Opeksi

Noh. En voi hirveesti yleistää enkä kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä opettajan ammatista, sillä olen aika tuore tapaus, viime keväänä aineenopettajaksi valmistunut ja siis vakihommissa vasta puol vuotta ollut. Sijaisuuksia olen kyllä tehnyt aiemminkin.

Ekaksi opiskelusta. Mulla ittellä meni viisi vuotta yliopistossa eli valmistuin aika nopeasti (humanisteilla menee yleensä kauemmin). Ensimmäiset kolme vuotta opiskelin pää- ja sivuainetta sekä kaikille pakollisia opintoja (plus tentin avoimeen yliopistoon kasvatustieteen appron), neljäntenä vuonna olin opetusharjoittelussa Normaalikoululla (kasvatustieteen cum laude) ja viidentenä vuonna tein gradun plus joitain jäljelle jääneitä opintoja.

Opena oleminen ei ole työtä helpoimmasta päästä, koska valitettavan usein kasvatusvelvollisuus sysätään koulun ja siis opettajan harteille. Nykynuorilla tuntuu vielä olevan noita ongelmia roppakaupalla eli koko ajan saa olla "tuntosarvet" pystyssä ja kuulostella, missä mennään ja huomata ongelmat ajoissa. Ja kun itse on vasta 24, niin ei se helppoa ole. Työ on joskus ihan kivaa ja joskus taas suoraan sanottuna persiistä. Se riippuu päivästä ja siitä, millainen opetusryhmä on. Ite olen amiksessa, joten aika useasti ilmenee järjestyshäiriöitä etenkin kun opetusryhmissä on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pelkkiä miespuolisia opiskelijoita. Kyllähän ne koettelee rajoja ja sitä, miten pitkä pinna opella on.

Rankkuudesta vs. palkitsevuudesta sen verran, että opiskelijat huomaa reilusti useammin negatiiviset asiat ja tartuvat niihin, kun taas kehuja ei saa. Tytöt osaavat kyllä antaa positiivistakin palautetta, mikä tuntuu valehtelematta kivalta! Rankkaa ei ole pelkästään varsinainen työ vaan myös se, että vapaa-ajallakin tuntuu olevan jotenkin opiskelijoiden suurennuslasin alla. Jestas sentään jos ne seitsentoistakesäset näkee edes kerran opettajansa viikonlopun vietossa tai muuten vaan vaikka keskellä viikkoa elokuvissa! Siitä saa kuulla sitten koko seuraavan viikon. Joku raja täytyy kuitenkin sille touhulle laittaa ja sanoa, että minulla on myös yksityiselämä, joka ei kuulu teille ollenkaan. Rankkaa on myös tietyn auktoriteetin hankkiminen. Nykyopiskelijoilla ei tunnu useastikaan olevan minkäänlaista kunnioitusta opettajaa kohtaa, ja se jos mikä murentaa auktoriteettia. Kuitenkin on tosiasia, että opettajan pitäisi olla luokassa se, joka sanelee ehdot ja säännöt.

Tää mun kirjoitus saattaa vaikuttaa aika lailla negatiiviselta...ei opettajan työ silti ole aina kamalaa! Kyllä mukaan mahtuu tähtihetkiäkin ja sellaisia päiviä, joiden jälkeen on aivan mahtava olo. Sä oot ihan ok -lausahdus jonkun opiskelijan suusta saa kummasti suupielet kääntymään ylöspäin. Tai se, kun joku sanoo, että hei, nyt mä ymmärsin ja nauttii siitä, että on oppinut jotain uutta.

Mutta nyt täytyy alkaa tehä kokeita ens viikkoa varten (tässä yks varjopuoli, tuot aina töitä kotiin...) joten on aika lopetella. Kysy Tume ihmeessä jos joku asia jäi kaivelemaan mieltä, yritän vastata jos suinkin osaan!