Yllätystieto suomalaisista: ”Leningradin motin siviilit ammuttava”
Jarmo Koponen
Luotu: 19.11.2008 15:56
"Dosentti Martti Turtola muistuttaa, että erillissodan korostaminen on ollut Suomessa politiikkaa. Sodan huumassa haettiin voittoa Neuvostoliitosta, ja Suomi halusi olla voittajien puolella.
Turtola todisti väitettään kertomalla ilmeisesti ensi kertaa julkisuudessa, että suomalaiset rintamakomentajat saivat vuonna 1941 käskyn ampua venäläiset siviilit, jos näitä pyrkisi Suomea kohti.
– Ainakin 12. divisioonan eli Vihman komentaman divisioonan rintamaupseerit saivat kyseisen suullisen käskyn, kun he olivat saavuttaneet vanhan rajan Karjalan kannaksella. Suullisesta käskystä vaadittiin kunniasanalla vaiettavaksi, Turtola sanoi.
Turtolalle asiasta kertoi hänen jo kuollut isänsä, joka toimi joukkueenjohtajana Terijoella.
Turtola liitti siviilien ampumisen kokonaisuuteen, jossa hän puntaroi kysymystä Suomen roolista Hitlerin Saksan armeijan rinnalla. Turtolan mukaan kysymys on kansainvälisesti siitä, kannammeko me vastuun juutalaisten tuhosta koko itärintamalla.
– Tämän takia Suomessa kannatetaan erillissotaa niin voimakkaasti, koska vastuuta holokaustiin osallistumisesta ei haluta ottaa, Turtola sanoi.
Kysymys erillissodasta liittyy myös kysymykseen siitä, kävikö Suomi tuhoamissotaa. Turtolan mukaan on selvää, että Hitler kävi Neuvostoliittoa vastaan eri sotaa kuin länsimaita vastaan.
– Jokainen voi tietenkin tarkistaa asian esimerkiksi Väinö Linnan kirjasta: Kävikö tuo remmi tuhoamissotaa?, Turtola kysyy."
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/41599-yllatystieto-suomalaisista-”leningradin-motin-siviilit-ammuttava”
---
Ihan tehokkaaltavaikuttanut keino... siihenkin aikaan.
Jarmo Koponen
Luotu: 19.11.2008 15:56
"Dosentti Martti Turtola muistuttaa, että erillissodan korostaminen on ollut Suomessa politiikkaa. Sodan huumassa haettiin voittoa Neuvostoliitosta, ja Suomi halusi olla voittajien puolella.
Turtola todisti väitettään kertomalla ilmeisesti ensi kertaa julkisuudessa, että suomalaiset rintamakomentajat saivat vuonna 1941 käskyn ampua venäläiset siviilit, jos näitä pyrkisi Suomea kohti.
– Ainakin 12. divisioonan eli Vihman komentaman divisioonan rintamaupseerit saivat kyseisen suullisen käskyn, kun he olivat saavuttaneet vanhan rajan Karjalan kannaksella. Suullisesta käskystä vaadittiin kunniasanalla vaiettavaksi, Turtola sanoi.
Turtolalle asiasta kertoi hänen jo kuollut isänsä, joka toimi joukkueenjohtajana Terijoella.
Turtola liitti siviilien ampumisen kokonaisuuteen, jossa hän puntaroi kysymystä Suomen roolista Hitlerin Saksan armeijan rinnalla. Turtolan mukaan kysymys on kansainvälisesti siitä, kannammeko me vastuun juutalaisten tuhosta koko itärintamalla.
– Tämän takia Suomessa kannatetaan erillissotaa niin voimakkaasti, koska vastuuta holokaustiin osallistumisesta ei haluta ottaa, Turtola sanoi.
Kysymys erillissodasta liittyy myös kysymykseen siitä, kävikö Suomi tuhoamissotaa. Turtolan mukaan on selvää, että Hitler kävi Neuvostoliittoa vastaan eri sotaa kuin länsimaita vastaan.
– Jokainen voi tietenkin tarkistaa asian esimerkiksi Väinö Linnan kirjasta: Kävikö tuo remmi tuhoamissotaa?, Turtola kysyy."
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/41599-yllatystieto-suomalaisista-”leningradin-motin-siviilit-ammuttava”
---
Ihan tehokkaaltavaikuttanut keino... siihenkin aikaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Toisen käden huhupuhetietoa. Ei Suomi tarvinut mitään puolusteluja holokaustiin liittyen, Suomessa sellaista ei ollut ja Suomi päätti niin itsenäisesti asioistaan kun se oli mahdollista ison aseveljen ja pääasiallisen ruoka yms. tarvikkeiden toimittajan kyseessa ollen oli mahdollista.
Suomi tarvitsi etäisyyttä natsi-Saksan hirmutekoihin ja yleensä natsi-ideologiaan. Tätä tarkoitusta varten luotiin valhe "erillissodasta", vaikka vielä sodan alussa oltiin menossa yhdessä ja Saksan kanssa yhtenevin ideologisin tavoittein valtaamaan elintilaa, luomaan rodullisesti puhdasta Suomea ja tietenkin tuhoamaan bolsevikkijuutalaisista koostuva yhteinen vihollinen.
Suomi luovutti "yhteisiä ideologisia ja rodullisia vihollisia" Suomen alueella toimivalle Einsatzkommando yksikölle, joka kuulusteli ja murhasi vangit. Nämäkin seikat yritettiin suomalaisten toimesta peitellä ja valkopestä mm. tuhoamalla kaikki asiaa sivuavat dokumentit.
No Suomihan suoritti Itä-Karjalassa etnisen puhdistuksen ja pisti Manerheimin käskyllä naiset, lapset ja vanhukset leireille nääntymään nälkään. Sama Mannerheim puhui "Pyhästä Sodasta" ja käsitteli hyökkäyssotaa Suur-Suomi-aatteen mukaisin sanakääntein.
Suomessa tehtiin 1941 propagandakirja Finnlands Lebensraum, jossa natsien elintila-ajattelu ja muutkin natsiopit nivottiin yhdeksi oppikokonaisuudeksi Suur-Suomi-aatteen kanssa. Natsien Einsatzkommandolla oli oma yksikkönsä Suomessa, joka kuulusteli ja teloitti suomalaisten natseille luovuttamia "yhteisiä ideologisia ja rodullisia vihollisia". Samanlaiset Einsatzkommando yksiköt toimivat kaikkialla Saksan itärintamalla, joten Suomi oli de facto mukana natsien operaatio Barbarossassa.
Unohtaa ei pidä sitäkään, että Göring lupasi jo talvisodan aikana Suomelle palkinnon mikäli Suomi tekisi rauhan mahdollisimman pian, ja osallistuisi myöhemmin Saksan tulevaan suurhyökkäykseen. Suomeen tuli satoja tuhansia natsihallinnon joukkoja, ja sotatoimet koordinoitiin yhdessä saksalaisten kanssa. Suomen aluetta käytettiin natsien aloittaessa operaatio Barbarossan jo ennen kuin Suomen joukot aloittivat varsinaiset hyökkäystoimet.
"Göring lupasi jo talvisodan aikana Suomelle palkinnon mikäli Suomi tekisi rauhan mahdollisimman pian, ja osallistuisi myöhemmin Saksan tulevaan suurhyökkäykseen."
Tuollaisenaan tuohon on vaikeaa uskoa, sillä olihan Saksa myynyt Suomen "könttäkaupassa" jo elokuussa 1939 NL:lle yhdessä Baltian maiden kanssa. Miksi Saksaa olisi yhtäkkiä kiinnostanut pienen 3.5 miljoonaisen Suomen sotapotentiaali?
Eikä se Petsamon nikkelikään niin ihmeellinen asia ollut, olihan kaivoskin vielä tuolloin vasta rakenteilla.
Saksan ja NL:n tekemät "kaupat" olivat ihan yhtä tyhjän kanssa, hyökkäsiväthän saksalaiset jo kohta totaalisen sodan merkeissä hävittämään kaikki vihaamansa "juutalaisbolsevikit". Molemmat osapuolet tiesivät ettei mikään sovittu kestäisi, natseilla oli Lebensraum mielessä jo aikaisin 1930-luvulla, ja itseasiassa käsite oli lanseerattu Saksassa jo 1900-luvun alkupuolella. Kyseisiä kauppoja tehtiinkin ikäänkuin harhautusmielessä ja omia asetelmia tulevaan koitokseen valmistellen.
Mitä Göringiin tulee, niin Suomen tuleva Berliinin lähettiläs Toivo Kivimäki lähetettiin helmikuussa 1940 Berliiniin hakemaan Saksalta tukea sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Kivimäelle järjestettiin 22. helmikuuta tapaaminen Göringin kanssa. Ragnar Nordströmin 1940-luvun lopulla kirjoittamien muistelmien mukaan Göring antoi Kivimäelle lupauksen Saksan tulevasta hyökkäyksestä Neuvostoliittoon:
"Muistakaa, että teidän on tehtävä rauha millä ehdoin tahansa. Takaan, että kun lyhyen ajan kuluttua lähdemme sotaan Venäjää vastaan, saatte kaiken takaisin korkoineen."
Göringille myönnettiin juhannuksena 1941, kolme päivää operaatio Barbarossan alkamisen jälkeen Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ketjuineen. Kunniamerkin luovutti Berliinissä suurlähettiläs Kivimäki.
Ulkoministeri Rolf Wittingille lähettämässään ”hyvä veli” -kirjeessä Kivimäki kuvaa luovutustilaisuutta. Hän kiitti Göringiä talvisodan aikaisesta neuvosta ja ”koron kanssa” -lupauksesta. Heikki Ylikangas arvioi, että kunniamerkin luovuttaminen Göringille on jo yksin osoitus Göringin lupauksen merkityksessä talvisodan päättäneissä neuvotteluissa. Hän myös arvioi, että Saksa oli tulkinnut Suomen ratkaisut seuraukseksi siitä, että Göringin ilmoitus otettiin vakavasti ja että sitä noudatettiin.
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=4202
Eihän tämä Kivimäen kirje ole mikään uusi asia.
Eikö se nyt suhteellisen uusi ole historiantutkimuksessa. Tokihan itse kirje on vanha.
Ei todellakaan. Kirjeen ja keskustelujen sisältö on aivan tuttua vanhaa kauraa mm. Ohto Mannisen ja muiden kirjoituksista. Prof Ylikangas on aina ollut ihmeellisen hyvä markkinoimaan vanhoja totuuksia "omina löytöinään". F*cking rubbish, sanoo vanhempi historiantutkija.
Kirjeestä varmaan tiedettiin ennestään jotain, mutta eikö se löytynyt vasta 2005?
>>Kysymys erillissodasta liittyy myös kysymykseen siitä, kävikö Suomi tuhoamissotaa. Turtolan mukaan on selvää, että Hitler kävi Neuvostoliittoa vastaan eri sotaa kuin länsimaita vastaan.<<
Itärintamalla Hitler kävi juutalaistentuhoamissotaa, mutta myös länsirintamalla Hitler kävi juutalaistentuhoamissotaa...
Itärintamalla Hitler kävi "totaalista sotaa" joka ei kohdistunut ainoastaan vihollisen sotilaalliseen voimaan, ei edes ensisijaisesti voisi sanoa.
Tämäkin keskustelu kärsii kärjistyksistä aloituksessa, siitä aiheutuneista kärjistymistä vastauksissa ja älyttömistä kärjistyksistä vastauksiin vastauksissa.
Tosiasia kuitenkin on, että mikään muu sotaakäynyt maa ei ollut lähellekään niin harkitsevainen ja vastuullinen sodankäynnissään kuin Suomi.
Ja sodan ulkopuolella pysymiseen itsenäisenä ja demokraattisena säilyen, ei Suomelle ollut mahdollisuutta Neuvostoliitosta ja Saksasta johtuen.
Alussa oli alemmilla tasoilla hyvin lyhytaikaisesti joitakin merkitykseltään vähäisiä yli-innostumisia. Nämä olivat seurausta Talvisodan vääryydestä, sen rauhassa kärsitystä vääryydestä ja NL:n välirauha-aikana tekemistä painostavista uhkatoimista.
Jättämällä pois vähintäänkin yliampuvat Suomen syyttelyt voisimme oppia asioista jotain. Siis stalinistitkin, nouskaa juoksuhaudoista maltilliseen keskusteluun.
Ehei. Suomen tasavalta ja sen sotilaat on mustamaalattava kaiken pahuuden esikuvaksi ja ennätykseksi. Muuten lakkaa trollinpalkka juoksemasta.
"Tosiasia kuitenkin on, että mikään muu sotaakäynyt maa ei ollut lähellekään niin harkitsevainen ja vastuullinen sodankäynnissään kuin Suomi."
Tuo nyt taas on puhtaasti ideologinen väite, jota on aika mahdoton edes todentaa millään käytettävissä olevalla objektiivisella menetelmällä. Oliko yleensäkään harkitsevaa ja vastuullista liittoutua natsien kanssa ja lähteä mukaan Hitlerin Barbarossaan? Suomalaiset aloittivat tuollaisen tekojensa valkopesun jo sodan aikana, havaitessaan etä Saksalle ehkä käykin huonosti. Sama valkopesu jatkuu nykypäivänäkin, suomalaisten tekoja systemaattisesti vähätellään, ja asenne jossa lähdettiin käymään "pyhää" hyökkäyssotaa yritetään sivuuttaa, natsi-ideologian käyttö osana suomalaista sotapropagandaa yritetään taas unohtaa kokonaan.
"Ja sodan ulkopuolella pysymiseen itsenäisenä ja demokraattisena säilyen, ei Suomelle ollut mahdollisuutta Neuvostoliitosta ja Saksasta johtuen."
Tämähän on tätä jo 60-luvulla kuopattua ajopuuteoriaa. Suomella ei ollut vaihtoehtoja, vaan suuret johjtajamme tekivät vain ainoita mahdollisia ja parhaita mahdollisia ratkaisuja. Tuon tarkoitus on pestä johtajiemme kädet kaikesta tapahtuneesta, ja sellaisen ajattelutavan levittäminen aloitettiin oikeastaan jo sotien aikana.
Suomi itsenäisesti ja omilla päätöksillään hakeutui tilanteeseen, jossa sen oli "pakko valita". Suomen lähentyminen Saksaan alkoi jo 1930-luvun alkupuoliskolla, eivätkä suomalaiset halunneet ottaa NL:n varsin hyvin perusteltuja huolia Leningradin sivustasta huomioon. Aluevaihtoja ei tehty, joten Stalin päätti sitten toimia suoraviivaisesti. Myöhemmin tapahtuneen valossa oli järkevää NL:n intressin kannalta ottaa puskurialuetta, sillä Suomi liittoutui heti tilaisuuden saatuaan Saksan kanssa ja osallistui Hitlerin operaatio Barbarossaan.
"Alussa oli alemmilla tasoilla hyvin lyhytaikaisesti joitakin merkitykseltään vähäisiä yli-innostumisia."
Niin juu alemmilla tasoilla, kuten Rytin tilaustyö Finnlands Lebensraum ja Mannerheimin Suur-Suomi-henkiset puheet pyhästä sodasta.
1. On epävarma tieto yhden divisioonan osalta siviilien tulituksesta, mikäli pyrkivät motista ulos.
2. Itä-Karjalan leirit olivat tarpeen asukkaiden turvallisuuden takia. NL:n evakuointien johdosta vain heikkokuntoiset olivat jäljellä. Aliravitsemus oli seurausta Suomen suuresta ruokapulasta. Kun se lientyi, annoksia parannettiin.
Leiriläisille järjestettiin työtä, sairaanhoito ja opetusta sekä maksettiin palkkaa.
3. Erillissotahan oli kyseessä. Suomi taisteli vain NL:a vastaan ja teki erillisrauhan sen kanssa.
1. Tieto on kumminkin olemassa. Paljon muutakin tietoa on nykyään noussut pintaan, vaikka suomalaiset yrittivät jo sodan aikana tuhota kaikki dokumentit jotka paljastivat Suomen ja natsi-Saskan yhteistyön laajuuden. Onneksi saksalaisilla ei ollut vastaavaa tarvetta, joten dokumentteja asiaan liittyen on löytynyt näihin päiviin asti. Historiaa voi aina yrittää valkopestä, mutta lopulta totuus pyrkii aina nousemaan pintaan.
2. Itä-Karjalan keskitysleireillä ei ollut mitään tekemistä asukkaiden turvallisuuden kanssa. Niiden tarkoitus oli ”Suomen kansaan elimellisesti liittyvän ja rodullisesti puhtaan kantaväestön luominen Itä-Karjalaan”. Tällä tarkoitetaan siis alueen etnistä puhdistamista. Kyseiset naiset, vanhukset ja lapset eivät olleet uhka kuin nk. rotuhygieenisessä mielessä. Leireillä kuolleisuus oli paljon suurempaa kuin niiden ulkopuolella, vankeja oli enimmillään n. 24 tuhatta ja heitä kuoli pahimpaan aikaan n. 600 kuukaudessa. Kuolleet olivat enimmäkseen lapsia ja vanhuksia. Leireillä olijat oli kerätty myös sitä tarkoitusta silmälläpitäen, että heidät luovutettaisiin myöhemmin saksalaisille. Tällöin heidän kohtalonsa olisi ollut sinetöity.
3. Erillissota ei ole totta. Suomalaiset historoitsijat ovat jo enimmäkseen luopuneet käsitteestä. Suomi liittoutui Saksan kanssa, päästi saksalaisia joukkoja alueelleen, sekä koordinoi toimiaan yhdessä Saksan kanssa. Einsatzkommando toimi Suomessa aivan kuten muuallakin Saksan itärintamalla. Suomi oli tosiasiallisesti akselivaltojen liittolainen ja mukana operaatio Barbarossassa, juuri kuten Göring oli toivonut helmikuussa 1940:
"Muistakaa, että teidän on tehtävä rauha millä ehdoin tahansa. Takaan, että kun lyhyen ajan kuluttua lähdemme sotaan Venäjää vastaan, saatte kaiken takaisin korkoineen."
Stalinistit ovat jälleen keränneet moneen kertaan perättömiksi osoitetut syytteensä Suomea vastaan. Ensimmäistäkään uutta tietoa ei heillä ole kärjistyksiensä tueksi.
Ja mikä surkuhupaisinta, itse otsikon jossiteluasiaa ei ole käsitelty lainkaan.
Kyllä sitä kysymystä kannattaa vähän pohtia, vaikka jossittelusta onkin kyse:
Leningrad oli lähellä kukistumista ja Zdanow ehti jo hätäisenä antaa ensimmäiset tuhoamiskäskyt. Hätähousun käskyt peruutettiin. Luonnollisesti myös Suomi joutui pohtimaan mitä tapahtuu, jos kaupungin puolustus kukistuu, ja jos tällöin väestöä suuressa määrin pyrkii saksalaisia pakoon turvallisiksi tiedettyjen suomalaisten suuntaan. Kaikki kaupungissa tiesivät, että tykistötulta ei tullut koskaan Suomesta päin ja Suomen armeija oli ollut jo pitkään puolustuksessa kiväärit jalalla.
Täytyy olla täydellinen stalinisti-idiootti, jos ei ymmärrä että sodan jatkuessa ei rintamalinjan yli päästetä ketään noin vain. Antautuneita sotilaita otetaan vangeiksi, mutta jos suuria siviilijoukkoja tulisi, ne ILMAN MUUTA ja KAIKILLA MAAILMAN RINTAMILLA pysäytettäisiin rintaman eteen. Ne pysäytettäisiin varoituslaukauksilla, ja jos joku vielä tunkee, hänet pysäytettäisiin haavoittavilla laukauksilla. Kyllä se riittäisi. Ei rintamakomentajalle tällaista tarvitsisi käskeä, koska asia on itsestään selvä.
Näin olisi KAIKISSA MAISSA toimittu, sillä kumiluoteja, vesitykkejä tai kyynelkaasua (josta stalistit sitäpaitsi nostaisivat kaasusotasyytteen) ei rintamilt löydy.
Kenttälinnoitetulla rintamalla ei ollut syvyyttä. Ei sinne voisi päästää tuhansia pakolaisia sotkemaan puolustus- ja huoltojärjestelyt. Sitäpaitsi ei Suomi olisi pystynyt syöttämään, majoittamaan ja hoitamaan kymmeniä- tai satojatuhansia pakolaisia, kun oli lähes nälänhätä itselläkin ja lämmityspolttoaineista pula. Lisäksi NL oli tuhonnut Talvisodassa paljon majoitustiloja. JA sen lisäksi vielä ainakin 300.000 Karjalan evakkoa eli vielä puutteellisesti majoitettuina.
Mitäkö Suomi olisi siis tehnyt kun jossitellut pakolaiset olisi ensin pysäytetty rintaman edustalle. Se olisi neuvotellut lähinnä USA:n kanssa näiden huoltamisesta NL:n alueella. Suomi olisi osallistunut välttämättömiin humanitaarisiin aputoimiin esimerkiksi siten, että se olisi päästänyt USA:n laivoilla Murmanskiin tulleet ruoka-, polttoaine- ja tarviketoimitukset junilla Muurmannin radan kautta Leningradista paenneiden pakolaisten leireille NL:n alueella. Suomi olisi pystynyt näin toimimaan Saksasta huolimatta ja Roosevelt-tomppelille oltaisi saatu hyödyllistä tekemistä.
Kuten kaikki tietävät, Suomi ei hamunnut Leningradia, eikä olisi voinut sen miljoonia nälkiintyneitä asukkaita elättää.