Hei miehet...auttakaa.
Takana useamman vuoden kestänyt "hyvä" suhde. Tietty riitoja mutta välillä pakahduttavaa onnea ja rakkautta. Molemmat ollaan epäröity hetkittäin jatkaako vai ei. Nämä riidat aina siksi, että molemmat pelkää menettävänsä toisen..(hullua)
Rakastan tätä miestä suunnattomasti, hänkin on rakastanut paljon minua. Nyt en vaan tiedä tarkkaan mitä hän tuntee. Mies ainakin panikoi siksi, että olen ollut sairaana. Hän on ollut erittäin huolissaan minusta.
Nyt mies sanoo, että hänen elämänsä on helpompaa ja selkeämpää ilman minua, ilman parisuhdetta siis. Parin "eropäivän" jälkeen hän sanoi, että hänellä oli jonkinlainen mielenrauha, kun ei tarvinnut miettiä koko ajan mitä pitäisi tehdä (ilm. minun suhteeni). Mies sanoi, että hän kyllä miettii minua hetkittäin, mutta hänellä ei varsinaisesti ole ollut ikävä minua.
Olen saanut satoja neuvoja, että minun ei pitäisi luvuttaa ja laskea irti miehestä, jos todella rakastan häntä. Ja minä olen edelleen hulluna häneen. Elämäni on tyhjä ilman häntä.
Mitä teen? Onko tämä tilanne, jossa yritän pitää hänestä väkisin kiinni, kun pitäisi laskea irti? Kertokaa MIEHET haluaako tämä mies nyt todella lopettaa koko suhteen? Olen sitä häneltäkin kysynyt ja joka kerta vastaus on erilainen. Välillä hän haluaa minusta kokonaan eroon ja välillä ei tiedä mitä haluaa.
AUTTAKAA NYT HELVETTI ENNEN, KUN MUN ELÄMÄ KAATUU!!!
Takana useamman vuoden kestänyt "hyvä" suhde. Tietty riitoja mutta välillä pakahduttavaa onnea ja rakkautta. Molemmat ollaan epäröity hetkittäin jatkaako vai ei. Nämä riidat aina siksi, että molemmat pelkää menettävänsä toisen..(hullua)
Rakastan tätä miestä suunnattomasti, hänkin on rakastanut paljon minua. Nyt en vaan tiedä tarkkaan mitä hän tuntee. Mies ainakin panikoi siksi, että olen ollut sairaana. Hän on ollut erittäin huolissaan minusta.
Nyt mies sanoo, että hänen elämänsä on helpompaa ja selkeämpää ilman minua, ilman parisuhdetta siis. Parin "eropäivän" jälkeen hän sanoi, että hänellä oli jonkinlainen mielenrauha, kun ei tarvinnut miettiä koko ajan mitä pitäisi tehdä (ilm. minun suhteeni). Mies sanoi, että hän kyllä miettii minua hetkittäin, mutta hänellä ei varsinaisesti ole ollut ikävä minua.
Olen saanut satoja neuvoja, että minun ei pitäisi luvuttaa ja laskea irti miehestä, jos todella rakastan häntä. Ja minä olen edelleen hulluna häneen. Elämäni on tyhjä ilman häntä.
Mitä teen? Onko tämä tilanne, jossa yritän pitää hänestä väkisin kiinni, kun pitäisi laskea irti? Kertokaa MIEHET haluaako tämä mies nyt todella lopettaa koko suhteen? Olen sitä häneltäkin kysynyt ja joka kerta vastaus on erilainen. Välillä hän haluaa minusta kokonaan eroon ja välillä ei tiedä mitä haluaa.
AUTTAKAA NYT HELVETTI ENNEN, KUN MUN ELÄMÄ KAATUU!!!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Viime ajat on pyörinyt sinun ympärilläsi ja sinun ehdoillasi?
Hän tuntee olevansa osapuoli joka on väsynyt odottamaan sitä että kaikki muuttuisi hyväksi. Onko hänelläkin ollut niitä hyviä hetkiä ja onko hän ollut umpirakastunut vai onko se vain sinun käsityksesi?
Yleensä mies ei ole se eroa tahtova osapuoli van hän kykenee elämään huonossakin parisuhteessa. Joten nyt veikkaisin että jotain on pahasti vialla.
Ehkä kannattaisi puhua (miehen ehdoilla) ja selvittää kaipaako hän vähän tilaa ja omaa aikaa.
En kyllä tahtoisi tuomita suhdetta tuhoon mut kyllä se jonkinlaisesssa kriisissä on.
Hui..voit olla pahasti oikeassa.
Suhde ei ole pyörinyt minun ympärilläni, mutta hän kyllä mainitsi siitä, että jotenkin poltti itsensä loppuun suhteemme alussa, kun oli rankempaa. Hän kuulemma stressaa suhteen vaalimisella (soittaminen, minun huomioiminen jne.) itseään niin paljon, että on ihan loppu siihen.
Hän on ollut erittäin hellä ja nauttinut yhteisestä ajastamme. Hän ihailee minua ja haluaa minua, mutta sellainen rakastuminen on rauhoittunut välillämme. Umpirakastuneita olimme alkuun molemmat, nyt se on ollut sellaista tavallisempaa..yheistä aikaa ja läheisyyttä..pieniä asioita.
Hän sanoi, että hän kokee, ettei pysty vastaamaan rakkauteeni samoin kuin minä. Olen aika teatraalinen/liioittelen monissa asioissa ja sanon usein rakastavani häntä VALTAVAN paljon. Hän taas tekee asioita ja osoittaa rakkautensa siten. Siksi hän kokee, ettei hänen rakkautensa ole yhtä suurta kuin minun. Rakkauteni jotenkin ahdistaa häntä.
Hän tosiaan sanoi, että hänellä on ollut mielenrauha kaikesta, kun hän sai olla pari päivää yksin ilman puheluita tms. Hän kuulosti iloisemmalta ja rennommalta. Tähän mainittakoon vielä se, että hän muutti keväällä pois, mutta ei sitten halunnutkaan lopettaa koko suhdettamme..
Olemme puhuneet viimeksi tänään muutaman tunnin. Hän ei osaa sanoa juurikaan mitään..sillä ei tiedä mitä haluaa. Hän haluaa olla rauhassa, mutta ei tiedä haluaako lopullisesti eroon minusta.
Kerro rakas Frederico mitä teen..en ymmärrä rakastamaani miestä. Voisitko sinä yrittää ymmärtää lajitoveriasi..?
Hän on elämäni todellinen rakkaus. Lasken kyllä irti jos on pakko. Joku vain sanoi, että jos todella rakastaa, ei kannata laskea irti. En vain voi roikkuakaan, jos hän haluaa kokonaan irti minusta..
Milloinkahan tää leipäläpi hiljenee... :D mutta nyt minääkin olen jollekin rakas...
-No voin minä yrittää ymmärtää mut en mene takaamaan mitään. (miten naiselle voisi sanoa ei?)
Eniwei
Kuitenki luulen että hänen tunteet ja järki on nyt ristiriidassa keskenään. En tiedä kumpi sanoo kumpaa, mut sen tiedän että rakkaudessa on fiksumpaa kuunnella sydäntään, tai no tiedän ja tiedän, mut ainakin toivon vahvasti niin.
Veikkaan että se miettii nyt sitä, että jaksaako olla kanssasi. Sellaiset päätökset ei miehelle ole ihan helppoja ja yksinkertasia. En tiedä ootteko te miten paljon tekemisissä toistenne kanssa, mut ehkä kannattais järjestää romanttinen ilta ihan kahdestaan. Puolueettomalla maaperällä kahdestaan keilaamassa, biljardin parissa, vaikka pulkkamäessä. TEhkää jotain yhdessä, sellaista jonka ei pitäis aiheuttaa mitään turhia paineita. Sit siirtykää paikasta aa paikkaan b illan lopppulaidalla kävellen, kuutamokävely tms. Sit vaan kysyt että "miltä tuntuu?" Siinä vaiheessa pitäis olla jo sävelet molemmilla aika selvillä, mut tän parempaa vastausta en sinulle osaa antaa...
Koeta pärjätä, asioilla on tapana järjestyä...
Älä missään nimessä soimaa itseäsi..haluan ja vaadin kuulla, mitä mielessäsi ajattelet. Olet ainoa mies, joka sanoo edes jotain. Tietysti ratkaisen asiat viimekädessä itse.
Olet jo päätellyt asioita siten, miten tämä mies on niitä minulle yrittänyt selittääkin...olen varmaan jotenkin hiton tyhmä. Hän on sanonut, että on todella sekaisin ja kaikki on ristiriitaista hänen sisällään. Lisäksi hän on ihminen, joka ei ole koskaan ennen ollut tekemisissä tunteiden ja suurien tunteiden kanssa, vaikka onkin jo lähes keski-ikäinen.
En vain tiedä, onko nyt hyvä painostaa häntä. Ja kaiken lisäksi pelkään järjettömästi menettäväni hänet, sillä minä olen varma tunteistani.
Et tiedä, kuinka kiitollinen olen siitä, että olet vastannut minulle. Jos vain viitsit ja jaksat, niin olen jatkossakin kiitollinen sanoistasi...ainakin ne rauhoittaa tätä sisäistä paniikkiani. Olen todella eksyksissä ja peloissani.
Kiitos.
..jätetty---tai ei!:) aika haavat parantaa ..sanotaan! mutta kuitenkin helpompi olisi keskustella kahden kesken aivan ajan kanssa mitä kumpikin tuntee..nenäkkäin :)!... ja olisiko ns.paussin aika. Ilmeisesti nyt ..jompikumpi...( en jaksanut lukea aivan kaikkea..noista texteistä..) on alkanut ahdistua suhteestanne. Voin sanoa, vaikka olenkin ilmeisesti(luulisin) vanhempi naikkonen ja elämää kokenutkin aikalailla..olen samassa jamassa ;)!! Ettei vaan olisi teillä jommalla kummalla ns.riippuvuus suhde menossa..ei pahalla vaan rakkaudella.. ! Pitäisi touhuta yksinkin, ystävien kanssa tms. asioita ja puhaltaa sekä huokaista syvään... ja antaa elämän ja ajan viedä omalla painollaan suhdetta eteenpäin. Ilon hetkiä löytyy ilman joka hetkisiä yhdessä olon tunteja.. Käyn itsekin todella kummia tunteita läpi elämässäni... on koko viime vuosi ollut yhtä soppaa.... yksin ja yhdessä..ja etsiskellen sitä oikeaa aitoa lämmintä ja luotettavaa sielun ystävää.. Mutta tuntuu kuin vain sexi olisi se ensisijainen ja päällimmäinen, ainut asia jota varten olen luotu!!! Myönnettäköön... se olisi minullekin aikalailla nro 1. ja sen turvin jaksaisi hyvillä mielin jatkaa taaperrusta päivästä toiseen, sehän vaikuttaa koko kroppaan ja mieleen parantavasti!!..mutta vakinaisessa suhteessa mieluisampi.. no joo.. pyrähti asioiden yli;). Mutta Anna aikaa rakkaallesi..älä vaadi mitään ja yritäpä huokaista sinäkin.. ei miehesi katoa minnekään jos tunteet todellakin ovat samalla mallilla toisiinne. Ketäänhän ei voi, ei saa yrittää pitää väkisin kiinni... jos on mennäkseen... niin menee.. ja elämä jatkuu!! Lämpimin halauksin..sinulle. Tsemppiä ;))
Olet vanhempi..sen myönnän ; ) Mutta et ihan kamalasti kuitenkaan.
Tässä suhteessa mies on se, jota ahdistaa. Olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä, mutta myös erikseen. Molemmilla on omat harrastukset jne. Minä olen enemmän tyyppi, joka menee myös ystävien kanssa. Ja niitä ystäviä on onneksi paljon..luojalle kiitos heistä.
Riippuvuudesta en USKO olevan kyse..molemmat olemme antaneet tilaa toisillemme. Siksi en ole häntä painostanutkaan tapaamaan minua tai soitellut hänen peräänsä, vaikka olenkin aivan rikki kun en tiedä mitä hän haluaa. Viimeisimmät sanat on, että hän ei tiedä mitä haluaa ja hän tuntee, että hänen on parempi olla itsekseen..ilman minua.
Syy miksi kirjoitin on se, että minuun sattuu. Olen ollut naimisissa ja olen äiti ja kokemusta on minullakin. Tämä mies vain on se puuttuva pala, jonka vihdoin löysin 3 vuotta sitten. Nyt en meinaa kestää sen menettämistä.
Ystäväni nimittäin sanoi minulle eilen, että: "Herää! Elämä ei vain loksahda paikoilleen siten, että hän yllättäen tajuaakin rakastavansa sinua ja tulee takaisin. Lakkaa toivomasta ennen kuin rikot itsesi kokonaan..."
Pidä huoli itsestäsi ja niistä pienistä auringon pilkahduksista..joita myös lastesi kanssa saat..:)) Tiedän mitä tunnet... juuri nyt!! samaa olen kokenut itsekin... tee kamalan uuvuttava suuri siivous... ja jos lapset ovat siinä kanssasi.. koeta ensin saada heidät hoitoon siksi aikaa!!! Tämä on kummallinen terapiahoito keino minulle... auttaa kun yksin märehdin ja puran ns.kaiken yksikseni... uuvuttaen itseni todella siivousvimman kanssa uniin... kokeile..!! Elämä jatkuu.. niin jatkuu minullakin.... vaikka välillä vaivunkin syystä tai toisesta allikkoon näiden ihmissuhteideni kanssa... toivoa on vielä... ja joku jossakin odottaa!! Usko pois! ( muuten lapseni ovat jo 20 24 13) ja ns.nuorin asuu isällään... joten äiti minäkin ja eronnut 2 krt.. Halauksia sinulle! Ei miehet tästä maailmasta lopu..parempi oisi nyt kuin sitten kun on hankalampaa vielä lähteä..... Kaikki asiat helpottaavat ajallaan... ;)) tsemppiä..
Varovasti. Älä yritä väkisin vaan väsyttämällä :)
painostamaan ei kannata ruveta, mut ei ei se tarkoita että avoimuutta pitäisi rajoittaa.
Kysyt vaan reilusti "mitäs sanosit jos käytäs jokupäivä syömässä ulkona?" tms. sit joos vastaus on myöntävä niin ettikää yhteistä aikaa jostain viikonpäästä tms...
Enkä minä itseäni niinkään soimaa, tuskailen vaan omia tapojani, mut ei ne siitä mikskään muutu.
Taitaa olla niin, etten enää kuule miehestä mitään. Olen tapellut itseni kanssa, etten soittaisi ja häiritsisi häntä. Pari päivää sitten hän kuulosti niin pirteältä ja hyvän tuuliselta, kun emme olleet yhteydessä pariin päivään. Tuli oikein paha olo, kun hän saa hyvä olonsa siitä, että on erossa minusta.
Hänelle tämä tuntuu niin tuskattomalta. Ei edes tekstiviestejä ole tullut pariin päivään, ei s-postia, eikä puheluja. Tämä taitaa tosiaan olla lopullisesti loppu.
ONKO MITÄÄN MAHDOLLISUUTTA, ETTÄ HÄN VIELÄ "HERÄISI" JA PALAISI LUOKSENI? ONKO PIENINTÄKÄÄN MAHDOLLISUUTTA, VAI TAPAHTUUKO SITÄ VAIN SADUISSA?
suo anteeksi..mutta oletko varma..ettei takana olisi miehelläsi.. uutta ihastusta?! .. tuli vain mieleeni.. halauksia ja elämä jatkuu!!!..kaikesta huolimatta jos suhteeseesi ei tule parannusta.. Kyllä sinä selviät!!!!
Kyseistä vaihtoehtoa minulle on tarjottu monelta taholta, enkä tietenkään voi olla täysin varma. Kysyin asiaa suoraan häneltä ja sanoin, etten toivo kuin hänen onneaan, jos hänellä on uusi nainen. Mies kuitenkin kiisti tämän. Valehteluun ei ainakaan ole tarvetta. En sitten tiedä valehtelisiko hän siksi, että vain haluaa..
Pahaltahan se tuntuisi, sillä se on ollut suhteemme arin paikka. Olemme molemmat aiemmin pettäneet entisiä puolisoitamme. Kyseisestä asiasta on suhteemme aikana puhuttu vakavasti ja tulimme joka kerta tulokseen, että asiasta kerrotaan rehellisesti heti, jos näin kävisi.
En valitettavasti enää tiedä mistään mitään..olen todella rikki. Kaikki sanovat että selviän, mutta en tiedä miten se tapahtuisi..
Pojille "pitkä aika" on eri käsite kun tytöille. Ja pari päivää ei ole vielä kovin kummoinen aikaväli pojille. Huolestu viikonpäästä, jos ei mitään kuulu.
Anna miehelle vähän tilaa ja mahdollisuus selvitellä ajatuksia. JA katsokaa sitten mihin suuntaan suhteenne muuttuu
Olet kyllä aikas lutunen... =)
Mistähän tuollaisia miehiä saisi?
Olen antanut hänen olla..vaikka kuinka kaipaankin häntä. Ihan jo pelkästään sen vuoksi en ota yhteyttä, että hänellä selkeästi on hyvä olla. Sitä haluan hänelle.
Kerrohan "Fredi" mitä olet mieltä niistä ystäväni sanoista, että tämä mies ei enää palaa? Olen valitettavasti alkanut kallistua hänen kannalleen. Ehkä suojaan sillä itseäni, että yritän tappaa toivoani..en tiedä. Mutta jotenkin en vain jaksa uskoa, että todellisessa elämässä MIES voisi koskaan muuttaa yllättäen mielensä, ja palata rakastuneena sen "ainoan rakastamansa naisen" luokse.
Voiko tämä minun mieheni rakastaa minua siitä huolimatta, että on noinkin sekaisi kaikesta?
...totuus on tarua ihmeellisempää
Siitä huomaa että ystäväsi ei ole optimisti. :p
Miehellä ei varmaan ole vielä varmaa kantaa suhteestaan sinuun. Hän tarvitsee vähän tilaa että selvittää ajatuksensa.
Tuskin hänellä on aivan selvää käsitystä siitä mitä tahtoo, mut sen hän tietää mitä ei tahdo.
ei siihen kai ole muuta mahdollisuutta kuin puhua, miesten tavalla.
niin ja ihminen on silloin sekaisin kun tunteet ja järki ei kohtaa. Kokeilkaa olla vähän aikaa keskenään se selvittää paljon.
Tsemppiä.
P.S Ja siihen mistä tällaisia miehiä saisi, niitä on tuolla joka puolella, baareista pulkkamäkeen. Niitä pitää vaan uskaltaa lähestyä rohkeasti =)
Hitto..en harrasta baareja enkä pulkkamäkiä. Taidan siis olla yksin =( Mutta ihana olet silti..aarre jollekin, jopa minulle. Odotan aina viestejäsi ; )
Ohjeen antanut "ei-optimisti-ystäväni" on kokenut kamalia asioita suhteissaan. Hän välittää minusta paljon ja haluaa vain suojella minua.
En itse asiassa halua edes puhua rakkaani kanssa nyt, olemme puhuneet liikaakin. Hänellä ei nyt ole vastauksia, ja jotenkin sisimpäni sanoo, että hänen pitää nyt antaa olla. Hän selkeästi kaipaa tilaa, aikaa ja rauhaa, joten minun osaltani hän saa sitä niin paljon kun tarvitsee. Se on myös rakkautta.
En menetä siinä mitään, että annan hänen olla. Tiedän itse mitä tunnen, joten voin hyvin antaa hänen selvittää ajatuksiaan ja tunteitaan. En ole etsimässä uutta miestä, sillä minua ei kiinnosta. Voin odottaa siis niin kauan, kun rakkauteni kohde on valmis päättämään asioista omalta osaltaan. Tai kunnes oma rakkauteni lakkaa olemasta..
PS. Ehkä tämä mies kuitenkin tuntee jotain. Herra kävi just katsomassa telkkaria ja oli patjani muutaman tunnin. Häneltä se edellyttää tunteita..sen verran tunnen miestä =)
Taitaa olla miehelläsi sitoutumiskammo.
Ei halua tehdä suuria ratkaisuja sinun suhteesi, mutta vakipanona silti haluaa sinua käyttää.
Varo ettet pety.
No kun seksistä ei ole kyse..kun hän ei siihen suostu. Kun sitä häneltä pyysin, hän totesi, ettei se olisi pelkkää seksiä.
Olen jo pettynyt tässä suhteessa, sillä olimme hankkimassa omaa taloa. Tästä hankkeesta hän vetäytyi yllättäen parissa päivässä.
Nyt vaan odotan tuleeko tästä enää mitään vai onko kaikki loppu..lopullisesti.
Kiva että olen ihana nyt onki päivä pelastettu, mut asiaan
Itse en tuossa tilanteessa kyllä suosisi suojelua sillä se saattaa pilata viimeisenki mahdollisuuden. Tosin jos kaikki kaatuu, se sattuu kyllä sitten kahta kauheammin. Mut elämässä pitää ottaa joskus riskejä. Sydän kyllä paranee, vaikka siihen kuluisi aikaa, mut se paranee.
Hei ja jos se sisin puhuu niin sitä muuten kannattaa kuunnella... teidän molempien. Se on joskus vähän yksinkertainen mut se puhuu pelkkää asiaa. Tai siis yleensä järjettömyyksiä mut kuitenki
Ja ilmeisesti siinä muuten tuli jo vähän osviittaa siihen vastaukseen. Mieki kyllä viihtyisin patjana mut en läheskään kaikille.
Hyvää jatkoa.
P.S Käyn mie myös ruokakaupassakin ja shoppailemassa muutenkin, luistinradalla sekä muutenki tulee pyörityyä kaupungilla. Nin varmaan ne muutkin minun kaltaiset siellä pyörii :D
Nyt vain kiitän avustasi..virtuaalinen olkapääsi on mahtava. Laitan suoraan sulle postia, kun paniikki seuraavan kerran yllättää.
Kiitos niin paljon..että olet ollut tukenani. Tämä paha olo ei ole ollenkaan niin tuskallista, kun olet antanut "tukesi".
*suukottaa otsalle*
Hyvä jos auttoi. *hymyilee* Virtuaalinen olkapää. Tuo kuulostaa hienolta.
Hei!
Satuinpa keskustelunne keskelle, haluan mieluusti sanoa sanasen, ehkä osittain omana terapianakin. Aihe kun liippaa kovin liki päivittäisiä mietteitäni.
Olen ollut naimisissa 23 vuotta, uskollisesti ja vakaasti, avioliittoa kunnioittaen. Mutta juuri näinä päivinä odotan virallista päätöstä erostamme. Joten arvannette että olen analysoinut viime aikoina itseäni perusteellisesti.
Vaimoni lähti n. 4 vuotta sitten kauemmas töihin, pääosin taloudellisista syistä. Minä jatkoin yritystoimintaa yksin kotosalla, lapset lensivät maailmalle koko lailla samassa ovenavauksessa. Ja niin alkoi viikonloppuyhteiselämä, eikä siinä katsottu olevan ongelmia.
Mutta kaksi vuotta sitten maailmaani järkytti toinen nainen, tarkoitus ei ollut paha kummallakaan, kanssakäynti oli vain piristävää yksinäisessä arjessa. Mutta se johti molemminpuoliseen rakastumiseen vaikka yritimme vannoa että tämä on vain ystävyys. Huomattakoon että suhteeseemme ei edelleenkään kuulu seksi, suhde on hyvin kaunis ja lämmin, samalla kaiken vievä.
Sinun ajatuksesi, "jätetty?", ja kokemuksesi viittaavat minun mielestäni selkeästi miehen uuteen rakastumiseen, vaikka hän sen kätkee. Huom. tämä kaikki on minun mielestäni! Itse huomasin kauhukseni että sydämeni oli jossain muualla, hellyyden näytteleminen ei ainakaan minulle onnistunut, usein käyskentelin ulkona noita tärkeitä viikonlopputunteja, ajatukset harhailivat poissa. Fyysinen yhteiselo laimeni ja loppui, vaikka sitä en muualtakaan saanut. Voin vain kuvitella puolisoni tuskaa ja epävarmuutta. Kärsin siitä itsekin mutta en voinut tehdä mitään, tiesin että asia pitäisi ottaa puheeksi mutta rohkeus petti aina kun sitä suunnittelin. Ajattelin että se olisi kaikkein suurin loukkaus toista kohtaan, sanoa että rakkaus on muuttanut pois. Toivoin että asia hiljalleen kääntyisi johonkin päin.
Nainen johon rakastuin, on naimisissa ja kahden lapsen äiti, sen tiesin koko ajan enkä haluakaan hänen rikkovan perhettään. Vaimoni on löytänyt uuden miehen elämäänsä, minä siis olen tyhjän päällä. Tunteet ovat vaikea pala elämää...
Minä toivon että sinä jaksat katsoa valoisasti eteenpäin, elämä ei lopu siihen että siitä katoaa yksi ihminen. Kaikkihan loppujen lopuksi tapahtuu vain meidän aivoissamme, ei edes sydämessä.
Anteeksi novellini
.... kun tuntee aidosti ..ja se valtaa mielen ja aistit ja sitä ei voi ohittaa..Niin sille ei kertakaikkisesti voi mitään! Jos sisimässään on "rakkauden" vaje, kolo joka odottaa "täytettä".... mieleen, tunteisiin vetoava ihminen..jonka läheisyydessä koet olosi hyväksi..laukaisee tämän täytteen tunteen! Kun kohdalle sattuu tämä ihastumisen-, rakastumisen tunteen saava ihminen...niin hän saa sinut uuteen eloon..tunnet eläväsi jälleen!! Olemme tuntevia,eläviä olentoja..kaikki aistit valppaina...Hyvä niin...! Mielestäni parisuhteen kuuluisi olla sellainen että molemmat tuntevat toisiaan kohtaan yhä vetovoimaa.. saisivat tyydytettyä toistensa tarpeet..olisi aitoa rakkautta,hellyyttä,välittämistä..halua antaa toisilleen ilon hetkiä..hyvä olla yhdessä! Kun alkaa tuntea "vieraaseen " ihmiseen voimakasta ajatukset muualle pois vievää-vetoa, silloin ei kaikki omassa suhteessaan enää ole sitä mikä tyydyttäisi nämä tarpeet, silloin meillä on tuo "vaje"..kolo joka odottaa täytettä..se on meidän oman elämämme elinehto!.... taidan kirjoittaa sekavia..mutta toivon että ymmärrät... MINÄ ymmärrän sinua täysin!! OLEN AIVAN samanlaista vajetta käynyt läpi! JA jos liitosta,parisuhteesta todellakin alkaa uupua syystä tai toisesta tämä yhtenäisyyden ym.tunne... ja kohdalle sattuu henkilö , joka vaikka pelkällä olollaan saa aikaan voimakkaita tuntemuksia.. niin HÄNESSÄHÄN väkisin
ajatuksemme kiertää..omat mielikuvamme..fantasiamme jne. Olemme sellaisia...:)). Kun todella on rohkeutta myöntää sille omalle puolisollemme.. että kaikki ei todellakaan enää ole sitä mikä tyydyttää ja jos vielä ne elon elintärkeät tuntemukset ovat kuolleet, unohtuneet.. MIKSI väkisin yrittää jatkaa?? Meillä ei ole kuin tämä yksi ja ainut elämä.. kukaan muu ei elä sitä puolestamme.. oman onnensa eteen pitää uskaltaa tehdä töitä! Ihminen ahdistuu ja särkee niinkin sisintään kun yrittää elää suhteessa josta ei enää saa niitä ilon,onnen ym.tunteita jonka turvin huonotkin asiat jaksaa käydä läpi!* Toivon koko sydämestäni Sinulle... kaikkea hyvää.. ilon ,onnen tunteita, ihmistä jonka kanssa saat taas uudelleen itsesi Eloon... Odotahan vain.. ei sitä tiedä kuka kävelee vastaan.... ! Halauksin....
Kiitos ka-leena, sekä ymmärryksestä että rohkaisusta. Räpelsin jotenkin nimimerkkini pois eikä sitä saanut takaisin, joten uutena miehenä..
Yritin jopa meilata suoraan kiitokseni, ei tainnut onnistua?
Kiitos! Valoisaa päivää!