Moi. Lähiomaiseni (nainen) on eronnut. Sekä hän että hänen aviomies on eläkeläisiä. Nyt eroamisen lopputuloksena näyttäisi siltä että heidän yhteinen asunto myydään, ja osuus joka hänelle jää ei näillä näkymin tule riittämään uuden asunnon ostamiseen. Hän on eläkeläinen ja myös pitkäaikaissairas ja sairaseläkkeellä ja olen huolissani siitä, että hän ei välttämättä myöskään saa lainaa, jotta uuden asunnon ostaminen olisi mahdollista. Hänellä on myös osittainen invaliditeetti kädessä, joka onneksi ei liian paljon haittaa arkea. Vuokrien hinnatkin ovat PK-seudulla pilvissä. Hommaa vaikeuttaa mm. se, että hänellä on vaikeuksia kävellä rappusia ylös/alas ja muutenkin kävellä. Terveysasemalla pitää asioida usein, joten asumus josta on pitkä matka bussipysäkille tai jossa on paljon rappusia (eikä hissiä) ei tule kyseeseen.
Tämä on meille täysin uusi tilanne. Mitäköhän tällaisessa tilanteessa kannattaisi tehdä? Joutuuko vaan hyväksymään sen että asunnon myymisestä tuleva raha hupenee muutamassa vuodessa yksityisten markkinoiden kalliisiin vuokriin? Onko mitään keinoa että jollain tukiaisilla tällaisen henkilön on mahdollista saada lainaa tai sitten löytää jotenkin kohtuuhintainen vuokra-asunto...?
Entäpä jos on vaikka niin hyvä tilanne, että kolmas osapuoli maksaisi lainan korot, mutta lainaa ei todennäköisesti pystyisi lyhentämään hänen elinaikanaan, eli se varmaan olisi vähän kuin hypoteekkiyhdistyksen käänteinen laina.
Entä jos kattoo asioita 10-20 vuoden skaalalla ja miettii sitä että vanhainkoti saattaa olla edessä. Kuulin huhun että jos/kun vanhus joutuu vanhainkotiin, niin valtio takavarikoi tileiltä kaikki rahat. Pitääkö tämä paikkansa?
Mistäköhän kannattaisi kysyä tai saada ammattilaisen konsultointia tämmöiseen tilanteeseen? Lakimies? Sosiaalineuvoja? Joku muu neuvoja? Ei oikein edes tiedä että mistä kysyä tai lähteä liikenteeseen.
Entäpä miten KELA suhtautuu tilanteeseen? Onko se niin että KELA:lta ei saa mitään tukia jos tilillä on asunnon myynnin seurauksena (tilapäisesti) iso määrä rahaa...? Eiks se vähän niinkuin sen takia kannattaisi keinolla millä hyvänsä saada omistusasunto, koska silloin KELA ilmeisesti kuitenkin tukee asumisen kustannuksia...?
Pystyykö pääomaa pitämään henkissä jotenkin sijoittamalla myyntihinta vai mitä niinkuin kokonaisvaltaisesti kannattaisi tehdä?
Kaikki neuvot otetaan vastaan :)
Tämä on meille täysin uusi tilanne. Mitäköhän tällaisessa tilanteessa kannattaisi tehdä? Joutuuko vaan hyväksymään sen että asunnon myymisestä tuleva raha hupenee muutamassa vuodessa yksityisten markkinoiden kalliisiin vuokriin? Onko mitään keinoa että jollain tukiaisilla tällaisen henkilön on mahdollista saada lainaa tai sitten löytää jotenkin kohtuuhintainen vuokra-asunto...?
Entäpä jos on vaikka niin hyvä tilanne, että kolmas osapuoli maksaisi lainan korot, mutta lainaa ei todennäköisesti pystyisi lyhentämään hänen elinaikanaan, eli se varmaan olisi vähän kuin hypoteekkiyhdistyksen käänteinen laina.
Entä jos kattoo asioita 10-20 vuoden skaalalla ja miettii sitä että vanhainkoti saattaa olla edessä. Kuulin huhun että jos/kun vanhus joutuu vanhainkotiin, niin valtio takavarikoi tileiltä kaikki rahat. Pitääkö tämä paikkansa?
Mistäköhän kannattaisi kysyä tai saada ammattilaisen konsultointia tämmöiseen tilanteeseen? Lakimies? Sosiaalineuvoja? Joku muu neuvoja? Ei oikein edes tiedä että mistä kysyä tai lähteä liikenteeseen.
Entäpä miten KELA suhtautuu tilanteeseen? Onko se niin että KELA:lta ei saa mitään tukia jos tilillä on asunnon myynnin seurauksena (tilapäisesti) iso määrä rahaa...? Eiks se vähän niinkuin sen takia kannattaisi keinolla millä hyvänsä saada omistusasunto, koska silloin KELA ilmeisesti kuitenkin tukee asumisen kustannuksia...?
Pystyykö pääomaa pitämään henkissä jotenkin sijoittamalla myyntihinta vai mitä niinkuin kokonaisvaltaisesti kannattaisi tehdä?
Kaikki neuvot otetaan vastaan :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.