En oikeen ymmärä mikä pakko kaikkien on löytää se oikea jo niin nuorena, mikä näyttää nykyään olevan monille tosi tärkeää. Missä vaiheessa sitä kerkeää tehdä kaikkea mitä oikesti haluaa, jos on oma perhe valmiina jo 20v eteenpäin.
Itsellä sellanen tilanne et oon 22v ravintola-alalla pyörivä mies, jonka elämä pyörii tällä hetkellä missä milloinkin. Talvet vietän jossakin päin lappia ja sama homma kesällä, mut etelässä. Meikäläisen elämää ei ole tällä hetkellä ole sidottu mihinkään ja se on omasta mielestä tosi siisti juttu. Ei tarvitse kysyä lupaa tekemisilleen, vaan voi nauttia siittä mihin elämä vie milloinkin.
Totta kai se elämä on mukavaa myös silloin, jos on se oikee mukana elämässä. En väitä et itsekkin sitä joskus miettisi, mutta tällä hetkellä en oo valmis suunnittelemaan elämää sen oikeen kanssa, joka muuttaa/rikastuttaa elämää pakostakin, mut toivoin et sen aika on jossain vaiheessa.
Ja en taida muutenkaan olla kovin korkealla sinkku markkinoilla tällä elämän tyylillä:D
Itsellä sellanen tilanne et oon 22v ravintola-alalla pyörivä mies, jonka elämä pyörii tällä hetkellä missä milloinkin. Talvet vietän jossakin päin lappia ja sama homma kesällä, mut etelässä. Meikäläisen elämää ei ole tällä hetkellä ole sidottu mihinkään ja se on omasta mielestä tosi siisti juttu. Ei tarvitse kysyä lupaa tekemisilleen, vaan voi nauttia siittä mihin elämä vie milloinkin.
Totta kai se elämä on mukavaa myös silloin, jos on se oikee mukana elämässä. En väitä et itsekkin sitä joskus miettisi, mutta tällä hetkellä en oo valmis suunnittelemaan elämää sen oikeen kanssa, joka muuttaa/rikastuttaa elämää pakostakin, mut toivoin et sen aika on jossain vaiheessa.
Ja en taida muutenkaan olla kovin korkealla sinkku markkinoilla tällä elämän tyylillä:D
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ihmiset tykkää eri asioista.
No, ehkä vielä sun iässäsi pitää kumppanilta "kysyä lupa tekemisilleen".... ;)
Itsenäisyys on kyllä mahdollista säilyttää parisuhteessakin.
Ihminen tekee sellaisia valintoja jotka kokee oikeiksi tai tärkeiksi juuri sillä päätöksentekohetkellä. Se, että joku menee naimisiin jo 19-vuotiaana, mutta sinä et, ei tietenkään tarkoita sitä, että hän teki jotain "liian pian". Hän teki valintansa oman tarpeensa mukaan, eikä se kuulu kyllä kenellekään ulkopuoliselle. Aivan samoin kuin ei sinunkaan valintasi oman elämäsi suhteen.
"Itsenäisyys on kyllä mahdollista säilyttää parisuhteessakin."
Jaaa-a, no jos puhutaan sellaisesta itsenäisyydestä missä tekee mitä haluaa ja näkee toista ehkä sen pari tuntia ilta tai muutaman kerran viikkossa, voi olla parempi että elää sitten sinkkuna.
Kyllä oikeanlainen parisuhde on nimenomaan parisuhde,missä eletään yhdessä, mennään ja tehdään asioita yhdessä sekä tehdään yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia. Elämän keskipiste ja ranka on siis todella koti ja parisuhde.
Ei kaverit, harrastukset, baareilu yms. sinkku touhu.
Tämmöiseksi kun yllättävän moni, varsinkin pääkaupunki seudulla tuntuu parisuhteen mieltävän.Sitten ihmetellään kun parisuhde rakoilee ja tulee eroja.
Itsenäisyys PITÄÄ säilyttää parisuhteessakin. Itsenäinen kumppani on onnellinen.
Väestöliittokin sen tietää:
"Parisuhteen hoitamista on esimerkiksi se, että antaa toiselle itsenäisyyden ja tukee sitä, miten kumppani haluaa itseään elämässään toteuttaa"
Ei kukaan työikäinen näe toisiaan kuin pari tuntia per ilta siellä kotona ja jos elämä on jo vakiintunutta niin sekin pari tuntia menee helposti ilman hoksottimia töllön ääressä ilman todelista kohtaamista... :-D Siihen lapset, kotityöt, vuorotyöt, pitkiä työmatkoja jne. niin pari tuntia viikossakin oikeaa vuorovaikutusta alkaa olla jo pieni ihme... :-D Tuolla sinun vaatimustasollasi ihan kaikkien pitäisi olla sinkkuja. Ainakin sitä ollaan hereillä kohdatessa silloin kun seurustellaan sinun mukaasi aivan väärin.
Ei kaverit, harrastukset, baareilu ym. ole parisuhteen vastakohta vaan ne täydentävät toisiaan.
Ei sinun tarvitsekaan ymmärtää muita, pääasia, että tiedät, mitä itse haluat. Minä elin parisuhteessa jo hyvin nuorena ja ehdin kokea monenlaisia asioita - miehen kanssa ja ilman. Ei ollut mikään pakko, mutta halusin. Vasta lasten voi sanoa oikeasti rajoittaneen elämää joiltakin osin, mutta toisaalta lapset olivat molempien toiveissa ja lasten kanssa eläminen taas on tuonut uusia puolia. Ja vaikka aloin seurustella nuorena, olin ensisynnyttäjänä varsin keskivertoiässä.
Parisuhteeseen ehtii kyllä viidenkympin tuollapuolenkin...
Eihän sitä voi valita, missä vaiheessa se oikea tulee vastaan.
Itse tuli hankittua lapset 20 kympin korvilla. Viimeisin lähes kolmekymppisenä. Kyllä se elämä sellaista harmaata puurtamista ja pärjäämistä oli. Mihinkään ei ollut energiaa ja eristäytyi kotiin syömään ja lihoi läskipalloksi. Vasta kun palasi työelämään tajusi olevansa koko 56 oleva sotanorsu jolle ei löydy oikeaa kokoa työvaatteista. Katseli alati läskistyviä potilaita niin tajusi että oma arkku tulee painamaan helvetisti. Silloin niksahti päässä. Minä otin ja lähdin. Siitä on nyt vuosia. Minulla on nykyään ystäviä joita minulla ei ollut ainuttakaan entisessä elämässä. Treenaan 10-15 tuntia viikossa. Menen kokoon S ja näytän helvetisti paremmalle kuin parikymppisenä. Nukun yöni hyvin. Elämä on rauhallista. Muutama puoliso ollut tässä välissä ja taas vaihteeksi sinkkuna. Mielekkäitä elämänsuunnitelmia on tullut tehtyä. Ex on kuoleman väsynyt ja ruikuttaa elämäänsä. Meni typerys hankkimaan lisää lapsia kun tuli huijatuksi. Sitä en tajua kun vihdoinkin olisi vapaa päälle nelikymppisenä niin lähtee pilaamaan elämäänsä. Saman teki nykyinenkin ex mieheni. Heti uusi vaimo ja kakara sen kanssa. Vielä kun tiesi että se ei lapsia halunnut niin kyllä huvitti.
Itse olen aloittajan ikäinen.
Elämä pyörii pakostakin samaa rataa päivästä toiseen. Kaikki samat rutiinit. Enää en edes jaksa yrittää muuttaa niitä yksin.
Mahdollisuuksia lähteä tuosta vain jonnekin etelään/pohjoiseen ei vain ole.
Kyllä tätä elämää kärsisi mielummin jonkun toisen kanssa kuin yksin päivästä toiseen.
Mutta kun ei ajattele sitä, ja jatkaa eteenpäin, niin kaikki on suhteellisen hyvin. Välillä on vähän pelottanut mielenterveyden puolesta, mutta sen huomaa vain oman mielikuvituksen hulluuden romatisoinniksi.
Ihmisillä on erialiset tavoitteet ja mielipiteet.
Ihmisiä on erilaisia. Kuka sanoo mikä on "liian pian"? Ei sitten niin kukaan muu kuin ihminen itse.