Haluun tietää

Hih hyvä kysymys! Syitä on monia ja varmasti sellaisiakin joita ei kukaan uskoisi!

Kato kun tää on nimetön netti. Täällä kaikki somettaa, mikä mieltä painaa. Jos ei kestä nimettömien moralisointia, kandee somettaa sextailuistaan omille frendeilleen.

Luen puutarhajuttuja vaikka minulla ei ole puutarhaa.

Ei pieneen mielee tullut että on tämmöinen sivu ennenkuin mies jäi kiinni petturuudesta. Sitä yön tunteina muutakin kuin vauva sivuja selatessa tämä osui. Sanon kyllä että jotakin on uskottomuudesta oltava hajua että puutarhalehden lukija tänne tulee kommentoimaan.

Jokaisella on oma motiivinsa. Tänne kommentoi petetyt, pettäjät ja uskolliset ihmiset. Sana on vapaa ja jokainen voi ilmaista mielipiteensä anonyymisti. Mäkin luen myös puutarhajuttuja vaikka mulla ei ole puutarhaa, luen sinkkupalstaa vaikka en sinkku olekaan, luen nettideittailuista vaikka en sitä itse harrasta. Ihan mielenkiinnosta ja saatan ilmaista oman mielipiteenikin.
Kun elää kauan, törmää myös uskottomuuteen. Ei välttämättä omalla kohdalla vaan läheisten kohdalla. Avoin ja oppivainen ihminen luultavasti ei jumitu vain yhteen asiaan vaan haluaa tietää ja oppia myös muista asioista. Veikkaan että jokaisessa ihmisessä uskottomuus herättää jotain tunteita.

Vain nainen voi pettää. Mies vain poimii luojan tarhasta. Aivan eri asia.

Koska keskusteluotsikossa lukee:
Uskottomuus

Onko uskottomuus oikein vai väärin?
Aloita keskustelu

Eikös se silloin tarkoita, että voi kommentoida asiaa? Minä ainakin luen uskollisena ihmisenä ihan puhtaasta mielenkiinnosta, miten petturit ja kakkoset itseään puolustelevat ja samalla toivon, ettei oma ukko ole yksi heistä.

Ihan hyvä se on, että kaikki kommentoivat, niin uskolliset ja uskottomat. Se, että ihminen joka ei omakohtaisesti ole joutunut uskottomuuden kanssa tekemisiin, ei voi ymmärtää eikä halua ymmärtää pettäjiä eikä kakkosia. Ihan niin kuin eräs tuossa käytti ilmaisua miten he puolustelevat itseään.
Aika moni petetty silti antaa pettäjälle uuden mahdollisuuden. Petetty joutuu antamaan periksi tiukoille periaatteilleen kun elämä laittaa polvilleen.

No mulla ei ollut silloin aikaa olla kommentoimassa palstalla asiasta joka ei mua koskettanut. Nyt on aikaa ja tiedän pirusti aiheesta uskottomuus. 3 vuoden aikana minustakin on tullut asiantuntija ja voin kyllä kumota monen täällä uskollisen kommentoinnin hölynpölyksi.

Et arvostele mutta siltikin kaverisi puoliso on mielestäsi sellainen, joka ansaitseekin joutua petetyksi. Siinä tuli selville sun kanta pettämiseen vaikka neutraalisti yrititkin sen tehdä. Eli syyllinen kaverisi tilanteeseen on tietenkin se hänen puoliso?

Tässä osiossa käydään keskustelua uskottomuudesta. Itse tapaan kommentoida lähinnä järjen köyhyyttä ja tunteiden ylivaltaa: että olisi aina mentävä, minne "sydän" näyttää. Tai että kaikki pettävät. Uskollisillakin saattaa olla kokemusta uskottomuudesta, vaikkei pettäjän roolista. Pitkässä suhteessa kiusauksia ja mahdollisuuksia tulee väkisinkin vastaan, joten kiinnostaa tietää, miten eri lailla ihmiset toimivat - ehkä voi saada ja tarjota vinkkejä, miten toimia.

Kyllä siinä sielu särkyy.Eka kerta on pahin.Kun saat tietää,kun tieto tulee ihaan puskista..Toinen kirpaisee syvältä,mutta sattuu jo vähemmän,Kolmannen kohdalla ei jaksa enää välittää.Ihastumisia,rakastumisia.Lyhyitä,pitkiä.Jokin "kuolee" sisällä,kun kohtaat uskottomuuden tarpeeksi monesti ja vielä saman ihmisen toimesta.Ja sen tajuaa,vasta ajan myötä,paljon myöhemmin.Tunteet tappaa takuuvarmasti.On turta,luottoa ei löydy ja asenne viileä ja välinpitämätön ja aattelee väkisinkin,onko väliä,jos itsekkin tekee samoin kuin toinen.Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan,ajatuksella.Suhdetta joko jatketaan(joka on ihan sairasta mun mielestä)tai erotaan.Koko homman ydinhän on,siis parisuhteen,etää suhde rakentuu luottamukselle.Se on parisuhteen peruspilari.Ilman sitä,ei ole yhtikäs mitään.