onnellinen. Vuosi sitten olin viimeisilläni raskaana ja asuin avomieheni kanssa.
Olin haistellut palaneen käryä jo aika kauan, mutta en laittanut miestä selkä seinää vasten.
Noh, totuus tapaa tulla julki ja niin tuli tässäkin tapauksessa: mies oli veloissa, jättänyt meidän vuokramme maksamatta, peliongelmainen, varastanut minulta ja muilta rahaa yms.
Kun vyyhti alkoi aukeamaan oli ihme ettei synnytys alkanut, olin RAIVOISSANI. Lähiviikot oli sitä tuttua, uusia valheita selvisi kokoajan ja samalla tuleva ex ruikuttaa että nyt on kaikki paljastunut, enää ei ole valheita ja kokoajan oli kuitenkin. Tilanteesta olisi paljon kerrottavaa, mutta eteenpäin.
Minulle oli heti selvä että suhde ei todellakaan jatku eikä tule koskaan jatkumaan, mies yritti jotain suunnitelmia vääntää, mutta ei. Luojan kiitos emme olleet naimisissa.
Sain lapsen, jatkoin samantien opiskelua. Olen nyt erittäin onnellinen. Ja tavallaan onnellinen että kävi kuten kävi. En rakastanut avomiestäni koskaan oikeasti, rakastunut olin alussa.
Tämä suhde oli piste iin päälle. Ei koskaan enää. Olen saanut miehistä niin tarpeekseni. Olen tavannut ja seurustellut erittäin huonon otoksen kanssa ja olen saanut tarpeekseni.
Nyt saan olla lapseni kanssa kaksistaan ja päättää itse omista ja hänen asioistaan. Ottaa yksin vastuun (ennenkin vastuu oli yksin minulla mutta otti vähän päähän kun toinen "aikuinen" vierellä).
Moni valittaa ettei ole kumppania, ajattelin vaan sanoa että kaikki yh:t eivät ole tyytymättömiä tilanteeseensa.
Olin haistellut palaneen käryä jo aika kauan, mutta en laittanut miestä selkä seinää vasten.
Noh, totuus tapaa tulla julki ja niin tuli tässäkin tapauksessa: mies oli veloissa, jättänyt meidän vuokramme maksamatta, peliongelmainen, varastanut minulta ja muilta rahaa yms.
Kun vyyhti alkoi aukeamaan oli ihme ettei synnytys alkanut, olin RAIVOISSANI. Lähiviikot oli sitä tuttua, uusia valheita selvisi kokoajan ja samalla tuleva ex ruikuttaa että nyt on kaikki paljastunut, enää ei ole valheita ja kokoajan oli kuitenkin. Tilanteesta olisi paljon kerrottavaa, mutta eteenpäin.
Minulle oli heti selvä että suhde ei todellakaan jatku eikä tule koskaan jatkumaan, mies yritti jotain suunnitelmia vääntää, mutta ei. Luojan kiitos emme olleet naimisissa.
Sain lapsen, jatkoin samantien opiskelua. Olen nyt erittäin onnellinen. Ja tavallaan onnellinen että kävi kuten kävi. En rakastanut avomiestäni koskaan oikeasti, rakastunut olin alussa.
Tämä suhde oli piste iin päälle. Ei koskaan enää. Olen saanut miehistä niin tarpeekseni. Olen tavannut ja seurustellut erittäin huonon otoksen kanssa ja olen saanut tarpeekseni.
Nyt saan olla lapseni kanssa kaksistaan ja päättää itse omista ja hänen asioistaan. Ottaa yksin vastuun (ennenkin vastuu oli yksin minulla mutta otti vähän päähän kun toinen "aikuinen" vierellä).
Moni valittaa ettei ole kumppania, ajattelin vaan sanoa että kaikki yh:t eivät ole tyytymättömiä tilanteeseensa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"En rakastanut avomiestäni koskaan oikeasti, rakastunut olin alussa." Teit kuitenkin lapsen hänen kanssaan...
Miehelläsi oli selvästi peliongelma, hän olisi tarvinnut toisen tukea siitä selvitäkseen. Kuitenkin jätit hänet yksin selviämään ja samalla veit mahdollisuuden isyyteen. Aika tylyä ja omiaan ohjaamaan alkoholismiin sekä lopulta itsemurhaan.
"ennenkin vastuu oli yksin minulla mutta otti vähän päähän kun toinen "aikuinen" vierellä" Olisiko näin, että et missään nimessä halua muiden sekaantuvat SINUN kasvatusmenetelmiin, tai SINUN suunitelmiin?
Aika karua. Huh.
voisi sanoa etten halua muitten sekaantuvan lapseni kasvatukseen. Haluatko sinä? Onko sinulla lapsia?
Sen jälkeen kun minulle on kaksi vuotta valehdeltu päin naamaa niin en todellakaan koe että minun tarvitsisi vielä autaa samaa valehtelijaa. Toisekseen on sen verran kokemusta, että tiedän ihmisten muuttuvan äärimmäisen harvoin. en ymmärrä miksi minun itäisi jäädä odottamaan jos tämä olisi se kerta.
Kyllä tein lapsen hänen kanssaan. Naisella on se etu että saa lapsen yksinäänkin, se on tosiasia.
En mielestäni kertonut mitään, mistä voisit vetää johtopäätösen minun vieneen hänen mahdollisuuden isyyteen. Lapseni isä tapaa lastaan säännöllisesti ja osallistuu elatukseen. En koe että minulla on oikeutta päättää lapseni puolesta hänen suhteesta isäänsä- ainakaan negatiivisessa mielessä.
Voi olla karua, mutta olen silti onnellinen.
Ammattilaiset ovat sitä varten että he auttavat peliongelmaisia yms.
"Nyt saan olla lapseni kanssa kaksistaan ja päättää itse omista ja hänen asioistaan."
Kyllä tuosta äkkiseltään voisi kuvitella, että isä ei enään lapsen elämään kuulu. No, ehkä se nyt oli vain tahaton lipsahdus sinulta.
Hyvä, että olet onnellinen, tällä hetkellä. Mutta älä nyt kokonaan menetä toivoasi miesten suhteen.
ei se nyt ollut mikään tahaton lipsahdus. täällä jokainen kirjoittaa juuri sen verran kun haluaa ja jos joku haluaa luulla tai olettaa loput niin se on ihan ok mulle.
Vaikka lapseni isä kuuluu lapseni elämään ei se tarkoita että hän päättää lapseni asioita. Jos kronologiselta iältään aikuinen ihminen ei ole kykeneväinen huolehtimaan itsestään, ei hän minun mielestäni ole kykeneväinen huolehtimaan lapsestakaan.
Noh hyvät jatkot sulle.
syyllistävistä kommenteista. Edellinen halusi sinun ryhtyvän terapeutiksi ja velkojen maksajaksi, muuten voi tapahtua kauheita.
Asia on niin, että aikuinen ihminen on vastuussa omasta itsestä. Mikäli olisi halunnut, niin kai hänellä olisi ollut jälkeenpäinkin mahdollisuus hoitaa asiansa ja osallistua sitten lapsenne elämään.
Olen itse toiminut samoin yh:na, hoidin lapset ilman haikailua miehestä ja se sopi minulle hyvin.
Nyt lapset ovat maailmalla ja minulla tasapainoinen, onnellinen suhde. Toivon, että osaat nauttia lapsestasi vaikka välillä on yksinäistäkin. Minä olin onnellisessa asemassa, koska molemmat isovanhemmat osallistuivat myös lasten elämään.
kaltaisesi OLETTE katoava 'luonnon vara/oikku' , niin kuin pieru saharaan !
kirjoitetaan yhteen.