Meillä on hankaluuksia koska mies haluaa olla kanssani mutta pelkää että jätän tai ei tästäkään mitään tule-asenne.
Kiukuttelee usein ja humalassa heittää erokorttia. Olemme täysin erilaisia ja erilainen lähtökohtana.
Hän on tavan duunari, minä korkeastikoulutettu viranhaltija.
Se ei minua haittaa mitä toinen on. Päinvastoin. Olen ollut täysin vääränlaisessa seurassa koko elämäni. Liian pintapuolista.
Nyt on syvyyttä. Rakkautta.
Mies vaan sanoo että minulla pitäisi olla parempi mies.
Tuntuu pahalta. Hän on paras ja häntä rakastan. Sellaisenaan.
Olen saanut hänet uskomaan että en ole jättämässä, enkä halua kuin hänet.
Kai hänellä on ollut aikaisemmin enemmänkin lähipubin ruusuja. Suuria pettymyksiä, mutta miten saisin hänet vakuuttuneeksi.
Kiukuttelee usein ja humalassa heittää erokorttia. Olemme täysin erilaisia ja erilainen lähtökohtana.
Hän on tavan duunari, minä korkeastikoulutettu viranhaltija.
Se ei minua haittaa mitä toinen on. Päinvastoin. Olen ollut täysin vääränlaisessa seurassa koko elämäni. Liian pintapuolista.
Nyt on syvyyttä. Rakkautta.
Mies vaan sanoo että minulla pitäisi olla parempi mies.
Tuntuu pahalta. Hän on paras ja häntä rakastan. Sellaisenaan.
Olen saanut hänet uskomaan että en ole jättämässä, enkä halua kuin hänet.
Kai hänellä on ollut aikaisemmin enemmänkin lähipubin ruusuja. Suuria pettymyksiä, mutta miten saisin hänet vakuuttuneeksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et saa häntä vakuuttuneeksi millään. Hänen täytyy itse päänsä sisällään saada itsensä vakuuttuneeksi. Itselläni kokemusta vastaavasta tilanteesta. Pidemmän päälle en sitten miehen epävarmuutta ja ns. loukkaavaakin epäluottamusta minua kohtaan jaksanutkaan. Toivottelin lopulta hyvät jatkot ja toivon että ei siirrä taas seuraavaan suhteeseensa omaa epäväarmuuttaan toisen tunteita kohtaan. On todella kuluttavaa vakuuttamisen päällekin vielä vakuuttaa omia aitoja tunteitaan. Lopulta se kääntyykin itseään vastaan.
Jos hänellä on riittämättömyyden tunteita, niin se voi poikia myös mustasukkaisuutta. Miehellä on oman itsetuntonsa kanssa ongelmia eli ei luota tarpeeksi itseensä eikä siten sinuunkaan. Itse seurustelin miehen kanssa, joka oli tavallinen duunari ja tosi kivan erikoinen persoona sekä komea, niin että naiset kuolasivat perään. Itselleni tuli riittämättömyyden tunteita, koska olen ihan tavallisen näköinen ja en voisi kilpaillakaan kenenkään ulkonäöllisesti kauniin kanssa hänestä ja koin parempana lopettaa suhteen enkä kärsiä mustasukkaisuudestani.Myöhemmin suhteen päätyttyä sain kuulla miehen sukulaisilta, että hän itse oli ollut minulle kateellinen juurikin siitä, että olin parempipalkkainen, oman asunnon omistava jne. Parempi oli siis meille molemmille, että suhde päättyi.
minä en ole varakas kuitenkaan. Itseas mies on varakkaampi.
Minua painaa entisen elämän avioerossa jääneet velat. Voisin myös olla todella katkera monesta asiasta.
Elämäni on ollut helvettiä, henkistä ja taloudellista hyväksikäyttöä.
Että Siinä mielessä vielä heikoimmilla.
Enemmin mietin hänen entisiä suhteitaan, joissa naiset ovat olleet kovia juomaan ja tappelemaan. Kunnon baariruusuja ja sen näköisiäkin.
Sitten tulee rauhallinen mutta jämäkkä nainen, niin ei uskalla uskoa että hyvinkin voi käydä.
Lopetin muuten jo vakuuttelun.
Tämä asia pitää hänen oppia itse tajuamaan.
Mieheni ei tosiaan ole tyhmä.
Tajuaa monia juttuja, että tuli tehtyä tai sanottua tyhmästi.
Voiko ihminen sitten muuttua ja ottaa opikseen, luottaa ja antaa elämän kantaa?
Onko kukaan teistä onnistunut?
Niin, Miehelläsi voi olla syvempi henkinen vamma lapsuudesta/nuoruudesta missä on kokenut huonomuutta. Miehen vanhemmat, sukulaiset yms. ovat voineet mitätöidä ja tästä jäänyt sisäinen tunne että ei ansaitse kovinkaan paljon elämässä.Tätä varten pubiruusut jotka ryyppää ja riitelee on ollut oikein miehesi mielestä ok - kumppaneita.Sellaista joita oman sisäisen käsityksen mukaan ansaitseekin.
Tämähän on tietysti harha koska kyllä jokainen ihminen ansaitsee hyvän elämän ja parisuhteen.Se onkin eriasia mitenkä ihmiset kohtaavat itsensä ja elämänsä, sekä löytävätkä he lopulta sen todellisen minänsä.
Jos alkoholi laukaisee ne riittämättömyyden tunteet niin sitä olisi hyvä vähentää ja keskustella selvinpäin. Ottaa voi kohtuudella kunhan mielipahaa ei synny . Mottoni
Eikä turhia vakuutteluja vaan faktat pöytään.
Eli alettava uskomaan jo ettet ole muka parempaan vaihtamassa ja Sinä itse määrität mikä sinulle on parasta. Nyt se on nykyinen miehesi.
Jatkuva pelko ja epäily menettämisestä ei suhdetta syvennä vaan voi ajaa toista pois. :/
Vähän kuin mustasukkaisuus voi ajaa pettämään lopulta.
Suostusiko mies käymään juttelemassa ammattilaisen luona? Avata noita päähänpinttymiä?
Olethan selvittänyt kuinka pahalta miehen käytös sanoillaan tuntuu?
Itsetunto ei taida kovin vahvoilla olla miehellä. Sitä pitäisi käsitellä tulevaisuuden sujuvuuden vuoksi.
Heh naisethan usein vinkuvat "ettei riitä" ja mikään vakuuttelu ei sellaisen ihmisen päähänpinttymää poista. Apua näihin ongelmiin löytyy kyllä. ;)
Tuo huono itsetunto on hankala juttu ja voi ajaa eroon loppujen lopuksi.
Kaverini seurusteli pullean naisen kanssa, joka aina oli vähättelemässä itseään, ja mustasukkaisena solakoista kanssasisaristaan. Kaverini ei tuota jaksanut ja erosi.
Näihin juttuihin on hieman vaikea ottaa kantaa, sillä ihmiset ovat ja toimivat niin erilailla. Jos toisella ei ole mitään syytä tuollaiseen käytökseen niin mielestäni se on lapsellista ja suhteen tuhoavaa. Mutta, jos esimerkiksi toinen aina ylistävästi puhuu, että kun sekin Jamppa on niin hyvin koulutettu, hyvässä työssä ja älykäs että tai joku pullukalle puhuisi, että kyllä sekin Jaana on niin timmissä kunnossa että. Eli täytyisi myös tietää ettei toinen ruoki tuollaisia epäilyjä. Mutta useimmissa tapauksissa kyse on enemmän siitä korvien välistä ja jos joku oikeasti haluaisi olla fiksumpi niin ei muutakun itseään kehittämään ja opiskelemaan tai jos joku haluaisi olla hoikempi niin ei muutakuin elämäntapoja muuttamaan. Ei asiat kenellekään ilmaiseksi tule (ehkä joillekin harvoille). Mutta eri asia on, jos itse pysty täysin tyytyväisenä kantamaan kilonsa niin eihän se ketään haittaa tai on sinut työnsä kanssa niin sehän on ihan ok. Mistä tahansa saa ongelman, jos haluaa ja jos ei ylipäätään kenenkään kanssa halua olla niin aina siihen löytyy selitys miksi se ja se ei kelpaa.
Silloin kun alkoholi on mukana liikaa elämässä eli tarvitaan rohkaisua jokaiseen tapahtumaan, silloin elämä varmasti takkuaa.
Kun on niin vahva, että uskaltaa jättää alkoholin pois ja uskaltaa myös seurassa olla ottamatta alkoholia ja vielä lisäksi päättää, että puhutaan aina totta ja pyritään välttämään myös valkoisia valheita ja salailua.
Toki on joskus hyvä jättää jokin asia kertomatta jos uskoo sen aiheuttavan suotta kitkaa.
Neuvottelut ja keskustelut pitää aina tehdä selvin päin ja rehellisesti, totuus on ainoa oikea tie pitää perheensä koossa ja olla onnellinen.
Miehesi on ihan varmasti kasvanut "tyypillisessä suomalaisessa perheessä", missä äiti on ollut pirttihirmu jäkättäjä ja ilkeilijä, mies vaikeneva/huutava juopottelija-vetäytyjä, ja laopset siinä sivussa ovat kasvaneet mitenkuten vailla riittäviä rakkaudellisia vuorovaikutustaitoja.
Eräässä aiemmassa keskustelussa olikin hyviä linkkejä mm.Duodecimin terveyskirjaston artrikkeleihin "Positiivinen vuorovaikutus parisuhteessa". Miehesi saattaa olla jopa niin vaurioitunut, että kuuluu siihen suomalaisten miesten joukkoon, jonka kiintymyssuhdetyyppi on välttelevä. Todella hermojakuluttavia vuosia sulle luvassa, ellei mies tajua että on ihan itse heittämässä onnensa ojaan. Että hänen pitää käsittää missä ongelma ja vika on. Yritä ensin nätisti jutella, anna kirjoja ja artikkeleita parisuhdeasioista luettavakseen, ja lopulta käy itse ensin pariterapeutilla. Kun olet jutellut terapeutin kanssa ja näistä kertoilet miehelle, hänelläkin saattaa lamppu syttyä että hän haluaa oman näkökantansa esiin.
Siitä se saattaa lähteä, kiinnostuksen heräämisestä itsensä ja rakkaussuhteen kehittämiseen.