Klassisessa päänsäryssä nojasin kylppärin altaaseen kuin Brat Pitt ja katselin hopeasta heijastuvaa kuvaani.
Maailmassa oli liikaa kuvia. Kaiken lisäksi siellä oli liikaa sanoja, haluja ja tahtoja. Olin alaston kuin rouva Pfeiffer kulisseissa meikit poskilla ja silmissä kylmä ja samea katse. Kuin kuollut. Se minä olen, hän ajatteli ja näki unta todellisuudesta. Jossain putoili ovista sisään kellastuneita lehtiä. Oli kevät.
Istuin alas.
Roskapöntössä pekoniksi kuivuneet terveyssiteet ja suriseva hammastahna suussa. Seksi oli niin ihanaa, että ranteissa pakotti kuin veitsi olisi niillä kulkenut, kylmä ja piittaamaton kieli.
(Naurua)
Maailmassa oli liikaa kuvia. Kaiken lisäksi siellä oli liikaa sanoja, haluja ja tahtoja. Olin alaston kuin rouva Pfeiffer kulisseissa meikit poskilla ja silmissä kylmä ja samea katse. Kuin kuollut. Se minä olen, hän ajatteli ja näki unta todellisuudesta. Jossain putoili ovista sisään kellastuneita lehtiä. Oli kevät.
Istuin alas.
Roskapöntössä pekoniksi kuivuneet terveyssiteet ja suriseva hammastahna suussa. Seksi oli niin ihanaa, että ranteissa pakotti kuin veitsi olisi niillä kulkenut, kylmä ja piittaamaton kieli.
(Naurua)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mä olen selvästi aamuihminen. Mä oikein loistan pienessä darrassa.
Harmi kun tila ei ole pysyvä.
(Hihitystä)
Kun olin parikymppinen, niin nukuin viikonloppuisin iltapäiville asti. Suihkuun ja pukeutumiseen ja muuhun tällinkiin meni seitsemisen tuntia.
Sitten olikin jo mentävä, ettei tulisi kiire.
(Naurua)
Mä en muuten ollut nähnyt tätä kuvaa aiemmin. Tässä kuvassa MP:n tila ja mascara ovat jo lähes hälyttävässä määrin eksponoituneet kohti absoluuttista kuihtuvaisuutta.
(Ou mai gaad)
http://s3.amazonaws.com/bo-assets/production/tiny_mce_photos/21665/original/pfeifferdarkshadows.png
Olemmeko me todellakin kuolevaisia?
Ei vittu stna.
(Naurua)
Kävin keittiössä. Ulkona on säkkipimeää. Kaupunki loistaa kelmänä. Muutama auto. Kohinaa ja vilkkuvia liikennevaloja.
Kesärenkaat.
Mieheni oli ripustanut autotallin seinälle tyttökalenterin.
Oli kuin minua olisi lyöty avokämmenellä kasvoille.
(Naurua)
Viimeksi minua löi kasvoille pikkukaupungin kaunein tyttö. Olimme silloin viidentoista.
Läjähdys oli niin ikimuistoinen, että se jätti pysyvän kuopan kuulokäyrääni. Minä ikään kuin notkahdin sillä kohtaa. Se oli lamauttava isku. Enkä minä muista edes miksi.
Olimme silloin nuoria. Ehkä meitä oli siinä kaupungissa vain kaksi.
(Hihitystä)
Kummallista kuinka elävä tuo illa muistikuva on. Hänellä oli valkoinen untsari ja tiukat revityt farkut, jotka päättyivät mustiin nilkkureihin. Hänen silmänsä paloivat, kiilsivät kuin hullulla.
Ja se hajuveden tuoksu. Se oli huumaava.
Sitten huulet sanoivat kaksi sanaa, ja valkoinen valo täytti pääni, mieletön kipu.
(Reps)
"Vitun huora"
Kuinka omaperäisesti sutkautettu. Mun täytyy etsiä se noita Facesta ja tökätä sitä silmään jollain sanalla. Se on varmaan odottanut mua kuin hullu puuroa, jos on edes enää elossa.
(Naurua)
Tässä taas nähdään kuinka vaikeaa on päätyä oman elämänsä estradille, tai peräti käsiksen vääntäjän pään sisään.
Itse väitin etten ymmärtänyt syytä, vaikka sen hyvin ymmärsin. Tämän voisi ajatella niin että ymmärtäminen on vielä tuskallisempaa kuin silmitön ja rajoittamaton avari kasvoille.
(Hihitystä)
Ööh, siis kenen miestä olet pannut? Hiukan pihalla olen.
Jeskamandera
En minä mitään paneksi. Mä yleensä hahmottelen jotain just näin. Sitten paukutan siitä novellin... suisait.
(Hihitystä)