Tapasin uuden miehen pian eron jälkeen. Aiempi vuosia kestänyt ihmissuhde oli päättynyt omasta tahdostani eroon, koska mies laiminlöi ja piti itsestäänselvyytenä, tunsin arvottomuutta.
En ehtinyt käsitellä uuden ihastuksen huumassa juuri päättynyttä pitkää ihmissuhdetta. Kerroin uudelle, että en ole valmis suhteeseen, koska olen juuri eronnut, mutta jotenkin hän tuntui upealta, että pelkäsin, että joku muu saa hänet, jote pian olimme muutamia viikkoja olleet jo yhdessä.
Aloin itkemään uudelle miehellä mennyttä ihmissuhdetta ja hän kehoitti tapaamaan entisen. Entinen sai minut jotenkin tapaamisella kanssaan sänkyyn. Vika on tietenkin minun ja idioottimaisesti toimin.
Kerroin rehellisesti uudelle tapahtuneesta, koska hän oli minulle tärkeä ja tunsin aitoa katumusta. Ja olimme ehtineet jo rakastua toisiimme. Unelmamme olivat yhtenevät ja ajatukset samanlaiset. Suhde oli ihana ja intohimoinen. Hän sanoi, että on valmis antamaan asian anteeksi.
Jonkin ajan kuluttua tapahtuneesta näimme entisen kanssa juttelun merkeissä, jotta saisin asiat käsiteltyä, tunsin pakottavaa tarvetta syyllistää entistä ja saada syyn laiminlyönnille. En ollut päässyt entisestä yli. Toivoin myös, että tätä kautta voisimme jatkaa uuden kanssa yhteistä matkaa. Kerroin tapaamisista uudelle, hän ei toki niistä pitänyt. Sanoi, että valehtelin, joskuskerroin tapaamisen jälkeen vasta nähneeni hänet. Jälkikäteen hän sanoi, että olin muka jatkanut petosta. Ilmeisesti kuvitteli, että olin jatkanut alhaista huoraamista ? En todellakaan toistanut virhettä. En ymmärtänyt tuolloin, että miten paljon tapaamiset loukkasivat häntä, halusin vain "vastaukset kysymyksiin".
Suhde muuttui syyttelyksi, vaikka rakastimme toisiamme. Välillä meni tosi hyvin ja oltiin tosi rakastuneita. Toisinaan ei voinut keskustella lainkaan, puhumattomuus ja syyttely söi suhdetta. Lopulta tuli ero.
Molemmat itki toistensa perään kuukausia, me oltiin toistemme oikeat. Eron jälkeen tapailtiin ja itkettiin yhdessä, harrastettiin yhä ihanaa seksiä. Yritin keksiä ihania yllätyksiä ja osoitin aitoa katumusta. Pyysin monta kertaa amteeksi. Mentiin mökkireissulle vielä hetkeksi olemaam yhdessä. Aikaa kului yli 6kk.
Ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että mies ei halua mitään yhteydenottoja. Viimeiset yhteydenotot ovat olleet tappelua, ivaamista ja tiuskimista. Kummallaan ei ole uutta.
Rakkaus on hänen puoleltaan päättynyt, hänen sanojensa mukaan ainakin. Minä en lakkaa rakastamasta varmaan koskaan täysin.
Kysymys;
Voiko hän ikinä antaa sydämessään anteeksi? Että voitaisiin olla edes hyvän päivän tuttaja ja laittaa: "hyvää joulua!" -viestit.
Takaisin yhteen paluuta on mahdotonta toivoa ?
En ehtinyt käsitellä uuden ihastuksen huumassa juuri päättynyttä pitkää ihmissuhdetta. Kerroin uudelle, että en ole valmis suhteeseen, koska olen juuri eronnut, mutta jotenkin hän tuntui upealta, että pelkäsin, että joku muu saa hänet, jote pian olimme muutamia viikkoja olleet jo yhdessä.
Aloin itkemään uudelle miehellä mennyttä ihmissuhdetta ja hän kehoitti tapaamaan entisen. Entinen sai minut jotenkin tapaamisella kanssaan sänkyyn. Vika on tietenkin minun ja idioottimaisesti toimin.
Kerroin rehellisesti uudelle tapahtuneesta, koska hän oli minulle tärkeä ja tunsin aitoa katumusta. Ja olimme ehtineet jo rakastua toisiimme. Unelmamme olivat yhtenevät ja ajatukset samanlaiset. Suhde oli ihana ja intohimoinen. Hän sanoi, että on valmis antamaan asian anteeksi.
Jonkin ajan kuluttua tapahtuneesta näimme entisen kanssa juttelun merkeissä, jotta saisin asiat käsiteltyä, tunsin pakottavaa tarvetta syyllistää entistä ja saada syyn laiminlyönnille. En ollut päässyt entisestä yli. Toivoin myös, että tätä kautta voisimme jatkaa uuden kanssa yhteistä matkaa. Kerroin tapaamisista uudelle, hän ei toki niistä pitänyt. Sanoi, että valehtelin, joskuskerroin tapaamisen jälkeen vasta nähneeni hänet. Jälkikäteen hän sanoi, että olin muka jatkanut petosta. Ilmeisesti kuvitteli, että olin jatkanut alhaista huoraamista ? En todellakaan toistanut virhettä. En ymmärtänyt tuolloin, että miten paljon tapaamiset loukkasivat häntä, halusin vain "vastaukset kysymyksiin".
Suhde muuttui syyttelyksi, vaikka rakastimme toisiamme. Välillä meni tosi hyvin ja oltiin tosi rakastuneita. Toisinaan ei voinut keskustella lainkaan, puhumattomuus ja syyttely söi suhdetta. Lopulta tuli ero.
Molemmat itki toistensa perään kuukausia, me oltiin toistemme oikeat. Eron jälkeen tapailtiin ja itkettiin yhdessä, harrastettiin yhä ihanaa seksiä. Yritin keksiä ihania yllätyksiä ja osoitin aitoa katumusta. Pyysin monta kertaa amteeksi. Mentiin mökkireissulle vielä hetkeksi olemaam yhdessä. Aikaa kului yli 6kk.
Ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että mies ei halua mitään yhteydenottoja. Viimeiset yhteydenotot ovat olleet tappelua, ivaamista ja tiuskimista. Kummallaan ei ole uutta.
Rakkaus on hänen puoleltaan päättynyt, hänen sanojensa mukaan ainakin. Minä en lakkaa rakastamasta varmaan koskaan täysin.
Kysymys;
Voiko hän ikinä antaa sydämessään anteeksi? Että voitaisiin olla edes hyvän päivän tuttaja ja laittaa: "hyvää joulua!" -viestit.
Takaisin yhteen paluuta on mahdotonta toivoa ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä pitäisi voida antaa anteeksi. Pitäisi hänenkin ymmärtää, että teidän suhde tuli niin nopeasti erosi jälkeen, vaikka ei tarvitse tekoja hyväksyä.
Aika näyttää voiko olla muuta. Siihen ei ole vastausta kellään.
Olin samankaltaisessa tilanteessa kuin miehesi. Annoin anteeksi ja olemme kavereita. En vain voi ikinä luottaa naiseen, jota rakastan. On todella vaikeaa molemmille. Tuntuu siltä että elämämme valuvat hukkaan, tai jotain. Harmittaa varmasti molempia, emmekä ole löytäneet mitään keinoa, en löydä sanoja, itkettää.