Elikkäs seurustelen kolmatta vuotta miehen kanssa, joka kaikin puolin ihana; hän on komea ja hänen kanssaan on mukavaa. Seksi sujuu, nauramme usein ja pääsääntöisesti meillä on kivaa. MUTTA. Hän on melko, noh, yksinkertainen. Enkä tarkoita sellaista mitä joskus näkee yleistettävän, sellaista stereotyyppistä "putkiaivoisuutta" (en pidä lainkaan tällaisesta yleistämisestä mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan)...
Ensinnäkin mieheni on erittäin kömpelö, teki hän mitä tahansa - viimeksi eilen illalla pesin hyllyjä ja hän halusi auttaa, joten vastahakoisesti annoin hänen sen tehdä vaikka tiesin että jotain hän onnistuu vielä mokaamaan, ja eiköhän hän kaatanut puolet pesuaineesta lattialle ja pöydälle, vaikka pyysin häntä olemaan varovainen. Aikaisemmin samana päivänä pyysin häntä kokoamaan uuden keittiön pöydän josta hänen onnistui rikkoa pöydän jalan, ja koko päivän saldoon kuului mm. lasin tiputtaminen lattialle, teekuppiin maidon kaatamista vahingossa niin paljon että se valui reunojen yli pöydälle, ja kootessaan tv-pöytää hän melkein kaatoi korkean lasikaappi-tornin (sai juuri ja juuri siitä otteen). Tämä on vain eilisen saldo, koko viime viikon touhuista saisi kirjoitettua kirjan. Mieheni on siis kävelevä katastrofi.
Ja olisi edes pelkästään motoristisissa taidoissa häikkää, mutta kun ei. Mieheni ymmärtää yksinkertaisimpiakin asioita väärin todella usein, ja erityisen noloa tämä on silloin kun sitä tapahtuu julkisilla paikoilla esim. kassa- tai palveluhenkilökunnan kanssa. Lentäessämme Roomaan, lähtöselvityksessä pyysin ikkunapaikkaa, johon mieheni vielä tarkensi "niin että istumme kuitenkin vierekkäin" (no siis tottakai he antavat vierekkäiset paikat pariskunnalle?). Kun tiskin takana ollut täti sitten ojensi lentoliput (2 kummallekin, sillä välilasku oli Istanbulissa), mieheni tutkaili lippuja ja sanoi etteivät istumapaikat ole nyt vierekkäin. Tädin piti asettaa liput tiskille rinnakkain siten että miehenikin ymmärsi lippujen olevan nyt kahdelle lennolle, joissa molemmissa istumme vierekkäin, mutta molemmilla lennoilla luonnollisestikin eri kohdassa lentokonetta. Muutenkin hän nolaa meidät säännöllisesti vastaavanlaisesti kassoilla oudoilla kysymyksillä tai ehdotuksilla.
Myös minun kanssani väärinymmärryksiä tai täyttä ymmärtämättömyyttä tapahtuu, esimerkiksi pari päivää sitten pyysin häntä avukseni pitämään roskapussia auki, kun minun täytyi heittää kasveja roskiin. Kukkapöydällämme lojui selvästi kuolleita kasveja (ison jukkapalmun lehdetön, kuiva ja kuollut varsi, sekä jo kuivuneet ruusut. Lisäksi pöydällä oli maannut jo hetken aikaa ruukullinen multaa, josta kukat olivat jo kuolleet kauan sitten). Pöydälle jäi yksi viherkasvi, joka kestää epäsäännöllisiä kasteluita ja oli erittäin hyvinvoivan näköinen suurine vihreine lehtineen. Heitettyäni kuolleet kasvit pussiin menin pesemään multaisia käsiäni ja tullessani takaisin mies oli heittänyt tämän jäljelle jääneenkin roskapussiin. Kysyin miksi hän sen heitti pois, ja vastaus oli "ai luulin että haluat heittää tämänkin roskiin". Kun kerroin että yleensä vain kuolleet kasvit heitetään pois, oli vastaus vieläkin ihmeellisempi: "Luulin että tämä oli kuollut, en mä tiedä". Tämän hän selitti sillä, ettei hänellä ole "viherpeukaloa" - no ei varmaan tarvitse ollakaan että näkee jos kasvi on kuollut?
Rakastan miestäni, mutta onko tämä suhde tuhoon tuomittu? Vaadinko liikaa? Asia kyrsii mieltäni. Olemme asiasta puhuneetkin miehen kanssa, ja aina hän lupaa yrittää petrata, kuitenkin tässä onnistumatta.
Suurin ongelma taitaa olla etten uskalla päästää häntä esim. vaihtamaan valaisimia tai korjaamaan mitään, sillä hän suurella todennäköisyydellä joko loukkaa itsensä tai rikkoo jotain, niin kuin yleensä AINA käy.
Kuulisin mielelläni jos jollain suhde on toiminut tällaisen miehen (tai naisen) kanssa. Miten olette asian kanssa pärjäilleet?
Ensinnäkin mieheni on erittäin kömpelö, teki hän mitä tahansa - viimeksi eilen illalla pesin hyllyjä ja hän halusi auttaa, joten vastahakoisesti annoin hänen sen tehdä vaikka tiesin että jotain hän onnistuu vielä mokaamaan, ja eiköhän hän kaatanut puolet pesuaineesta lattialle ja pöydälle, vaikka pyysin häntä olemaan varovainen. Aikaisemmin samana päivänä pyysin häntä kokoamaan uuden keittiön pöydän josta hänen onnistui rikkoa pöydän jalan, ja koko päivän saldoon kuului mm. lasin tiputtaminen lattialle, teekuppiin maidon kaatamista vahingossa niin paljon että se valui reunojen yli pöydälle, ja kootessaan tv-pöytää hän melkein kaatoi korkean lasikaappi-tornin (sai juuri ja juuri siitä otteen). Tämä on vain eilisen saldo, koko viime viikon touhuista saisi kirjoitettua kirjan. Mieheni on siis kävelevä katastrofi.
Ja olisi edes pelkästään motoristisissa taidoissa häikkää, mutta kun ei. Mieheni ymmärtää yksinkertaisimpiakin asioita väärin todella usein, ja erityisen noloa tämä on silloin kun sitä tapahtuu julkisilla paikoilla esim. kassa- tai palveluhenkilökunnan kanssa. Lentäessämme Roomaan, lähtöselvityksessä pyysin ikkunapaikkaa, johon mieheni vielä tarkensi "niin että istumme kuitenkin vierekkäin" (no siis tottakai he antavat vierekkäiset paikat pariskunnalle?). Kun tiskin takana ollut täti sitten ojensi lentoliput (2 kummallekin, sillä välilasku oli Istanbulissa), mieheni tutkaili lippuja ja sanoi etteivät istumapaikat ole nyt vierekkäin. Tädin piti asettaa liput tiskille rinnakkain siten että miehenikin ymmärsi lippujen olevan nyt kahdelle lennolle, joissa molemmissa istumme vierekkäin, mutta molemmilla lennoilla luonnollisestikin eri kohdassa lentokonetta. Muutenkin hän nolaa meidät säännöllisesti vastaavanlaisesti kassoilla oudoilla kysymyksillä tai ehdotuksilla.
Myös minun kanssani väärinymmärryksiä tai täyttä ymmärtämättömyyttä tapahtuu, esimerkiksi pari päivää sitten pyysin häntä avukseni pitämään roskapussia auki, kun minun täytyi heittää kasveja roskiin. Kukkapöydällämme lojui selvästi kuolleita kasveja (ison jukkapalmun lehdetön, kuiva ja kuollut varsi, sekä jo kuivuneet ruusut. Lisäksi pöydällä oli maannut jo hetken aikaa ruukullinen multaa, josta kukat olivat jo kuolleet kauan sitten). Pöydälle jäi yksi viherkasvi, joka kestää epäsäännöllisiä kasteluita ja oli erittäin hyvinvoivan näköinen suurine vihreine lehtineen. Heitettyäni kuolleet kasvit pussiin menin pesemään multaisia käsiäni ja tullessani takaisin mies oli heittänyt tämän jäljelle jääneenkin roskapussiin. Kysyin miksi hän sen heitti pois, ja vastaus oli "ai luulin että haluat heittää tämänkin roskiin". Kun kerroin että yleensä vain kuolleet kasvit heitetään pois, oli vastaus vieläkin ihmeellisempi: "Luulin että tämä oli kuollut, en mä tiedä". Tämän hän selitti sillä, ettei hänellä ole "viherpeukaloa" - no ei varmaan tarvitse ollakaan että näkee jos kasvi on kuollut?
Rakastan miestäni, mutta onko tämä suhde tuhoon tuomittu? Vaadinko liikaa? Asia kyrsii mieltäni. Olemme asiasta puhuneetkin miehen kanssa, ja aina hän lupaa yrittää petrata, kuitenkin tässä onnistumatta.
Suurin ongelma taitaa olla etten uskalla päästää häntä esim. vaihtamaan valaisimia tai korjaamaan mitään, sillä hän suurella todennäköisyydellä joko loukkaa itsensä tai rikkoo jotain, niin kuin yleensä AINA käy.
Kuulisin mielelläni jos jollain suhde on toiminut tällaisen miehen (tai naisen) kanssa. Miten olette asian kanssa pärjäilleet?
Vastaukset 6
Vanhimmat
No se toimii, jos sinä et anna häiritä. Miehesihän ei ole paha eikä ilkeä.
Voihan tuo toimia, mutta kannattaa ottaa huomioon, että pidemmässä aikavälissä voi oikeasti ruveta jurppimaan, kun kaikki pitää tehdä aina itse.
Ja toki tuo yleinen ymmärtämättömyys.. mistäs te sitten keskustelette yleensä ?
Miehesi tuskin kokee sinua kovin empaattiseksi kumppaniksi?
Kaikki ovat joskus kömpelöitä ja kyselevät jonkun toisen mielestä tyhmiä tms. Mutta huomaatko, jos sinulle käy niin? Vai jos et ymmärrä jotain, niin oletko niin tyhmä, ettei kehtaa edes kysyä?
Mielestäni suhteenne suurin vaara on, että sinulla on taipumus latistaa toisen itsetuntoa. Esimerksi hän "melkein" kaatoin jonkun hyllyn. Niin, siis melkein... Asian voisi kääntää niinkin, että hän sai hyllystä kiinni, kun hylly oli kaatumassa?
Minun mieheni on korkeasti koulutettu, elämän monilla osa-alueilla hyvin menestynyt jne. Fyysisestikin kyvykäs ja kohtuullisen urheilullinen. Silti hän on onnistunut Ikean hyllyä kasatessaan ruuvaamaan ruuvit sivuseinästä läpi, kysellyt joskus minun silmissäni ihan hönttejä (koska itse olen kyseisen asian sattumalta hoksannut), kiskonut täysin hyvinvoivan pensaan pihasta juurineen irti koska kuvitteli että siihen rakennetaan tontin uusi sisääntulo (ei rakennetty...) jne. Mutta itse ajattelen nämä asiat siten, että yhdessä kehitettiin läpi tulevan ruuvin jäljen paikalle peilin paikka (ei näy enää ;) ) ja jos kysyttävää on, niin hyvä kun kysyy -eipähän jää vaivaamaan! Eikö tuo piha sitä yhtä puskaa jäänyt itkemään, joten miksi minäkään.
Uskon että olisit hyvin samanlainen kumppani monen muunkin ihmisen kanssa. Miksi olet niin ahdistava? Miksi ihmiset eivät saa olla rennosti? Ja miksi nolaaminen tuntuu sinusta niin pelottavalta? Onko sinulla huonoja muistoja nolaamisesta, tai oliko sinulla vaativat vanhemmat? Oletko sinä saanut koskaan olla hömelö siten, että sinua on silti ihailtu?
Ongelma ei ole miehessä. Mutta jos koet hänet haastavaksi kumppaniksi, niin yhdessä ei kannata elää. Se tekee pitkässä juoksussa teille molemmille todella ikävän olotilan. Sinä tapat toisen itsetunnon.
Aamen. Loistavasti kirjoitettu ja ap:lle ajattelemisen aihetta. Kuulostaa rasittavalta tapaukselta. Ap nimittäin.
Opetelkaa nauramaan itsellenne ja toisillenne. Kuulostaa kuitenkin hyvältä mieheltä. Mun mies on ehkä myös vähän katastrofialtis ja epäonninen. Sellainen impulsiivinen, että tekee/sanoo ensin ja ajattelee sitten. Ja joitakin juttuja saa vääntää rautalangasta.
Nuo jutut oli sellaisia, että meillä myös voisi tapahtua juuri noin. Miehen ei tarvitse kuin koskea johonkin esineeseen ja se on hajonnut. Kokatessa keittiö on kuin pommin jäljiltä, ennen leikkasi sormeenkin pilkkoessa jotain melkein aina, kerran jopa lähti koko pikkusormen pää irti... Nyt on oppinut hieman varovaisemmaksi veitsien kanssa. Lisäksi jättää hellan levyjä päälle, kahvinkeittimen samoin, huoneiston ovi saattaa jäädä auki. Näistä olen joutunut tosi tiukasti sanomaan, että pitää olla huolellisempi.
Etkö tiennyt, että Uuno-elokuvat ovat dokumenttifilmejä, nyt varmaan näet ne uusin silmin!