsiville tämän tässä nyt toin esille. Jo lohdutukseksi heille, jotka sairautensa tähden ovat itse itselleen, jo läheisilleen, ovat pahaa aiheuttanee. Voimia.
Siitä vaan nyt kaikille pettäjille selitys että enhän mä muuten mutta mulla on mielenterveysongelma! Voi jestas. On pettäjillä ongelma, omassa päässään. Eivät osaa olla uskollisia, koska halu siihen puuttuu. Mä uskon, että jos ihmisellä on mielenterveysongelmia, hän ei ensimmäisenä lähde pettämään. Eiköhän sairaus ilmene ihan muulla tavalla.
Mä olen hapantuneenexrouvan kanssa saman kokenut ja samoilla linjoilla. Ihan turha mulle syöttää että mielenterveys prakasi, en tiennyt mitä tein. Ihminen on itse vastuussa teoistaan. Jos pettäjä aidosti katuu ja osoittaa sen myös teoilla, ei pelkästään selittele asiaa puhtaaksi, voi anteeksiantoa harkita. Eikä pettäminen ole sen vieraan syytä koskaan. Ei vaikka hän miten flirttaisi ja houkuttelisi. Kenenkään ei ole pakko lähteä sellaiseen mukaan. Kyse on omista valinnoista ja haluista.
Jos ihminen on maaninen, hän on yliseksuaalinen, eikä sairauden takia vastuussa tekemisistään. Ei näitä ihmisiä edes aina diagnosoida, sillä he sotkevat lähinnä vain omat elämänsä. En voi sille mitään, ellet hyväksy totuutta, vaikka mielenterveysongelmat ovat yleisiä. On tärkeää, että omia tekojaan kauhistuvat ihmiset ymmärtävät miksi toimivat toisin, kuin mitä terveinä ollessaan.
Ei mene mulle läpi mielenterveysongelmat pettämisen syynä ennenkuin pettäjä lyö lääkärintodistuksen nenän eteen. Keittiöpsykologien höpinää ennenkuin toiseksi todistetaan.
Käsittääkseni kaikki maaniseksi diagnosoidut ei petä.
No jaa, kaikki on suhteellista ; jos toinen seisoo eteisessä takki päällä ja avaimet kädessä ja ainoa, mitä sanoo on, että mitä vit... nyt vasta tulit, niin suoraan sanoen ei tunnu miltään. Kummallakin omat menonsa ja harrastuksensa, lapset kohta jo niin isoja, että mitäpä sitä väistämätöntä pitkittämään...
Sinulle Mielenvikainenko, et todellakaan sitä ole. Sama oli minulla kun tulin kotiin toisen miehen luota; häntä ei enää ollut vaan minun oma koti ja oma mies. Jollain lailla myöskin oikeutin itseni pettämään, kun seksi ei sujunut (en halunnut häntä enää), muuten ainakin viimeistään jälkikäteen myönnän että meillä oli hienoja, hauskoja hetkiä yhdessä…olen onnellinen että sain hänet hyvästellä viimeiselle matkalleen. En ikinä kertonut hänelle pettämisestäni, tein sen itselleni selväksi vuosia ennen avokkini sairastumista ettei IKINÄ ENÄÄ. Se tuska on niin kova. Siksi tämä aloituskirjoitukseni…mennä ihmisen(joka luottaa sinuun) viereen sen jälkeen kun olet tehnyt mitä tehnyt. Nyt olen sen tuskan käynyt läpi ja tiedän ja sanon että esim. jos harrastatte yhden illan juttuja niin miettikää sitä vasenta rintataskua ensin.
Parempi hyvä ero kuin paha ero. Kestää ehkä aikansa mutta sydän tietää milloin ei mene hyvin ja erota.
Semmonen ihminen ei ole kasvanut aikuiseksi. Pettäminen on suurin häpeä, mitä ihminen voi toiselle aiheuttaa. Jos ei selvinpäin voi näistä asioista puhua, niin sitten ei kannata suunnitella mitään yhteistä elämääkään. Hyvin suuri osa n.s. suhteista luodaan nykyään humalassa. Mitä toivoa semmosilla suhteilla ylipäätään on? Ihminen on luotu olemaan selvin päin.
Olet oikeassa Josemyrss. Suurinosa pettämisitä tapahtuu juovuksissa. Itsellä alkoholi ei kuulunut tähän, 5 vuotta kuitenkin näin tätä toista miestä säännöllisesti (aina kun pystyin) ja selvinpäin. En kerro sen kummempaa missä tapasimme mutta ei kapakassa tmv. Mutta hän on nyt historiaa ja minulla uusi mies avokkini kuoleman jälkeen ja kaikki tuntuu hyvältä.
Minulla meni niinpäin,että parikymmentä vuotta tsemppasin vararikon tehneen ja masennuksesta kärsineen miehen vieressä,tukien häntä kaikessa elämässä hoitaen ymärtäen ja ilmanseksiä.Uskollisena.
Hänen päästyään hieman jaloilleen ja oman elämänsä herraksi,olen ottanut oman elämäni tarkasteluun.Tarvitsen seksiä,löysin kivan,luotettavan salaisen ystävän.Hän on samassa tilanteessa liitossaan kuin minä,enkä voi kuvitella,että luopuisin rakasteluhetkistämme,ne eivät ole keneltäkään pois.Joskus mietin,että liian pitkään kielsin naiseuden elämästäni,mutta tulipahan se lähimmäisvelvollisuus ainakin kunnolla hoidettua.
Myöhäispettäjä, tunnut vahvalta naiselta. Mieti, kenen kanssa oikeastaan sinulla on paras olla, kuka saa sinut nauramaan jne. Mutta..vaikea sanoa tässä tilanteessa…ole vahva ja ota hänet, jonka kanssa tuntuu parhaimmalta. En osaa muuta sanoa.
On paha mieli. Välillä ei pysty silmiin katsomaan. Pitäisi pystyä lopettamaan tai lähtemään. Minusta ja tästä toisesta tuskin koskaan mitään tämän enempää tulee. On vaan niinkoukuttavaa, kun toinen saa tuntemaan näin vahvasti ja himon tunne on uskomatonta . Tiedän etten pysty näitä tunteita"siirtämään" omaan puolisoon . Jostain pitäisi saada se rohkeus tehdä päätös..pelkuri pelkää.
Tee päätös. Ää kiusaa itseäsi. Kerran täällä eletään.
Veit sanat suustani.
Koukussa olen siihen toiseen, vaikka tiedän, ettei siitä koskaan tule mitään sen kummempaa. Siihen nyt vaan on omat syynsä.
Katuminen ei auta, on vaan elettävä tekemistensä kanssa, mutta tosiaan sitä omaa on vaikea silmiin katsoa.
Tehtyä ei koskaan saa tekemättömäksi.
Miksi teidän suhteesta ei voisi tulla enempää..jos mies saa sut vielä nauramaan on se oikea.
Ehkä on paha mieli tai sitten ei. Joku jopa nauttii pettämisestä. Toista asia ei taasen mitenkään vaivaa. Meitä on moneksi.
En siedä pettämistä lainkaan joten lähtö tulee jos kiinni jää. En myös ymmärrä sitä etteikö ihminen tajua ensin lähteä ja muuttaa muualle ennenkuin sählää seuraavan kanssa vaan vetää asian p as kamaisemman kautta. Jää kuva ettei kestä ellei ole keppihevosta seuraavaan elämään, ei vain ole mu na aa vastata teoistaan rehellisesti ja toista kunnioittaen.
Koeta etsiä se joka käsittää mitä parisuhde on mikäli se on ajateltu kestäväksi. Mielestäni suurimmat syyt eroihin ovat ne että on tullut ns pakko päästä naimisiin ja kiirettä pukkaa, ollaan liian nuoria. Liikaa velkaa kun kaikki pitää heti saada. Omat menot ja harrastukset niin tärkeitä että suhde kaatuu ajan ja läheisyyden puutteeseen.
Menin 46 vuotiaana naimisiin koska vasta tuolloin tapasin henkilön jonka kanssa haluan elää ja hän minun. Onneksi saimme vielä lapsen mikä oli plussaa. Meillä ei ole sen koommin harrastuksia ja vapaa aikamme vietämme mielellämme perheen kesken. Tämä perhekeskeisyys, läheisyys ja halu olla perheenä on kohdallamme avain onneen. Kiersin kaikki harrastusfriiki tietoisesti kaukaa.
Itse petin puolisoani kerran. Olin jo vuosia halunnut erota, mutta puolisoni uhkaili itsemurhalla sun muulla tavalla ja minä tyhmä pelkäsin hänet jättää, olihan hän ensimmäinen vakava suhteeni. Seksiä ei meillä ollut siinä vaiheessa enää vuoteen, sillä ajatuskin siitä kuvotti. Hän oli enemmän minulle kämppäkaveri, kuin kumppani. Silloin tapasin toisen, josta en missään nimessä ajatellutkaan sen enempää, mutta meistä tuli vähitellen ystävät. Sitten päädyimme sänkyyn ja tiesin, että parisuhteeni oli siinä. Silloin pakkasin kamani ja tiesin, että jos pystyn pettämään, silloin viimeisetkin romanttiset tunteet omaa kumppania kohtaan ovat kuolleet. Ei tappanut itseään se edellinen ja minä puolestani löysin elämäni rakkauden, kunhan ensin opettelin olemaan yksin ja tutustumaan itseeni parisuhteen ulkopuolella. En ehkä nyt ole ihan oikeanlainen ihminen vastaamaan ap:n kysymykseen, sillä en jatkanut rikkinäistä parisuhdettani sen jälkeen, mutta halusin kertoa kuitenkin tarinani.
Oot varmaan nainen...
kuule juurinäitäriiittää kommentoija,mikä toi olet varmaan nainen kun joku kirjoitti asiallisen tarinan itsestään.Pitäiskä jäädä kitumaan loppuelämäksi ilman rakkautta.Ooot itse juuri toivottavasti vain yksi riittää.
Mitäs eroa sillä on, että onko kyseessä nainen vai mies?
Sen takia kun me naiset tupataan selittämään oma pettämisemme sillä, että on huono parisuhde, ukko on kamala yms. Eikä uskalleta erota ennenkuin on edes toivoakaan, että joku muukin huolisi. Lienee pelkoa yksinjäämisestä tai jotain ihan käsittämätöntä selittelyä. Miehet sentään uskaltaa sanoa että panin kun panetti ja oli himokas nainen tarjolla. Miehet ei yleensä syyttele puolisoaan pettämisestä.
Noin mäkin selittelin pettämistäni, että mies oli huono. En mäkään mikään täydellinen puoliso ollut, oli vikaa minussakin ettei meidän liitto toiminut. Ikuisesti kadun, että ero tuli vasta kun minä menin vieraisiin. Ihan omasta halusta sen tein kun himottavan miehen kohtasin. Yhtään en ajatellut seurauksia enkä sitä, miltä silloisesta miehestäni tuntui. Ajattelin vain itseäni ja omaa mielihyvää.
No kyllä itse baarissa törmään jatkuvasti ukkomiehiin jotka vonkaa koska vaimo kotona ei anna tai osoita rakkautta tai on muuten kamala ihminen. Asia tietysti erikseen miten itselleen pettämisen selittää. Eli kyllä ne ukotki vaimojaan syyttää, ainakin niille keneltä yrittää saada.
Saattaa olla kuitenkin turhaa syyttämistä, ensin on puhumattomuudella ja pakoilulla silloin, kun pitäisi puhua itse miehenä aiheutettu tilanne siellä kotona ja ymmärtävä vaimo antaa hiljaisuutta ajatellen toisen olevan työn tai stressin uuvuttama. Useamman kerran torjuttu vaimon yritykset makuuhuoneessa siihen stressiin ja väsymykseen vedoten ja tietenkin vaimo ymmärtää. Ja edellisen lisäksi vaimo on se, joka arkirutiineja yksin pyörittää, että tämä mahtava mies saa keskittyä vain työhön ja uraan. Itse aiheutetusta tilanteesta sitten purkaudutaan vieraalle naiselle, joka kuuntelee. Ihan samoin se vaimo olisi kuunnellut, jos mies olisi sen sanaisen arkun avannut ja antanut tukea, koska antoi silloinkin, kun mies vaihtoi alaa uraputkessa ja olisi eronnut pari viikkoa uutta työtä tehtyään ellei kannustava vaimo olisi taustalla tukenut.
Hassua, että siellä baarissa on aina sellainen, joka parhaiten ukkomiestä ymmärtää. Oikein siis tuplaten on ymmärtäjää, mikäs on miehen ollessa ja tämä mahdollistetaan, kotona ymmärretään, jos suunsa avaa ja baarissa ymmärretään, vaikka vaimoa syyttää.
Se ero miehen ja naisen välillä on kun puhutaan pettäjästä, että jos mies pettää, koitetaan vakisuhdetta vielä jatkaa. Jos nainen pettää, mies ei sitä touhua enempää katsele vaan se oli sitten siinä.
Eiköhän niitä selityksiä kumpikin osaa. Miestä vie enemmän seksi kun taas nainen hakee pettämisellä muutakin kuin pelkästään panoa.
Harvemmin hyvässä, toimivassa parisuhteessa haetaan vierasta. Poikkeuksia löytyy tietysti tässäkin. Niitä kutsutaan usein pelimiehiksi tai -naisiksi.
Muuten samaa mieltä, mutta tunnen itse useamman suhteen jossa nimenomaan nainen on ollut se pettäjä ja suhdetta jatkettiin toivossa, ettei nainen enää pettäisi uudestaan. Kaikissa tuntemissani tapauksissa nainen kuitenkin petti uudelleen ja vasta jäätyään kiinni toisen, tai useamman, kerran jälkeen mies vihelsi pelin poikki.
Se on kyllä täysin totta, että mies on seksin perään ja nainen on hyväksynnän tai itsetunnon kohotuksen perään. Usein myös mies pettää spontaanin päähänpiston johdosta, nainen taas miettii asiaa ennen kuin riisuu tai on harkinnut pettämistä jo aikasemmin. Tapauksissa siis jossa ei ole alkoholilla osuutta asiaan.