Varmaan sitä on lehden joka numerossa, sehän kuuluu asiaankirkon lehdessä, mutta tuoreimmassa numerossa se oikein hyökkäsi silmille monissa jutuissa. Ehkä jaksoin tällä kertaa lukea useamman jutun kuin yleensä.
Heti pääkirjoituksessa Simola haukkuu valtion tekemät leikkaukset kehitysapurahoihin, koska se osuus kirkon nilka, kun KUA:kin menettää valtion tukeaan, joka oli pitkään luokaa 40% KUA:n rahoituksesta.
Simola viittaa kirkon yli 100-v. perinteisiin lähetystyöstä. Siinpä se onkin että se oli alusta asti lähetystyötä eikä kehitysyhteistyötä, ja näin hän se on edelleenkin. Uskonnontuputusmielessä siellä kirkko on edelleenkin liikkeellä. Vaikka jonkinlaista kehitystä on tapahtunutkin niin ylemmyydentuntoista oman uskonnon tuputtamista nille jotka ovat tästä kristinuskon "ihanuudesta" paitsi jääneet.
Ei tarvitse ihmetellä miksi tuoputtaminen kehitysmaissa kiinnostaa niin kovasti, siellä ollaan kehityksestä sen verrann jäljessä että kaikenlainen huuhaa, kuten jumalusko, uppoaa otollisempaan maaperään kuin koto-Suomessa.
Tästä tuli mieleeeni, että oletteko huomanneet kuinka evl. kirkko heräsi eloon ruususen unestaan kun pakolaistulva Suomeen alkoi. "Josko meilläkin olisi vielä jotain virkaa tässä maailmassa ja tässä maassa" Samalla taitaa kyllä osa kirkolle uskollisista kantasuomalaisista etääntyä kirkosta.
Simola listaa mitä hyvää kirkko on saanut aikaa Namibiassa, Martti Rautasen ollessa johtotähtenä, pioneerina. Itse luin ihan muuta Asa Jalaksen kirjasta Lähetyslaitos, joka julkaistiin liki tarkalleen 100 v. sitten. Siinä kerrottiin ihan tuoreeltaan toista tarinaa Rautasen edersottamuksista Namibiassa.
Rautanen myi 5 Amboheimon aluetta, kuningaskuntaa, Ondongan, Uukuambin, Ongandjeran, Uukuruirin ja puolet Oukuanjamaan alueesta Saksan siirtomaahallitukselle Hereromaalla.
E.m. heimoalueet halusivat suojaa Portukalia (Portugalia) vastaa, joka oli laajentamassa vattaansa heimojen lähialueilla. Rautasen välityksellä saksalainen upseeri Franke sai aikaan sopimuksen kuningas Kambonden kanssa.
K. lupasi olla Saksan keisarin ystävä ja tunnusti hänen ylivaltansa. Ja antoi ihmisilleen luvan käydä vapaasti kaivostöissä Herreromaalla, jota Saksa hallitsi. Ja lupasi olla rauhallisena ja ystävällisenä kaikille valkoisille sekä saksalaisille.
Saksa lupasi suojella Kambondea ja hänen kansaansa ulkomaalaisia vihollisia vastaan. Samanlainen sopimus tehtiin 4:n muunkin kuninkaan kanssa, ja se oli mahdollista Rautasen persoonallisen luoton takia, kuninkaat luotivat Rautaseen.
Mutta tosiasiassa luovutivat he tämän sopimuskirjan kautta maansa saksalaisille. Ja heti tuli paikalle 3 saksalaista virkamiesta ja maanmittareita.
Rautanen kauppasi tietoisesti nämä neekeriheimot, jotka viidettäkymmentä vuotta olivat hänelle osoittaneet vieraanvaraisuutta, teollisuusorjiksi muukalaisille rahamiehille, Herreromaan kaivoksiin ja timanttikentille.
Rautasen motiivi oli oman edun pyynti. Saksalaisten tykkien suojassa lähetyspyrinnöillä oli paremmat mahdollisuudet ja edellytyksen onnistua, kuin asin aollessa pelkästään Herran hallussa.
Ja jos alkuasukaat alakvat hankaliksi ja kääntyvät lähetystyölle vastentahtoisiksi, niin saksalaisten tykistö antaa turvaa myös Rautaselle ja kumppaneille.
Simola kyllä ohimenne mainitsee että lähettystyölää on ollut kolonialistista sivumakuakin , mutta silti ylistää Rautasen tekemää työtä.
Heti pääkirjoituksessa Simola haukkuu valtion tekemät leikkaukset kehitysapurahoihin, koska se osuus kirkon nilka, kun KUA:kin menettää valtion tukeaan, joka oli pitkään luokaa 40% KUA:n rahoituksesta.
Simola viittaa kirkon yli 100-v. perinteisiin lähetystyöstä. Siinpä se onkin että se oli alusta asti lähetystyötä eikä kehitysyhteistyötä, ja näin hän se on edelleenkin. Uskonnontuputusmielessä siellä kirkko on edelleenkin liikkeellä. Vaikka jonkinlaista kehitystä on tapahtunutkin niin ylemmyydentuntoista oman uskonnon tuputtamista nille jotka ovat tästä kristinuskon "ihanuudesta" paitsi jääneet.
Ei tarvitse ihmetellä miksi tuoputtaminen kehitysmaissa kiinnostaa niin kovasti, siellä ollaan kehityksestä sen verrann jäljessä että kaikenlainen huuhaa, kuten jumalusko, uppoaa otollisempaan maaperään kuin koto-Suomessa.
Tästä tuli mieleeeni, että oletteko huomanneet kuinka evl. kirkko heräsi eloon ruususen unestaan kun pakolaistulva Suomeen alkoi. "Josko meilläkin olisi vielä jotain virkaa tässä maailmassa ja tässä maassa" Samalla taitaa kyllä osa kirkolle uskollisista kantasuomalaisista etääntyä kirkosta.
Simola listaa mitä hyvää kirkko on saanut aikaa Namibiassa, Martti Rautasen ollessa johtotähtenä, pioneerina. Itse luin ihan muuta Asa Jalaksen kirjasta Lähetyslaitos, joka julkaistiin liki tarkalleen 100 v. sitten. Siinä kerrottiin ihan tuoreeltaan toista tarinaa Rautasen edersottamuksista Namibiassa.
Rautanen myi 5 Amboheimon aluetta, kuningaskuntaa, Ondongan, Uukuambin, Ongandjeran, Uukuruirin ja puolet Oukuanjamaan alueesta Saksan siirtomaahallitukselle Hereromaalla.
E.m. heimoalueet halusivat suojaa Portukalia (Portugalia) vastaa, joka oli laajentamassa vattaansa heimojen lähialueilla. Rautasen välityksellä saksalainen upseeri Franke sai aikaan sopimuksen kuningas Kambonden kanssa.
K. lupasi olla Saksan keisarin ystävä ja tunnusti hänen ylivaltansa. Ja antoi ihmisilleen luvan käydä vapaasti kaivostöissä Herreromaalla, jota Saksa hallitsi. Ja lupasi olla rauhallisena ja ystävällisenä kaikille valkoisille sekä saksalaisille.
Saksa lupasi suojella Kambondea ja hänen kansaansa ulkomaalaisia vihollisia vastaan. Samanlainen sopimus tehtiin 4:n muunkin kuninkaan kanssa, ja se oli mahdollista Rautasen persoonallisen luoton takia, kuninkaat luotivat Rautaseen.
Mutta tosiasiassa luovutivat he tämän sopimuskirjan kautta maansa saksalaisille. Ja heti tuli paikalle 3 saksalaista virkamiesta ja maanmittareita.
Rautanen kauppasi tietoisesti nämä neekeriheimot, jotka viidettäkymmentä vuotta olivat hänelle osoittaneet vieraanvaraisuutta, teollisuusorjiksi muukalaisille rahamiehille, Herreromaan kaivoksiin ja timanttikentille.
Rautasen motiivi oli oman edun pyynti. Saksalaisten tykkien suojassa lähetyspyrinnöillä oli paremmat mahdollisuudet ja edellytyksen onnistua, kuin asin aollessa pelkästään Herran hallussa.
Ja jos alkuasukaat alakvat hankaliksi ja kääntyvät lähetystyölle vastentahtoisiksi, niin saksalaisten tykistö antaa turvaa myös Rautaselle ja kumppaneille.
Simola kyllä ohimenne mainitsee että lähettystyölää on ollut kolonialistista sivumakuakin , mutta silti ylistää Rautasen tekemää työtä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.